Tämä Maarit Huuskan artikkeli käsittelee sukupuolivähemmistöjen erityistarpeita psykofyysisessä fysioterapiassa. Hän pohtii myös työntekijän oman kasvutarinan merkitystä sukupuolen moninaisuuden kohtaamisessa. Artikkeli on julkaistu Psykofyysisen Fysioterapian Yhdistyksen PSYFY-lehdessä 3/2019.
Sukupuolivähemmistöihin kuuluu noin 6 % ihmistä. Heillä on monia syitä hakeutua fysioterapiaan, eivätkä heidän huolensa välttämättä liity sukupuoleen. Osalla voi kuitenkin olla sukupuoleen liittyviä hoitotarpeita tai hoitotilanteissa voi aktivoitua tuntemuksia, jotka liittyvät sukupuoleen.
Fysioterapiaan hakeutuu transihmisiä ennen itsensä tunnistamista, identiteettikriisissä, esiintulon tai sosiaalisen siirtymän vaiheessa ja myös heitä, joiden sukupuoleen liittyvät prosessit ovat kaukana menneisyydessä. Ennen sukupuoli-identiteetin selkiytymistä keho voi ilmentää oireina niitä asioita, joita ei vielä tietoisesti ole kohdattu. Itsensä oivaltamisen ja esiintulon vaiheessa epävarmuudet, stressi, pelot ja huolet voivat hallita olemista. Toisaalta vapautuneisuuden ja aitouden tunne on jo vahvistumassa. Fysioterapiaan voi myös hakeutua ihmisiä, joiden elämään kuuluu intersukupuolisuus.
Intersukupuolisuus fysioterapiassa
Intersukupuolisuudessa kromosomit, sukuelimet, hormonitoiminta tai muut sukupuolitetut kehon piirteet eivät ole mies- tai naistyypilliset. Intersukupuolisuus on kehollinen olotila. Se on luonnollista kehollisuuksien variaatiota, joka kuuluu ihmisyyteen. Joillekin intersukupuolisuus voi olla myös sukupuoli-identiteetti tai vaikuttaa heidän sukupuoli-identiteettinsä. Moni, jonka elämään kuuluu intersukupuolisuus, kokee itsensä mieheksi tai naiseksi.
Viime vuosina intersukupuolisuudesta on alettu keskustella avoimemmin. Fysioterapiassa voidaan kuitenkin kohdata ihmisiä, jotka ovat saaneet riittämättömästi tukea kasvuvuosinaan tai kärsineet vahingollisista käytännöistä, kuten salaisuuksista tai lääketieteellisistä hoidoista, joihin heillä ei ole ollut mahdollisuutta antaa omaa suostumusta. Kun fysioterapeutti työskentelee intersukupuolisen ihmisen kanssa, asian merkitystä hoidettavalle ei kannata olettaa. Jotkut ovat tyytyväisiä itseensä ja elämän vaiheisiinsa, toisilla taas voi olla intersukupuolisuuteen liittyviä traumakokemuksia.
Kehollista työstämistä vaativia asioita voivat olla esimerkiksi omat rajat ja niiden etsiminen, keholliset häpeäkokemukset ja niihin liittyvät selviytymiskeinot, fyysiset kiputilat, dissosiointi sekä vähemmistöstressiin liittyvä jännitys. Fysioterapeutin kannattaa olla aivan erityisen herkkä, huolehtiva ja neuvotteleva siinä, ettei hän vahingossa ylitä asiakkaan rajoja. Monilla intersukupuolisilla on ollut kokemuksia fyysisten ja psyykkisten rajojen ylittämisestä, ja tarve korjaaviin kokemuksiin vuorovaikutuksessa. Luottamuksen rakentamiseen ja asiakkaan ehdoilla etenemiseen kannattaa panostaa aivan erityisesti.
Trans- ja muunsukupuolisuus sekä dysforia fysioterapiassa
Transsukupuolisuus tarkoittaa, että syntymässä kehonsa perusteella tytöksi määritelty on identiteetiltään poika tai pojaksi määritelty on tyttö. Yksilön sukupuolisamastuminen on voinut olla selkeää hänelle itselleen ja perheelle pienestä pitäen tai sukupuoli-identiteetti on löytynyt kasvun aikana, joskus vasta aikuisena. Muunsukupuolisuus tarkoittaa, että ihminen ei koe sukupuoltaan binäärisesti: hän ei samastu naiseksi eikä mieheksi. Moni ei-binäärinen ihminen mieltää itsensä ensisijaisesti ihmiseksi sekä yksilölliseksi persoonaksi. On olemassa myös muita ei-binäärisiä sukupuoli-identiteettejä kuin muunsukupuolinen.
Sekä transsukupuolinen että ei-binäärinen ihminen voi kokea kehollista ja sosiaalista sukupuolidysforiaa. Tämä tarkoittaa voimakasta psyykkistä kipua tilanteissa, joissa kehon piirteet tai sosiaaliset odotukset muistuttavat syntymässä määritellystä sukupuolesta. Transtaustaisilla ihmisillä, jotka ovat käyneet läpi transition eli sukupuolen korjauksen, nämä kokemukset ovat yleensä menneisyydessä. Osalla ne voivat yhä vaikuttaa nykyhetken vuorovaikutukseen tai omaan kehosuhteeseen. Keholliseen dysforiaan on pitänyt kehittää selviytymiskeinoja, jotka voivat olla joidenkin fyysisten ongelmien taustalla. Esimerkiksi vaikeus olla läsnä omassa kehossa voi liittyä siihen, että läsnäolo voisi johtaa liian intensiiviseen psyykkiseen kipuun kehon vääränlaisuuden takia.
Oireiden merkityksestä voidaan keskustella. Kehollinen tuskatila voi esimerkiksi ohjata ihmistä ilmaisemaan maskuliinisuuttaan tai feminiinisyyttään, eikä piilottelemaan sitä, vaikka hän joutuisi toimimaan vastoin sukupuolinormeja. Oireita voidaan kunnioittaa, koska ne voivat kertoa siitä, mitä puuttuu ja mitä ihminen kaipaa. Joskus voi kysyä, mikä olisi tietyn hankalan kehollisen olon viesti ihmiselle itselleen tai yhteisölle; esimerkiksi perheelle, koululuokalle tai työyhteisölle.
Sukupuolidysforian varsinainen hoitomuoto on sukupuolipiirteiden vahvistaminen vastaamaan sukupuoli-identiteettiä ja minäkuvaa, eli sukupuolen korjaushoito. Ennen kuin tämä hoito on käynnistynyt tai edennyt, voidaan yrittää löytää tapoja helpottaa dysforiaa kokevan ihmisen oloa. On huomioitava, että kehotietoisuus voi joillakin virittää kehollista dysforiaa. Koskettamiseen perustuvia hoitoja tai kehollisia harjoitteita tehtäessä on tärkeää kunnioittaa hoidettavan rajoja ja tämänhetkisiä selviytymiskeinoja. Dysforia voi asettaa rajoja sille, mitä on mahdollista tehdä hoitotilanteessa tai mitä sanoja fysioterapeutti voi käyttää yhteistyösuhteen kärsimättä tai laukaisematta dysforiakohtausta. Terapeutti voi kysyä, onko jotain, mitä hänen tulee varoa tekemästä fysioterapeuttina. On myös hyvä neuvotella miten toimitaan, jos dysforiaan liittyviä tuntemuksia alkaa nousta terapiatilanteessa. Miten asiakas on tottunut silloin helpottamaan oloaan? Fysioterapeutti voi miettiä, mitä kehollisia menetelmiä voidaan käyttää apuna ja ohjata harjoitteita sukupuolineutraalilla kielellä. Asiakkaalta kannattaa kysyä, sopiiko harjoitus tälle tai tulisiko sitä muokata yhdessä. Häneltä voi myös kysyä millä nimellä hän haluaa tulla kutsutuksi, sillä virallinen nimi ei hänestä ehkä tunnu omalta.
Moni kokee hankalaksi sukupuolittuneet rooliodotukset ja väärin sukupuolittamisen tilanteet. Yksilöllistä tapaa olla olemassa ja uskoa sisäisen kokemuksen merkitykseen voi olla mahdollista vahvistaa kehollisten harjoitteiden avulla. Yksilö voi ilmentää sukupuoli-identiteettiään kehollisesti esimerkiksi asennolla ja tilan käytöllä. Sukupuolinormien sosiaalista pakottavuutta ei huomaa, ellei erotu niistä. Siksi fysioterapeutin kannattaa ottaa vakavasti sukupuolinormeihin liittyvät ahdistuksen tunteet ja vaikeus ilmaista identiteettiään. Monella on kehollisia kokemuksia häpeästä, pelkoja häirinnän ja väkivallan kohteeksi joutumisesta sekä traumoja koulukiusaamisesta. Turvallisuuden tunnetta ja omia rajoja voidaan vahvistaa kehollisten harjoitteiden avulla.
Dysforian lisäksi joillakin transihmisillä voi olla tuntemuksia siitä, millainen kehon kuuluisi olla. Silloin he aistivat konkreettisen kehonsa, mutta sen lisäksi myös minäkuvaa vastaavan imaginaarisen kehon. Kuvitteelliseen kehoon voi liittyä fyysisiä tuntemuksia. Fysioterapeuttisessa hoidossa tätä varjo-kehollisuutta voidaan hyödyntää. Sitä voidaan normalisoida sekä käsitellä voimavarana, tärkeän tiedon lähteenä ja aarteena. Asiakkaan voi kohdata tämän minäkuvan mukaisessa sukupuolessa – oli asiakas missä vaiheessa tahansa identiteettiprosessia tai transitiota. Jos huomaamattaan on sukupuolittanut asiakkaan väärin, voi pyytää anteeksi.
Osa asiakkaista on käynyt tai käymässä läpi fyysisiä sukupuolipiirteitä vahvistavia hoitoja. Osa voi tarvita hoitojen aikana ja niiden jälkeen tukea sopeutuakseen kehollisiin muutoksiin, vaikka ne ovatkin toivottuja. Joillakin on tarve löytää parempi yhteys omaan kehoon ja oppia kuuntelemaan sen viestejä. Moni alkaa tuntea tarvetta terveellisiin elämäntapoihin ja itsestä huolehtimiseen – mahdollinen tiedostamaton tarve rangaista omaa vääränlaiselta tuntunutta kehoa katoaa. Fysioterapiassa voidaan tukea tätä syntymässä olevaa myönteistä kehosuhdetta; kehosta voikin pitää ja siihen voi luottaa. Asiakas voi myös tarvita erityisen paljon validointia ja nähdyksi tulemista sukupuolessaan, tai kaivata oman sukupuolensa peilausta fysioterapeutin sukupuoleen. Fysioterapeutti voi tuolloin suhtautua asiakkaaseen lämpimästi, pitäen kuitenkin ammatilliset rajat selkeinä.
Transvestisuus fysioterapiassa
Transvestisuus tarkoittaa, että ihmisellä on kykyä kokea itsensä vaihdellen sekä miehisenä että naisellisena. Miehistä transvestiitteja on noin prosentti. Naisilla se on harvinaisempaa. Transvestiittimiehet eivät tutkimusten mukaan eroa ikäisistään miehistä juurikaan seksuaaliselta suuntautumiseltaan, perhetilanteeltaan, sosioekonomiselta asemaltaan tai persoonallisuuden piirteiltään. Heillä saattaa esiintyä tavallista useammin erityisherkkyyttä.
Transvestiittimies kokee naisolomuodossa tyypillisesti rentoutumista ja kokonaisvaltaista mielihyvää, iloa esteettisyydestä ja itseilmaisusta, levollisuutta ja läsnäolon tunnetta omassa kehossa, herkkyyttä, vastaanottavuutta, avoimuutta sisäisille kokemuksille ja suuntautumista vuorovaikutukseen. Tämä edellyttää oman feminiinisyyden hyväksyntää. Sen kieltämisestä voi seurata jatkuva sisäinen kuormitus ja ambivalenssi, riippuvuuksien syntymistä sekä impulsiivista käyttäytymistä naisminän ilmetessä hallitsemattomasti.
Miesminuus koetaan usein toimintaan ja tekemiseen keskittyväksi ja maskuliiniseksi. Osa on kehittänyt feminiinisen persoonan ainakin osittain siksi, etteivät he kokeneet lapsuudenperheessään tai kulttuurisessa kasvuympäristössään olleen tilaa heidän feminiinisyydelleen. Siitä voitiin myös rangaista. Salainen tyttöminä voi silloin olla lapsuuden selviytymiskeino. Salaisuuksien ja miesfeminiinisyyden kulttuurisen stigman takia monilla on vahvoja häpeän tuntemuksia. He voivat tarvita normalisointia ja tukea itsensä hyväksymiseen, sekä omaa elämänsuunnitelmaa, jossa he pystyvät antamaan tilaa itsensä eri puolille. Feminiinisen ja maskuliinisen integroituminen ei välttämättä ole hyvä terapeuttinen tavoite, vaikka sitä osalla elämän aikana tapahtuukin.
Terapeutin tulee pysyä neutraalina ja olla ottamatta kantaa, ilmaistaanko maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä erillisinä rooleina vai kokonaispersoonan androgynian avulla. Toisen ihmisen kasvuprosessia ja omia merkityksiä tulee arvostaa arvottamatta siihen liittyä puolia. Fysioterapiassa on olennaista tunnistaa naismoodiin liittyvät kyvyt ja miellyttävät keholliset olot; esimerkiksi rentoutuminen, läsnäolo itsessään, vastaanottavaisuus omille tunteille ja kauneuden kokemusten vahvistuminen. Feminiinisiä oloja kohtaan tulee ilmaista arvostusta, ohjaten käyttämään niitä sisäisenä voimavarana elämässä.
Vähemmistöstressi ja fysioterapia
Vähemmistöstressi tarkoittaa pitkäkestoista painetta siitä, että yksilö voi joutua kielteisten ennakkoluulojen, satuttamisen tai syrjinnän kohteeksi vähemmistöön kuulumisensa takia. Kokemukset fyysisestä ja henkisestä väkivallasta ja häirinnästä, esimerkiksi koulussa tai kadulla kulkiessa, ovat keskimääräistä yleisempiä sukupuolivähemmistöillä. Vähemmistöstressiä voi esiintyä eri asteisesti kaikilla sateenkaari-ihmisillä ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla, psykososiaalisine ja psykosomaattisine vaikutuksineen. Fyysisesti vähemmistöstressiin liittyy kehollinen kuormitustila, lihasjännityksiä, verenpaineen nousu ja muita stressioireita sekä sairastumisalttiuden kasvu. Ahdistuneisuus ja jännitystilat voivat purkamattomina kroonistua, mihin voi liittyä ylivireystiloja ja aiempien kielteisten kokemusten takautumia.
Fysioterapialla voitaisiin helpottaa vähemmistöstressin aiheuttamia kehollisia vaikutuksia. Kykyä rentoutua ja purkaa kehollista jännitystä voitaisiin vahvistaa säännöllisesti päivittäin. Turvapaikan luominen, omiin rajoihin liittyvät harjoitukset, puhdistautumisrituaalit tai sisäisen voimahahmon (alter ego) luominen, jolla voi olla aivan erityinen kehollinen habitus, voivat olla avuksi.
Pitkäkestoinen vähemmistöstressi saa aikaan psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia, kuten varautuneisuutta tai ylikriittisyyttä itseä kohtaan. Jos selviytymiskeino on ollut esimerkiksi kompensaatio, asiakkaalle voisi olla terapeuttista kokeilla vastakkaista roolia ja harjoitella tätä kehollisesti. Miellyttäjä voi harjoitella jämäkkyyttä. Suorittaja voi harjoitella rentoutumista. Aina rakentava ja edustava voi harjoitella pientä provokatiivisuutta. Odotuksensa madaltanut voi harjoitella vaativuutta jne. Henkilön omaa aiempaa selviytymisen tapaa tulee arvostaa, mutta silti voidaan harjoitella uudenlaisia asennoitumistapoja. Niitä voi juurruttaa kehollisilla harjoitteilla.
Vähemmistöstressiltä suojaa itsensä puolustamisen keinojen miettiminen kuormittaviin tilanteisiin, vahva oma identiteetti, omien arvojen mukainen elämä, turvallinen lähipiiri, syrjintäkokemusten, paineen ja kielteisten ajatuskulkujen tunnistaminen, sitoutuminen omasta hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolehtimiseen sekä mahdollisuus sosiaaliseen tukeen.
Sukupuoleen liittyvät ainutkertaiset ja harvinaiset kokemukset ovat elämässä myös voimavara. Sukupuolen moninaisuus on monissa alkuperäiskulttuureissa yhdistetty erityislahjakkuuteen ja erityisesti korkeaan henkisyyteen. Sukupuoleen liittyvät haasteet kasvuhistorian aikana voivat vahvistaa resilienssiä, luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä sekä mahdollistaa eläytymistä muiden vaikeisiin kokemuksiin, kasvattaa eettistä herkkyyttä ja pakottaa etsimään omaa yksilöllistä elämän polkua.
Fysioterapeutin sukupuolen tarina voimavarana
Fysioterapeuttina voit pohtia, miten itse löysit oman sukupuolesi. Millaisia erilaisia kausia sinulla on ollut liittyen sukupuoleen? Missä määrin koet itsessäsi olevan sekä miehisinä että naisellisina pitämiäsi piirteitä ja ominaisuuksia tai sukupuolettomuuden tuntemuksia? Miltä sukupuolesi sinusta tänään tuntuu? Oletko elämäsi aikana kokeillut ja seikkaillut oman sukupuoli-ilmaisusi kanssa? Jos et ole, miksi et? Jos olet, miltä se tuntui? Onko eri sukupuolessa (kuin sinun) jotain ominaisuuksia, joita haluaisit itsellesi? Mitä tapahtuisi, jos omaksuisit ne? Miten ihmiset ympärilläni reagoisivat? Onko sinulla elämäsi aikana ollut sukupuoleen liittyviä salaisuuksia?
Mikä sukupuoli ärsyttää sinua tai millainen sukupuoli-ilmaisu herättää sinussa torjuntaa tai on sinusta erityisen kiehtovaa? Ärsyttävältä, pelottavalta tai vastenmieliseltä tuntuva voi olla alue, jota on vaikea tunnistaa itsessä, mutta sen lähestyminen tai tunnistaminen itsessä voisi olla hyödyllistä. Kiehtova asia voi olla sitä, jota kohti olet jo ottamassa askeleita, vaikka et vielä itse välttämättä tähän usko. Kun tuntematon alue itsessä pienenee ja tulee tutuksi, ei tarvitse enää projisoida sukupuolen ja seksuaalisuuden alueella esimerkiksi omia pelkoja ja epävarmuuksia, vaan voi hyväksyä laajemman kirjon ulkoista ja sisäistä todellisuutta. Samalla oma persoona työvälineenä vahvistuu.
Kysymysten pohtiminen voi auttaa sinua oivaltamaan, miten jokaisella ihmisellä on sukupuoleen liittyvä kasvutarina, joka jatkuu läpi elämän. Se voi vahvistaa tietoisuuttasi siitä, millaista itsesensuuria tai sosiaalista painetta voi liittyä pieniinkin sukupuoli-ilmaisun muutoksiin, saati isoihin. Tämä kaikki voi vahvistaa kykyäsi eläytyä sukupuolen moninaisuuteen – itsessäsi ja ihmisissä, joita kohtaat työssäsi ja omassa elämässäsi.
Maarit Huuska
johtava sosiaalityöntekijä
puh. 050 913 3278
maarit.huuska@seta.fi