Yle Radio 1 ilahduttaa kuulijoita esittämällä kaksi ohjelmaa muunsukupuolisuudesta. Molemmat ohjelmat ovat kuultavissa Yle Areenassa toistaiseksi. Linkit ohjelmiin löydät tämän uutisen lopusta.
Kuukauden dokumentissa Muu kuin mies mekossa muunsukupuolinen Jalmari on juuri vuosien itsetutkiskelun myötä löytänyt itsensä ja elää elämänmuutoksen aallonharjalla. Maailma näyttää valoisammalta, vaikka samalla taivaalle ilmestyy uusia pilviä. Dokumentti tarjoaa monipuolisen ja kattavan puheenvuoron yhden sukupuolivähemmistöihmisen tuoreesta oman sukupuolen tunnistamisesta ja prosessoinnista ja tuon työstämisen jäsentämisestä. Myös puoliso kuvaa omia pohdintojaan ja tunteitaan.
Jalmari ja hänen kumppaninsa kuvaavat ajatuksiaan ja kokemuksiaan hyvin jäsentyneesti ja rakenteita avaavasti. Teemoina kulkevat mm. ulostulot, sukupuolieuforia, ilo oman itsen tunnistamisesta ja oikein kohdatuksi tulemisesta, parisuhde, vanhemmuus, kunkin lapsen sukupuolta ja ominaislaatua kunnioittava kasvatus ja yhteiskunnan rakenteet.
Jalmarin tarina voi tarjota turvallisen ja kotoisan kuuntelukokemuksen sukupuolivähemmistöön kuuluvalle ihmiselle. Tällaista muunsukupuolisen omaa kokemusmaailmaa kuvaavaa puhetta ei usein pääse julkisessa mediassa kuulemaan. Sen sijaan päivittäin on tarjolla puhetta eri aiheista enemmistönäkökulmasta käsin tarkasteltuna – ilman, että tulisi mainituksi, että nyt puhutaan enemmistönäkökulmasta.
Hyvät käytöstavat unohtuvat monilta, kun ensimmäistä kertaa tietävät kohtaavansa esim. transihmisen.
– Minun asiani ei ole perustella itseäni ja olemassaoloani. Niin että seuraavan kerran kun tavataan, se kysymys ei ole ”Mitä on muunsukupuolisuus? Vaan se on: ”Mitä kuuluu?”, muistuttaa Jalmari.
Dokumentin jälki – keskusteluohjelman Olettamatta paras – jaksossa dokumentista ja sen herättämistä ajatuksista keskustelevat kuvittaja, tatuointitaiteilija Apila Pepita Miettinen ja Setan Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen vertaistoiminnan suunnittelija, sosiaalipsykologi, varhaiskasvattaja ja lastenkirjailija Kuura Autere toimittaja Riikka Rahin johdolla.
Keskustelijat avaavat mm. sitä, mitä on elää sukupuolivähemmistöön kuuluvana tai hänen läheisenään yhteiskunnassa, jossa monet käytännöt ja rakenteet huomioivat vain cis-ihmisiä – niitä, joiden sukupuoli on sama kuin syntymässä määritettiin ja heteroita – niitä, jotka ihastuvat, rakastuvat tai tuntevat vetoa eri sukupuoleen kuuluvaan ihmiseen kuin itse kuuluu. Muunsukupuolisen sukupuoli tulee harvoin nähdyksi oikein ja toisten oletusten jatkuva korjaaminen voi olla raskasta. Kuura Autere painottaa, että jokaisen on saatava itse päättää, milloin puhuu omasta sukupuolestaan, milloin ei.
– Meillä on monenlaisia oletuksia ja uskomuksia siitä millaisia sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat, tuumailee mm. muunsukupuolisten ja läheisten ryhmiä ohjaava Kuura Autere. Toisaalta olettamisesta voi opetella pois.
– Itse en oleta sukupuolia ihmisistä, kertoo Apila Pepita Miettinen, jonka työpaikalla englanninkielisesti palvelevassa tatuointistudiossa tarkistetaan aina ensiksi uuden asiakkaan persoonapronominit (he/she/ they; him/her/them).
– Jos oletat, ole valmis yllättymään. Jos tulit olettaneeksi ääneen ja meni pieleen, niin meteliä pitämättä korjaa erheesi ja pyydä anteeksi, Autere ohjeistaa. – On ymmärrettävää, että meitä voi pelottaa itselle vieras tai outo asia. Olettamisen taustalla voi olla myös turvallisuuden tarpeemme. Jos itseä ahdistaa, voi hakea turvaa omasta arvopohjasta – auttaisiko esimerkiksi lähimmäisenrakkaus? Ja voi kokeilla suhtautua lempeän uteliaasti ja kunnioittavasti itseen ja toisiin, kannustaa Autere.
– Muunsukupuolisiakin on monenlaisia. Oleellisempaa kuin tietää oikea termi on halu kunnioittaa toisen itsemäärittely- ja itsemäärittelemättämyysoikeutta, komppaa mm. Ursula Mursun Myrtti-lastenkirjoja kuvittava Apila Pepita Miettinen. Myrtti-kirjoissa sukupuolen moninaisuus kulkee mukana ihan tavallisena asiana, mutta se ei ole mikään pääteema. Esimerkiksi Myrtti ja kudelmataika -kirjassa päähenkilön isä on transmies.
Transihmisenä joutuu todennäköisesti työstämään asioita, joihin ei tarjottu valmiuksia esim. päiväkodissa tai koulussa silloin, kun Jalmari ja muut nyt aikuiset olivat lapsia. Työstettävänä voi olla oma sukupuoli, avoimuus/ ulostuloratkaisut, mitä omassa sukupuolessa eläminen minun kohdallani tarkoittaa, hakeako sukupuolen korjausprosessiin vai ei, ja jos kyllä, niin korjausprosessin läpikäyminen / eteenpäin vieminen. Työstettävää voi olla myös läheiskumppanilla.
Aikuisten välisissä parisuhteissa / rakkaussuhteissa / suhteissa olisi tärkeää tiedostaa, että kunkin oma työstäminen voi tarvita tilaa. Puhua, miten ja missä kukin voi työstää. Jokaisella on oikeus ottaa aikaa ja tilaa omalle prosessoimiselle, jos sitä tarvitsee. Samanaikaisesti olisi hyvä huolehtia, etteivät toiset joudu kantamaan minun työstämistäni (vaikka voimmekin olla toinen toistemme tukena kohtuumäärin ja jakaa jotakin toisillemme). Suhteille on hyväksi, jos jaamme mahdollisia taakkojamme jossakin muualla turvallisesti. Työstämisessä voi olla iloakin, kuten Jalmari ja hänen kumppaninsa kertovat.
Taakkana monilla transihmisillä ja muunsukupuolisilla on sukupuolidysforia: esim. kehon sukupuolitettuihin piirteisiin, sosiaalisiin tilanteisiin tai väärinsukupuolittamiseen liittyvä voimakas ahdistus. Lisäksi sukupuolivähemmistöön kuuluvat altistuvat tavanomaisen stressin lisäksi stressille, joka johtuu heidän vähemmistöasemastaan. Tämä vähemmistöstressi tarkoittaa yksilön kokemaa pitkäkestoista painetta, koska hän ei vastaa normia ja häneen voidaan siksi kohdistaa ennakkoluuloja, väkivaltaa tai syrjintää. Myös läheiset kokevat vähemmistöstressiä – tai “lähemmistöstressiä”.
Riippuu valtavasti ihmisen elämästä, kasvuympäristöstä, läheisistä, yhteisöistä, joihin kuuluu, vahvuuksista, joita hänellä on ja monesta muusta asiasta, mitä esim. oman sukupuolen tunnistaminen hänelle merkitsee. SMOKin vertaisryhmissä ja yksilö-, pari- ja perhetuessa puhutaan paljon siitä, että ei tarvitse olla samanlainen kuin joku muu. Ei tarvitse olla ”oikeanlainen” muunsukupuolinen/ ei-binääri/ transnainen/ transmies/ feminiini/ maskuliini. Eikä ”oikealla tavalla” suhtautuva läheinen: saa olla ajatuksia, kysymyksiä, tunteita, huolia, rakkautta. Saa voida huonosti, olla tarvitseva ja hakea apua. Saa huolehtia itsestä. Saa iloita.
SMOKin palvelut sukupuolivähemmistöihin kuuluville, intersukupuolisille ihmisille ja läheisille: https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/palvelut/
Löydät ohjelmat Yle Areenan podcast-osiosta
Dokumentin jälki -sarja, Olettamatta paras -jakso:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-65446701
Muu kuin mies mekossa: https://areena.yle.fi/podcastit/1-6530486
Käsikirjoitus ja toteutus Antti Melkko
Äänisuunnittelu ja editointi Jani Orbinski
Graafikko Heidi Grönroos
Tuottaja Heikki Soini