Helsingin Sanomat julkaisi 8.2.2012 muokattuna mielipidekirjoituksemme, jossa nostimme esiin nykyisen lainsäädännön epäkohdat suhteessa transihmisten ja heidän perheidensä tarpeisiin ja oikeuksiin. Helsingin Sanomat julkaisi tekstimme otsikolla Kielteinen ilmapiiri vaikeuttaa transsukupuolisten vanhempien arkea. Ohessa koko alkuperäinen teksti.
ERILAISIA PERHEITÄ – SAMAA RAKKAUTTA
Pakkosterilisaatio on ihmisoikeusloukkaus. Lain tulisi turvata jokaisen kansalaisen elämä yhteiskunnan tasavertaisena jäsenenä. Suomen translaki vaatii sterilisaatiota transsukupuolisilta. Lainkohta on loukkaava jo olemassa oleville perheille viestittäessään, ettei perheen lasten olisi pitänyt syntyä. Muiden muassa Euroopan Neuvoston ihmisoikeuskomissaari sekä Suomen tasa-arvovaltuutettu ovat tuominneet tällaisen lainsäädännön ihmisoikeuksien vastaisena.
Suomessa on transsukupuolisia vanhempia. Useimmat perheelliset transsukupuoliset ovat perustaneet perheen jo ennen sukupuolen korjausta. Nykyään ihmiset hakeutuvat korjaamaan sukupuoltaan entistä nuorempina, jolloin heillä ei vielä ole omia lapsia. Myös näillä nuorilla transsukupuolisilla tulee olla mahdollisuus perheen perustamiseen. Lapsettomuus voi olla yhtä kipeä asia transsukupuolisille kuin muillekin ihmisille.
Transvanhemmat rakastavat ja hoivaavat lapsiaan yhtä paljon kuin muutkin vanhemmat, ja heidän lapsensa rakastavat omia vanhempiaan kuten muutkin lapset. Transsukupuolinen on lapselleen yhtä hyvä tai yhtä puutteellinen vanhempi kuin ei-transsukupuolinen henkilö. Myös transsukupuolinen voi olla hyvä roolimalli lapselle. Läheisten aikuisten sukupuoli ei määrää sitä, millaiseksi lapsi kasvaa; lapsen sukupuoli nousee lapsesta itsestään.
Usein kuvitellaan, että sukupuolen moninaisuus ei kosketa lasten elämää ja että siitä voi puhua vasta nuorille ja aikuisille. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Sukupuolen moninaisuus voi koskettaa lasta jo pienenä. Lapsi itse, lapsen äiti, isä, veli, sisko, kaveri, mummo tai vaari voi olla sukupuoleltaan moninainen.
Lapselle voidaan puhua sukupuolen moninaisuudesta hänelle ymmärrettävillä sanoilla. Esimerkiksi transsukupuolista miestä voidaan kuvata sanomalla, että joskus syntyy tyttö, joka onkin oikeasti poika. Sukupuolen korjaamista voidaan selittää lapselle siten, että lääkärit voivat auttaa tällaista poikaa saamaan sellaisen kehon, jossa hänellä on hyvä olla. Lapsen voi olla helppokin ymmärtää, että joku voi syntyä väärään sukupuoleen. Jokainen ihminen on omanlaisensa, ainutlaatuinen, ja toisaalta jokainen on perustarpeiltaan hyvin samanlainen.
On tärkeää, että lapset eivät joudu selittämään oman perheensä asioita ulkopuolisille, ja että lasta suojataan ennakkoluuloilta. Lapsi voi myös tarvita apua muutoksen käsittelemiseen. Lapsen voi olla esim. tärkeää kuulla, että sukupuoltaan korjaava vanhempi on edelleen hänen vanhempansa, ja että vanhemman rakkaus lapseen pysyy samana.
Myös transsukupuoliset vanhemmat ja heidän perheensä voivat joskus tarvita tukea. Ammattilaisilla olisikin oltava taitoa kohdata transsukupuolisia perheineen. Syrjivä laki ja kielteinen ilmapiiri vaikeuttavat palvelujen tarjoamista ja estävät perheitä hakemasta tukea – esimerkiksi ne haittaavat luottamuksellista suhdetta päiväkotiin tai avun hakemista perheneuvolasta. Tässä auttaa, jos me lapsia kohdatessamme tiedostamme ja hyväksymme, että on olemassa transvanhemmuutta. Yhteiskunnan tulee tukea kaikkien perheiden hyvinvointia.
Setan Transtukipisteen työntekijät
Maarit Huuska, johtava sosiaalityöntekijä, perheterapian opiskelija, YM
Sami Suhonen, yhteisötyöntekijä, TM
Hanna Autere, sosiaalipsykologi, lastentarhanopettaja, YM, KK
