Suomessa elää poikatyttöjä ja tyttöpoikia ja myös ”näkymättömiä lapsia”, joilla on omaan sukupuoleen liittyvää hämmennystä ja sisäistä kokemusta, jota ympäristö ei havaitse. Lapsi voi samaistua täysin tai osittain toiseen sukupuoleen, kuin mikä on hänen syntymän yhteydessä määritetty sukupuolensa.
Osalla lapsista voi olla ohimenevä tyttökausi tai poikakausi. Osa pojista on omalta peruspersoonaltaan feminiinisiä tai androgyynejä, mutta silti samaistuvat pojiksi. Samoin osa tytöistä on hyvin poikamaisia persoonaltaan ja silti tuntevat olevansa tyttöjä. Suuntautumiseltaan he voivat aikuisena olla heteroita, biseksuaaleja, homoja tai lesboja. Yksittäisen lapsen kohdalla kasvusuuntaa on mahdoton ennustaa varmasti. Osalla lapsista ristiriita oman minäkuvan ja sosiaalisten sukupuoliodotusten välillä on vahvaa ja jatkuu aikuisuuteen asti.
Transvestisuuteen liittyvät tunteet ja kokemukset lapsen tiedostamina, muistikuvia tuottavina, alkavat keskimäärin kymmenvuotiailla pojilla, usein 3–13-vuotiaana.
Transsukupuolisuudessa sukupuolisamaistuminen toiseen kuin syntymäsukupuoleen on osalla lapsista olemassa jo 2–6-vuotiaana ja osa pystyy jäsentämään oman olonsa nuoruusiässä. Näillä lapsilla on usein paha olla riittämättömän tuen takia.
Pyrkimys muuttaa lasta ja normalisoida lapsen sukupuolen kehitystä saattaa vahingoittaa lasta. Transihmisyys ei ole häiriö eikä sairaus, vaan joidenkin ihmisten omaa ominaislaatua ja ihmisenä olemassaolon tapa.
Kasvetaan yhdessä -julkaisu translapsen tai sukupuolta pohtivan lapsen vanhemmille (päivitetty 2020).
Julkaisun on kirjoittanut osaamiskeskuksen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska. Julkaisu on tilattavissa luettavissa pdf-muodossa tai tilattavissa painettuna Setan verkkokaupasta.
Miltä minusta itsestä voi tuntua?
Tieto lapsen transihmisyydestä voi nostaa pintaan monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Pinnalle voi nousta kysymyksiä elämästä ja kuolemasta ja omasta arvomaailmasta. Vanhemmalle voi nousta syyllisyys lapsen transihmisyydestä ja huoli omasta vastuusta vanhempana. Häpeän tunne voi aktivoitua, jos lähiomaisten tai toisen vanhemman reaktiot ovat negatiivisia tai mahdollisesti syyllistäviä.
Vanhempi saattaa myös itse miettiä oman sukupuolensa tarinaa ja omaa historiaansa. Vanhempi miettii myös lapsensa tarinaa, miten lapsi ilmaisi sukupuoltaan lapsena ja nuorena? Mistä transihmisyys johtuu, mitä tulee tapahtumaan? Mahdollinen sukupuolen korjausprosessi voi mietityttää vanhempia, samoin huoli lapsessa tapahtuvista muutoksista ja lapsen tulevaisuudesta,
Lapsen ja nuoren kokemus
Lapselle ja nuorelle voi olla hyvin stressaavaa kokea osittaista tai täydellistä sukupuolisamaistumista toiseen kuin syntymässä määritettyyn sukupuoleen nykyisessä yhteiskunnassa: ympäristön asenteiden, sosiaalisten paineiden ja negatiivisen palautteen takia. Lapsi ja nuori voi joutua kohtaamaan häpäiseviä käytäntöjä. Seurauksena on usein sekä sosiaalisia että psyykkisiä ongelmia liittyen minäkuvaan ja itsetuntoon.
Jos lapsi tai nuori ei saa apua aikuisilta, hän joutuu yksin käsittelemään ja jäsentämään liian vaikeita ja hämmentäviä tuntemuksia. Lapsi tai nuori voi alkaa kokea itsensä erilaiseksi ja oudoksi. Jos vanhemmat eivät hyväksy lapsen tai nuoren ominaislaatua, lapsi alkaa sisäistämään vanhempiensa torjuntaa sekä muun ympäristön paheksuntaa sisäiseksi mielikuvakseen itsestään. Tämä voi aiheuttaa lapsessa ja nuoressa häpeää, itsevihaa sekä itsensä, tunteidensa ja tarpeidensa piilottamista. Lapsi oppii, ettei ole turvallista saada huomiota muilta.
Lapsi ja nuori saattaa myös kohdata häpäiseviä käytäntöjä kotona, kuten rankaisua sukupuoli-ilmaisusta tai koulussa, kuten kiusaamista. Nuoren on raskas kantaa omaa salaisuuttaan, jos hänellä ei ole ketään, jonka kanssa puhua sukupuolen kokemisestaan.
”On hassua, kun ihmiset kysyvät minulta miten tiedän, että olen poika. Kysyn heiltä, että miten sinä tiedät olevasi poika? Se on ihan tyhmä kysymys. Nuo asiat vaan tietää. Olen tiennyt koko elämäni ajan!” Tommy, 7-vuotias transpoika
”Kertoisin parhaalle ystävälleni koulussa. Mutta tiedän ettei hän pysty pitämään salaisuuksia. En halua, että hän tuntisi olonsa painostetuksi pitämään salaisuutta. En ole valmis siihen että kaikki tietäisivät. Luulen että kerron lapsille, kun olen vanhempi. Monille aikuisille olen kertonut ja sellaisille lapsille jotka eivät asu lähellä. Kaikki ovat suhtautuneet hyvin. Mutta en halua, että muut lapset koulussa katsovat minua eri tavalla kuin muita.” 10-vuotias transtyttö
Lapsen tai nuoren tukeminen
Jos lapsen oma kokemus sukupuolestaan hämmentää ympäristöä, lasta voi tukea monella tavalla:
- Lapsi saa rakkautta ja hyväksyntää omana itsenään ja lapsen ominaisuuksia, tekemisiä ja taitoja ihastellaan (olivat ne sitten tyttömäisiä tai poikamaisia piirteitä ja aikaansaannoksia).
- Annetaan lapsen leikkiä, valita kaverinsa sekä vaatteensa sukupuolivapaasti. Erityistilanteissa neuvotellaan ja tehdään kompromisseja (esim. sukujuhlien pukeutuminen).
- Lapsella voisi olla sukupuolineutraali lempinimi helpottamassa sosiaalisia paineita.
- Pidetään lapsen kasvu- ja kehityssuunta avoimena.
- Sukupuolen ilmaisun takia lasta ei tarvitse diagnosoida tai antaa ymmärtää lapsen olevan erilainen. Lapsi voi kyllä tarvita tukea aikuisilta, jos jotkut ihmiset hänen elämässään viestittävät ikävällä tavalla, että hän on erilainen. Esimerkiksi voidaan lukea yhdessä lapsen kanssa satuja ja tarinoita, joissa erilaisuus on vahvuus. Voidaan tarvita myös aikuisten neuvotteluja toisten aikuisten kanssa (päiväkoti, koulu, kaverien vanhemmat, suku…).
- Kerrotaan lapselle maailman asioista lapselle ymmärrättävällä tavalla – kuten ”pojatkin voivat ihastua poikiin” tai ”joskus syntyy tyttö, josta tuntuu, että hän on ihan oikeasti poika…” ja niin edelleen.
- Sovitaan lapsen sekä sisarusten kanssa, mitä lapset voivat tehdä ikävissä tilanteissa. Esimerkiksi kun aikuinen kysyy sisaruksilta: ”Onko tuo normaali?”, lapsi voi vastata: ”On. Äiti on sanonut, että sille voi soittaa”. ”Onko tuo tyttö vai poika” – kysymykseen lapset voivat vastata nimellä/lempinimellä, jota perhe lapsesta käyttää. Lapset itsekin voivat tietää ja keksiä, mitkä olisivat hyviä toimintatapoja!
- Kouluuntulohaastattelussa kerrotaan lapsen ominaislaadusta ja edellytetään, että lasta huomioidaan. Myös perhe huomioi, että lapselle voi olla vaikeaa koulun sukupuolijaottelu ja neuvotellaan koulun kanssa ongelmatilanteista, kuten liikuntatunnit. Jos vessa-jako tai suihkussa käyminen on lapselle vaikeaa jossain Ikävaiheessa, neuvotellaan mahdollisuudesta käyttää sopivaa vessaa tai olla suihkussa yksin/suorittaa liikunta muulla tavalla. Jos luokalla on hämmennystä, lasten kysymyksiä, kiusaamista tms., tarpeen mukaan tilataan kouluun aikuinen trans-kouluttaja vastaamaan lasten kysymyksiin ja/tai antamaan lapsiryhmälle suvaitsevaisuuskasvatusta.
- Jos lapsi oireilee, etsitään lasten kehitykseen perehtynyt ammattityöntekijä, joka pystyy jättämään lapsen kasvu- ja kehityssuunnan avoimeksi. Tarvittaessa etsitään lapselle aikuistukihenkilö, joka esimerkiksi käy lapsen kanssa nyrkkeilysalilla tai ratsastamassa. Vanhemmat pyrkivät näin järjestämään, että lapsi kohtaa muitakin kuin oman perheen aikuisia, jotka hyväksyvät lapsen sukupuolen.
- Lapsi voi helposti salata vaikeuksiaan vanhemmiltaan eli vanhempien kannattaa viestittää, että he ovat luotettavia ja kestävät lapsen mahdolliset salaisuudet.
- Lasta ei kannata ylisuojella, koska hän kohtaa monenlaisia asioita maailmassa. Lapsen kodin tulisi kuitenkin olla paikka, jossa on turva eikä tarvitse salata mitään.
Vanhemman muistilista
- Puhun positiivisesti lapsestani, sekä hänelle että muille.
- Olen aktiivisesti syrjintää vastaan.
- Kommentoin positiivisesti sukupuolen moninaisuutta.
- Teen yhteistyötä lapseni koulun kanssa, jotta koulu voisi olla mahdollisimman turvallinen sukupuoleltaan moninaisille, transsukupuolisille ja kaikille lapsille.
- Etsin sukupuoleltaan moninaisia ystäviä ja luomme oman yhteisön.
- Osoitan ihailua lapseni identiteettiä ja ilmaisua kohtaan, mihin ikinä se viekin.
- Uskon, että lapsellani voi olla onnellinen tulevaisuus.
Lähde: Brill& Pepper 2008, The Transgender Child, A Handbook for Families and Professionals.
Lisätietoa
Translasten ja -nuorten perheet ry:n kokoamia artikkeleita translasten ja -nuorten perheistä
”Oikeasti olen poika enkä tyttö”
Kotivinkin artikkeli transpoika Mesin ulostulosta äidilleen (2018)
5 myyttiä sukupuolen moninaisuudesta ja lapsista
Maarit Huuskan artikkeli Setan verkkosivuilla (2017)
Magdaleenan elämä ja teot -blogi
Blogi viisivuotiaan transsukupuolisen ja sijoitetun pikku prinsessan onnen täyttämästä elämästä.
Opas lapsen sukupuolen kehityksestä huolestuneille vanhemmille [pdf]
Käännös oppaasta ”If You Are Concerned About Your Child´s Gender Beahviors. A Guide for Parents”. Outreach Program for Children with Gender-variant Behaviors and Their Families. Children´s National Medical Centre, Washington. D.C. Opas on käännetty tekijöiden luvalla meidän käyttöömme yhtenäisenä kokonaisuutena.
Perheiden kokemuksia (2008)
Pdf-versio täällä
Lainausten lähde: Brill&Pepper 2008, The Transgender Child, A Handbook foir Families and Professionals
Lisätietoa
Maarit Huuska
Johtava sosiaalityöntekijä
maarit.huuska@seta.fi
+358509133278