Lontoon Tavistockin ja Portmanin lasten ja nuorten sukupuoliristiriidan hoitoa antava klinikka suljetaan. Sulkeminen voi SMOKin mukaan lisätä varovaisuutta jarrutushoitojen antamiseen.

Gender identity development service -klinikan (GIDS) lähetemäärät ja jonotusajat arvioon lasten sukupuoli-identiteetin kehityksestä ja dysforiasta ovat kasvaneet ja yhden keskitetyn yksikön mallin ei nähdä toimivan. Julkisen terveydenhuoltojärjestelmän (NHS) teettämässä riippumattomassa raportissa korostetaan sitä, että sukupuoliristiriitaa kokevien lasten ja nuorten tulee saada ympäri maata yhtä nopeaa, kokonaisvaltaista ja laadukasta hoitoa kuin muutkin lapset ja nuoret saavat.

“Sulkemisen taustalla on siirtyminen kohti alueellisten hoitopaikkojen kehittämistä, koska palvelut eivät ole riittäviä nykyisessä tilanteessa. Sulkeminen ei tarkoita, että lasten ja nuorten hoidot olisi jatkossa kielletty tai niissä olisi jotain hämärää, vaikka näin jotkut antavatkin ymmärtää”, sanoo Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska.

Huuskan mukaan tarvitaan lisää tutkimusta lasten ja nuorten dysforian arvioinnin ja hoidon tueksi, jotta hoito on varmasti laadukasta, turvallista ja vaikuttavaa.

“Englannissa on todettu, että tätä kaikkea ei voi  enää jättää yhden keskitetyn yksikön harteille. Näiden lasten hoidon ja tuen on oltava kaikkien sote-ammattilaisten vastuulla, kuten perus- ja erikoissairaanhoidossa ja lasten ja perheiden tukipalveluissa. Sukupuolidysforian arvioinnissa ja hoidossa on oltava riittävästi yhtenäisyyttä eri alueilla. Tähän tarvitaan ohjeistuksia, joita tullaan antamaan, ja myös tukipalveluja tulee vahvistaa”.

Brittiläinen transihmisten organisoima asiantuntijajärjestö Gendered Intelligence on enimmäkseen tyytyväinen uudistuksiin. Järjestö on ainoastaan huolissaan siitä, onko transnuorten jarrutushoidon saanti tulevaisuudessa sujuvaa ja mitkä uudet hoitolinjat tulevat olemaan. NHS:n raportissa ei oteta kantaa siihen, mitkä ovat oikeat hoitolinjat sukupuolidysforian hoidossa.

“Tämä voi olla myös osin tervetullutta prosessia, jossa sukupuolen korjaushoitoon liittyvä diagnostiikka, hoito ja tuki normalisoituu osaksi paikallistason terveyspalveluita”, Maarit Huuska toteaa.

Varovainen linja ei ole ongelmaton

Sulkemiseen on vaikuttanut myös selvitykseen sisältyvä kritiikki siitä, lapsen ja nuoren dysforiaan voisi olla monia erilaisia syitä ja ettei olisi riittävästi lääketieteellistä näyttöä varhaisen jarrutushoidon hyödystä nuorten dysforian hoidossa, jotta siihen voisi ottaa kantaa.

“Ammattilaisilla ei ole konsensusta tästä asiasta. Kansainvälisen transhoitojärjestön Wpathin mukaan riittävää evidenssiä on olemassa ja ammattilaiset ottivat voimakkaasti kantaa vuosi sitten nuorten hoitojen puolesta. Jarrutushoitoja ei kielletä, mutta varovaisuutta hoidon aloittamiseen varmaan suunnitellaan lisää eikä sitä tulla tarjoamaan kaikille hoitoa toivoville”, Huuska arvioi.

Raportti tuo esiin jarrutushoitoon liittyviä mahdollisia haittoja, jotka eivät SMOKin mukaan tarkoita niiden hyötyjen tyhjäksi tekemistä. Blokkerit voivat olla yhtä aikaa joillekin avuksi ja toisille riski tai jossakin asiassa avuksi, toisen asian suhteen taas riski.

“Raportin huolia ovat, että tieteellisesti emme tunne sitä, vaikuttavatko nuoruusajan hormonit sukupuoli- ja seksuaali-identiteettien vakiintumiseen. Emme myöskään tiedä varmasti sitä, voiko jarrutushoidolla olla kielteisiä neurokognitiivisia pitkäaikaisvaikutuksia. Ei ole todisteita siitä, että nämä ongelmat olisivat todellisia, mutta ei ole todisteita myöskään siitä, että näitä ongelmia ei voi olla. Siksi raportissa toivotaan lisää tutkimusta, jotta saadaan selkeämpi kuva jarrutushoitojen mahdollisista hyödyistä ja haitoista, mikä vahvistaisi hoitoturvallisuutta.”

Huuskan mukaan raportin kirjoittaja kannattaa varovaista hoitolinjaa, jossa sukupuoli-identiteetin tuki ja jarrutushoidon tarjoaminen eivät ole ensisijaisia. Varovaista linjaa, jossa muun muassa selvitellään pidempään dysforiaan vaikuttavia tekijöitä erotusdiagnostisesti ennen fyysistä sukupuolen korjaushoitoa, käytetään tällä hetkellä esimerkiksi Pohjoismaissa.

“Varovainen linja ei ole ongelmaton. Koska Suomessa hoitolinja on aina ollut varovainen, tähän liittyvät haitat, kuten dysforiaan liittyvä kärsimys ja että nuori joutuu sietämään sitä useita vuosia sekä dysforian ja hoidon saannin hitauden vaikutukset elämään, ovat täällä tunnettuja ja niistä keskustellaan paljon.”

Hoidon saamisella on tutkitusti yhteys vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin ja viivästykset hoitoon pääsyssä tai hoidon evääminen taas lisäävät riskiä. Oikea-aikaisilla sukupuolenkorjaushoidoilla on siis merkittävä rooli nuorten transihmisten itsetuhoisuuden vähentämisessä, eikä hoitamatta jättämistä voida ajatella neutraalina päätöksenä, mikäli sen voidaan olettaa heikentävän nuoren hyvinvointia.

Maarit Huuska arvelee Britanniassa syntyvän mahdollisesti takapakkia jarrutushoidoissa, mutta tulevaisuus toisaalta riippuu alueellisista hoitotahoista.

Vastustus on poliittista

Sukupuoliristiriidan hoitoja sekä transihmisten oikeuksia vastaan on syntynyt viime vuosina voimakasta liikehdintää.

“Britanniassa nuorten sukupuolenkorjaushoidot ovat nousseet poliittiseksi kysymykseksi, joten ei ole varmaa tehdäänkö linjanvetoa vain lääketieteellisin perustein ja nuorten ja perheiden näkemyksiä huomioiden”, Huuska mainitsee.

Viime vuonna Britanniassa oikeus esti päätöksellään jarrutushoidot alle 16-vuotiailta, koska he eivät oikeuden mukaan voi antaa tietoon perustuvaa suostumusta hoidoille. Päätös kumottiin myöhemmin, koska sen mukaan potilaan kyvystä päätöksentekoon tekee tuomioistuimen sijaan häntä hoitava lääkäri.

Yhdysvalloissa taas Arkansas ja Alabama pyrkivät parhaillaan estämään transnuorten puberteetin jarrutushoitoa lainsäädännöllä.

Lasten sukupuoliristiriita (gender incongruence of childhood) on Maailman terveysjärjestön ICD11-luokituksen mukaisesti hoitoa vaativa tila. Suomessa puberteetin jarrutushoito kuuluu palveluvalikoimaan, mutta sitä on saanut vain harva. Lisätietoa lasten ja nuorten tuesta ja hyvän hoidon suosituksista ammattilaisille-sivuillamme.

Mitä on jarrutushoito?

• Puberteetin jarrutushoito kehitettiin 1990-luvun lopulla Hollannissa. Hoidolla estetään ja lievennetään transnuorten psykologista kipua liittyen puberteettimuutoksiin ja annetaan nuorille mahdollisuus rauhassa harkita sukupuolen korjaushoitoon hakeutumista.
• Jarrutushoitoa annetaan murrosiän alkamisen jälkeen. Murrosikä alkaa lapsilla 8–13,5 vuoden iässä. Samaa hoitoa käytetään liian varhain käynnistyvän murrosiän hidastamiseen ja hoitomuotoa pidetään turvallisena. Mikään tutkimus ei osoita hoitomuotoa haitalliseksi.
• Jarrutushoitoa saaneista vain 1.9–3.5 % ei jatka transitioon. Transitioon jatkavien suuri määrä on merkki siitä, että nuoret ovat olleet kykeneviä antamaan tietoon perustuvan suostumuksensa jarrutushoidolle sekä huolellisesta lääketieteellisestä arvioinnista.
• Jarrutushoitoa saaneilla transnuorilla on ollut vähemmän ahdistusta ja masennusta, vähemmän emotionaalisia ja käyttäytymisongelmia sekä itsetuhoisuutta, parempi elämän laatu ja kehonkuva kuin transnuorilla, jotka eivät saaneet jarrutushoitoa. Myöhemmin hoidot aloittaneiden transnuorten stressitasot olivat korkeammat kuin jarrutushoitoa saaneiden.

Muokattu 15.8. Lisätty Maarit Huuskan tarkentavia kommentteja.

Lisätietoa

Valojää, Ave (2021). Transnuoret ja itsemurha. Tutkimuskatsaus. Seta ja Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus