Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus tarjoaa monipuolista tukea sukupuoltaan pohtivan lapsen vanhemmille ja muille läheisille. Tueksi on tarjolla myös tänään ilmestynyt uusi julkaisu Kasvetaan yhdessä, joka sisältää neuvoja ja näkökulmia sukupuolta pohtivan lapsen vanhemman omaan prosessiin.
Eilen ilmestynyt MOT-ohjelma on herättänyt kiivasta keskustelua sukupuoltaan pohtivista lapsista ja nuorista. Ohjelmassa osaamiskeskusta ylläpitävän Setan puheenjohtaja Sakris Kupila kertoo yhdeksi syyksi sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvien määrän lisääntymisestä yhteiskunnallisen ilmapiirin paranemisen. Myös tietoa sukupuolen moninaisuudesta on yhä enemmän saatavilla.
“Oman sukupuolen pohtiminen on ihan tavallinen ja hyvä asia ja kuuluu kasvuun. Jotkut lapset ja nuoret tarvitsevat pohdintoihinsa aikuisen tai ammattilaisen tukea, jos syntymässä määritelty sukupuoli aiheuttaa ristiriitaa ja oma keho pahoinvointia”, Kupila sanoo.
Sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuminen ei vielä tarkoita, että lapsi tai nuori olisi transsukupuolinen tai muunsukupuolinen tai pyrkisi korjaamaan sukupuoltaan juridisesti tai lääketieteellisen prosessin kautta. Tutkimusten tarkoituksena on selvittää, millaista tukea lapsi tai nuori tarvitsee. Joillekin lapsille ja nuorille sosiaalinen transitio vaikkapa omalta tuntuvan nimen käyttämisen ja vaatteiden hankkimisen muodossa ja tarvittaessa murrosikää hidastavat hormoniblokkerit antaisivat rauhaa kasvaa omanlaisekseen.
“Hoitamaton sukupuoliristiriita lapsilla ja nuorilla voi johtaa itsetuhoisuuteen. Tukea tarvitsevat myös vanhemmat. Nykyisen hoitojärjestelmän puitteissa tukea ei kuitenkaan ole riittävästi.”
Lapset ja nuoret, jotka eivät vastaa yhteiskunnan sukupuoleen liitettyjä normeja, ovat suuremmassa riskissä kohdata väkivaltaa, syrjintää sekä muun muassa vanhempiensa torjuntaa. Tästä kertoo muun muassa tuorein kouluterveyskysely. Transnuoret voivat psyykkisesti heikommin kuin enemmistöön kuuluvat nuoret, mielenterveysongelmat ovat yleisiä myös sukupuoliristiriitaa kokevilla lapsille. Noin puolet suomalaisista transnuorista on ajatellut itsemurhaa.
“On äärimmäisen tärkeää, ettei nuori jää pohdintoineen yksin ja että hän saa tarvitsemaansa tukea. Nuori tulee kohdata tosissaan eikä hänen kokemustaan saa vähätellä”, Kupila painottaa.
Osaamiskeskus tarjoaa monipuolista tukea
Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus tarjoaa sekä henkilökohtaista neuvontaa että vertaistoimintaa sukupuoltaan pohtiville ja translapsille sekä heidän vanhemmilleen. Tänään ilmestynyt johtavan sosiaalityöntekijä Maarit Huuskan kirjoittama Kasvetaan yhdessä -julkaisu tarjoaa näkökulmia vanhemman omaan prosessiin, kun oma lapsi pohtii sukupuoltaan.
Vanhempien ristiriitaiset tunteet ovat tavallisia, kun lapsen sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu poikkeaa oletetusta. Vanhempaa voi huolettaa, onko hänen lapsensa erehtynyt itsensä suhteen, onko lapsella mielenterveysongelmia tai traumoja tai ovatko jotkut muut ihmiset johdattaneet lasta harhaan. Tämä voi herättää epävarmuutta, pelkoa ja vihaa.
“Joskus vanhempi ihmettelee sitä, ettei lapsen sukupuoli-identiteetti ei ole ollut näkyvää. Esimerkiksi pojan vartaloon syntynyt leikki autoilla eikä vaikuttanut feminiiniseltä. Miksi hän myöhemmin kuitenkin kertoi aina kokeneensa itsensä tytöksi? Tämä saa vanhemman epäilemään, voiko sukupuoli-identiteetti olla totta”, Huuska antaa esimerkin vanhemman pohdinnoista.
Joskus vanhempi pelkää, että lapsi pyrkii saamaan lääketieteellisiä hoitoja vahvistaakseen minäkuvansa mukaisia sukupuolipiirteitä harkitsematta asiaa perusteellisesti. Lääketieteellinen arviointi on Suomessa huolellista, melko hidasta ja pitkä prosessi.
“Kukaan ei voi nopeasti ja harkitsematta saada hoitoja. Hoitoja pyritään antamaan vain ihmisille, jotka todella hyötyvät niistä”, Huuska kirjoittaa.
Vanhemmalla voi olla päinvastoin huoli siitä, että hänen lapsensa ei saa riittävän nopeasti hoitoa. Tällöin vanhempi voi kannatella lastaan ja etsiä perheelle hoitoneuvontaa sekä lapselle ammatillista tukea, jossa kehitetään selviytymiskeinoja dysforiaan.
“Tueksi tarvitaan asiaan perehtynyt ammattilainen, joka löytyy esimerkiksi Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksesta tai kouluterveydenhuollon tai perheneuvolan avulla. Tuki ei poista sukupuolidysforiaa, mutta tuki voi auttaa sietämään sitä, kunnes ihminen saa sukupuolipiirteitä vahvistavaa hoitoa myöhemmin. Dysforiaan liittyvä ahdistus helpottaa, kun ihmisellä on mahdollisuus elää minäkuvan mukaisessa sukupuolessa ja kehossa, joka tuntuu omalta.”
Lue myös
Tietosivut: Translasten ja -nuorten hyvä hoito ja tuki
Trasek ry:n kannanotto MOT-ohjelmaan
Maarit Huuskan artikkeli: Viisi myyttiä lapsista ja sukupuolen moninaisuudesta
Sukupuolen moninaisuus ja lapset -opas varhaiskasvattajille
Kuvitus Kai Summala