Tukea intersukupuolisille, keinoja ammattilaisille -hankkeen (TIKA) intersukupuolisuus-teemaviikon perjantain seminaarissa käsiteltiin intersukupuolisuutta lääketieteen, historian, ihmisoikeuskehityksen ja intersukupuolisia kohtaavien ammattilaisten näkökulmasta.
Seminaarin pääpuhujana toimi eurooppalaisen intersukupuolisten järjestön OII Europen varapuheenjohtaja Kitty Andersson (kuvassa). Intersukupuolisille lapsille, joiden sukupuolta määrittävät tunnusmerkit eivät ole yksiselitteisesti tyttö- ja poikatyypilliset, tehdään tällä hetkellä toimenpiteitä, jotka ovat ihmisoikeuksien ja lasten oikeuksien vastaisia.
Intersukupuolisuus tarkoittaa laajaa joukkoa erilaisia kehon variaatioita, joissa kromosomit, sukuelimet, hormonitoiminta tai muut sukupuolitetut kehonpiirteet, eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Vain hyvin harvoissa tapauksissa intersukupuolisuus tarkoittaa, että tarvitaan lääketieteellistä väliintuloa ja hoitoa.
Intersukupuolisten lasten sukuelimiä ”normalisoidaan” kirurgisesti, mikä aiheuttaa arpeutumista ja vähentää erogeenista tuntoa.
”Ihotautilääkäritkään eivät suosittele lasten syntymämerkkejä poistetavaksi, koska arpikudos ei kasva samalla tavalla”, Andersson vertaa.
Tarpeettoman ja haitallisen kirurgian lisäksi ja lapsille annetaan myös hormonihoitoja. Vauvoja steriloidaan poistamalla kivekset ja munasarjat ja tämä johtaa siihen, ettei omaa hormonituotantoa ole ja he joutuvat ottamaan hormonikorvaushoitoa loppuelämänsä ajan.
Nämä kaikki toimenpiteet tehdään usein ilman, että vanhemmat ymmärtävät kunnolla, miksi ne tehdään. Toimenpiteet tehdään myös täysin ilman lapsen omaa tietoon perustuvaa suostumusta.
Anderssonin mukaan esimerkiksi Ruotsin hoitokäytäntö on aggressiivinen, sillä intersukupuolisille vauvoille annetaan testosteronia, jos lapsilla liian pieni penis.
”Ei ole osoitettu, että tästä olisi pitkällä tähtäimellä hyötyä”, hän toteaa.
Tytöiksi syntymässä määritellyille annetaan myös yliannostuksena steroideja, jos näillä on lääkärin mielestä liian suuri klitoris, vaikka sukuelimet olisivat muuten toimivat eikä intersukupuolisuus aiheuta terveyden kannalta mitään hoidon tarvetta. Myös raskaana oleville annetaan koko raskauden ajan lääkitystä (dexamethasone), jos on tiedossa, että syntyvällä lapsella on intersukupuolinen variaatio.
”Tiedämme, miten steroidit vaikuttavat aikuisten miesten terveyteen ja niitä annetaan intersukupuolisille vauvoille.”
Hoitojen taustalla on vanhentunut käsitys siitä, miten sukupuoli muodostuu ja millainen kehon tulisi olla. Aiemmin ajatetiin, että kasvattamalla tiettyyn sukupuoleen sekä kirurgisesti ja hormoonien avulla muokkammalla lapsesta tulee sellainen kuin lääketiede tai vanhemmat haluavat. Taustalla on myös myös heteronormatiivisuus. Kitty Anderssonin mukaan tytöksi syntymässä määritellyn iso klitoris tuli operoida pienemmäksi, jotta estettiin hänen kasvunsa lesboksi.
Nykytieteen valossa tiedämme, että lapsen – olipa hän intersukupuolinen tai ei – sukupuolen voi tietää vasta sitten, kun lapsi itse kertoo sen.
Intersukupuoliset ihmiset, joille on lapsena tehty sukuelinkirurgiaa, välttelevät usein lääkäriin menemistä. Myös Suomessa on ollut tavallista, että lapselle ei ole kerrottu syytä, miksi hänen kehoaa tutkitaan ja sukuelimiään on operoitu. Intersukupuoliset on haluttu hiljentää.
”Ei ole tervettä elää lapsuutta ja puberteettia lääkärin vastaanotolla. Mutta lapsille ei anneta mahdollisuutta kieltäytyä. Ei ole sitä vaihtoehtoa”, Andersson sanoo ja jatkaa, ”Intersukupuolisille on sanottu, etteivät he saa kertoa intersukupuolisuudestaan kellekään, jotta heitä ei syrjittäisi. Tämä on opettanut häpeää, minkä takia meidän on vaikea kasvattaa yhteisömme”.
Intersukupuolisuus ihmisoikeuskysymyksenä
OII Europe ja Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskusta ylläpitävä ihmisoikeusjärjestö Seta vetosivat hallitusneuvottelijoihin, jotta seuraava hallitus varmistaisi intersukupuolisten ihmisoikeuksien toteutumisen. Järjestöt vaativat, että seuraava hallitus ryhtyy välittömästi toimiin intersukupuolisten kehollisen ja sukupuolta koskevan itsemääräämisoikeuden takaamiseksi.
Oikeusministeriö ja ulkoministeriön teettämän selvityksen mukaan intersukupuolisten ihmisten itsemääräämisoikeus ja oikeus kehollisen koskemattomuuteen eivät toteudu Suomessa.
”Lukuun ottamatta tilanteita, joissa lapsen terveys on välittömässä vaarassa, mitään sukupuolipiirteitä muokkaavia toimenpiteitä ei tule tehdä ennen kuin lapsi ymmärtää mistä on kyse ja kykenee tekemään asiasta itse päätöksen”, painottaa Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo.
Intersukupuolisten oikeuksien toteutumisen esteenä ovat muun muassa vanhentuneet hoitokäytännöt ja tiedon puute. Suomessa sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE totesi jo vuonna 2016 hoitokäytänteiden haitallisuuden ja tuotti tietoa nykytilanteesta.
”Samalla, kun yksittäiset lääkärit Suomessa tunnistavat, että intersukupuolisilla on oikeus tehdä omat valintansa ja päättää omasta kehostaan, enemmistö kuitenkin jatkaa hoitokäytäntöjä, jotka on todettu olevan lasten oikeuksien sopimuksen vastainen. Näitä lasten oikeuksia tulee edistää ja kunnioittaa”, Kitty Andersson sanoo.
Hoitokäytännön ovat tuominneet ihmisoikeuksien ja lasten oikeuksien vastaisena Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu ja parlamentaarinen yleiskokous sekä Euroopan parlamentti. Hoitokäytäntö on myös Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia ja biolääketiedettä koskevan sopimuksen ja Suomen potilaslain ja terveyden- ja hoitoalan eettisten ohjeiden vastainen.
”YK:n toimielimet sanovat, että asioiden on muututtava. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous sanoo, että asioiden on muututtava. Euroopan parlamentti sanoo, että asioiden on muututtava”, Andersson listaa.
”Monissa Euroopan maissa noudatetaan 50-luvulta juontuvaa lääketieteellistä paradigmaa. Kukaan ei halua takaisin siihen aikaan, joten miksi yksi ryhmä pakotetaan tämän ajan lääketieteen arvoille”, hän kysyy.
Remonttia kaivaavat siis hoitokäytäntöjen lisäksi lainsäädäntö, mutta intersukupuolisia suojaavan lainsäädännön laatiminen ei ole kovin yksinkertaista. OII Europen mukaan kansalliset lait koskien sterilisaatiota tai ympärileikkauksia eivät riitä. OII onkin julkaisemassa pian tietopaketin lainsäätäjille eri näkökulmista, jotka tulee ottaa huomioon.
Entä kolmas sukupuolimerkintä?
Intersukupuolisten itsemäärittelyoikeus sukupuoleen ei myöskään toteudu. Intersukupuoliset ihmiset, jotka eivät määritä itseään naisiksi tai miehiksi, eivät voi saada Suomessa sukupuoltaan vastaavaa merkintää henkilötietoihinsa.
”Suomen tasa-arvolaki kieltää kaikkien sukupuolivähemmistöjen syrjinnän. Vaadimme hallitukselta toimia, joilla intersukupuolisten oikeus identiteettiin, terveyteen ja syrjimättömyyteen toteutuu täysimääräisesti”, sanoo Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo.
Setan mukaan Suomessa tulee tarkastella myös juridisten sukupuolimerkintöjen määrää.
“Jos ja kun yhteiskunnassa pidetään tärkeänä oikeudellista sukupuolta, tulee sen perustua itsemäärittelyyn ja mahdollistaa muu merkintä kuin ”nainen” tai ”mies”. Kolmatta merkintää ei kuitenkaan pidä automaattisesti antaa intersukupuoliselle vauvalle hänen syntyessään, koska merkintä voisi altistaa hänet syrjinnälle”, Tarjamo painottaa.
Myöskään sukupuolimerkinnän puute henkilötiedoissa ei ole OII Europen toiveena, sillä sekin voi altistaa syrjinnälle.