Kunnioittava ja arvostava vuorovaikutus on hyvän vertaisryhmätoiminnan kulmakivi. Omien asioiden jakaminen sekä kuulluksi ja oikein nähdyksi tuleminen ovat asioita, joita kävijämme Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksessa kuvaavat vertaisryhmän oleellisimmaksi anniksi itselleen. Siksi vuorovaikutuksen laatuun on tärkeää panostaa. Tästä on kyse, kun ryhmän alussa käydään läpi ryhmän turvallisuutta luovia periaatteita. Tätä me teemme kaikki, kun annamme tilaa toisille tai kun ilmaisemme myötätuntoa, kiinnostusta, samastumista tai muita tunteita toisten kertoessa asioistaan. Kun vertaisryhmämme ovat kevään aikana kokoontuneet etänä videon välityksellä, on vuorovaikutuksen laadun merkitys korostunut entisestään.
Vuorovaikutus on taitolaji, jota jokainen meistä osaa. Voimme kaikki kehittää vuorovaikutustaitojamme koko elämän ajan. Silti vuorovaikutus voi olla välillä haasteellista. Joskus on vaikea puhua siitä, mistä puhuminen eniten helpottaisi. Varsinkin uudessa ryhmässä puhuminen voi jännittää. Uskallanko kertoa asioistani, paljastaa sisintäni? Onko minulle tilaa? Onko tämä minulle oikea paikka? Ajattelenko vain minä näin? Palautteen perusteella näitä kysymyksiä pohtivat yhtä lailla eri sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ryhmäläisemme kuin läheisryhmissämme kävijät. Olenko ainoa, jonka sukupuolta ei nähdä oikein? Kokevatko muut samanlaista dysforiaa, kehollista tai sosiaalista ahdistusta kuin minä? Miten voin olla varma omasta sukupuolestani? Olenko ainoa, jonka lapsi on huolissaan siitä saako tarvitsemiaan hoitoja? Onko ketään muuta, jonka kumppani on lähtenyt sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin ja jolle se on vähän vaikeaa?
Ohjatussa ryhmässä voi huolettaa myös se, että aikaa on rajallisesti. Miten saada oma asia kerrottua – tai minkä kaikista mieltä askarruttavista aiheista voin valita, jos kaikki tuntuvat yhtä tärkeiltä? Jos jo lähiryhmissä joskus tuntuu, ettei aikaa ole riittävästi, niin etäryhmässä tämä voi vielä kertautua. Suuri osa ei-kielellisestä viestinnästä (eleistä, ilmeistä, asennoista ja osa äänensävyistä) ei olekaan mahdollista samalla tavalla kuin lähitapaamisessa.
Kasvokkaisessa lähikontaktissakaan emme aina ongelmitta ymmärrä toisiamme. Eri ihmisillä – ja samoillakin ihmisillä eri tilanteissa – voi olla keskenään erilaisia vuorovaikutustyylejä ja tapoja. Olemme keskenämme erirytmisiä, mikä on rikkaus, mutta joskus myös haaste. Jonkun täytyy saada ensin rauhassa kuunnella ja tuumailla, ennen kuin tuntuu että voi itse sanoa jotakin. Toiselle taas turvallisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta tuo se, että mahdollisimman nopeasti saa itse sanoa jotakin. Yhdelle on tärkeää saada puhua keskeyttämättä asiansa – toinen toivoisi vilkasta keskustelua ja toisten kommentointia omasta asiastaan tai ajankohtaisista aiheista. Toiset kokevat turvalliseksi ison kokoryhmätilanteen, toiset taas pienet porukat tai parikeskustelut. Joku ui kuin kala vedessä, olipa ryhmätilanne millainen hyvänsä. Lähiryhmissä ohjaajat ovat tottuneet kokeilemaan erilaisia toimintamalleja, jotta mahdollisimman moni löytäisi itselleen luontevimman tavan olla ja käsitellä asioitaan.
Etänä kokoontuvien ryhmien erityispiirteitä
Etenkin etäryhmissä vuorovaikutus voidaan kokea haasteelliseksi. Etäyhteys on monelle meistä eri tavoin rasittavampaa kuin lähikontakti. Erityisesti tiedonhankinnan osalta se rasittaa aivoja. Niille meistä, jotka ovat tottuneet saamaan tietoa ja havainnoimaan (tietoisesti tai tiedostamattaan) toisten viestintää näiden eleiden ja ilmeiden välityksellä, syntyy infomaatiovajetta. Eleet ja ilmeet välittyvät hyvin vähäisesti videovälitteisessä tilanteessa, jos ollenkaan. Kaikki eivät välttämättä näe kaikkia, tai edes sen hetkistä puhujaa. Tällöin erityisesti tiedostamattomien tunnetilojen havainnointi on vaikeaa tai jopa mahdotonta.
Kevään aikana Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus on järjestänyt useita etäryhmätapaamisia. Niistä saatu palaute osoittaa, miten merkityksellisiä etätapaamiset ovat olleet niihin osallistuneille. Moni on kertonut, miten hyvältä tuntuu nähdä ja kuulla ihmisiä, edes ääni- ja kuvavälitteisesti. Osa etäryhmissä käyneistä ihmisistä on kuvannut, että tulee etäinen olo eikä saa kontaktia toisiin, kun ei näe eikä kuule toisia samalla tavalla kuin lähikontaktissa. Tällöin voi tulla kokemus, ettei ole tullut kuulluksi, tai ettei ole voinut ilmaista itselleen luontevasti toisten puheenvuorojen herättämiä ajatuksia tai tunteita.
Luonteva keskustelu voi olla hankalaa, kun mikrofonien aukaiseminen ja sulkeminen vie aikaa ja puhujan ääni voi tulla viiveellä. Eri laitteilta ja eri selaimilta keskustelualustat toimivat vähän eri tavoin. Jollakin toimii chatti ”kaikin herkuin” (tykkäämiset, emojit, mahdollisuus vastata toisten kommentteihin). Jollakin toisella toimii vain osa chatin toiminnoista. Joku on etäyhteydessä pieneltä puhelimen ruudulta eikä näe kuin yhden puhujan kerrallaan. Myös oma tai toisen nettiyhteys voi pätkiä tai kokonaan estää ääntä tai kuvaa. Jos moni pitää auki mikkiä samaan aikaan, voi puhujalla kuulua oman puheen kaiku koko ajan, puoli lausetta oman puheen perässä. Ohjaajienkin yhteys saattaa katketa hetkittäin. Tällaiset tekijät haittaavat rentoa ja luontevaa vuorovaikutusta etäryhmässä. Hyvässä hengessä olemme kuitenkin saaneet kaikki etäryhmätapaamiset sujumaan.
Kehitämme etäryhmiä edelleen vuoden 2020 aikana
Me Sukupuolen monaisuuden osaamiskeskuksessa haluamme edistää etäryhmissämmekin hyvää, turvallista, rakentavaa ja voimavarauttavaa ilmapiiriä, sekä lämpimän vertaistuen toteutumista. Siksi halusimme avata näitä yhdenvertaisen etävuorovaikutuksen esteitä ja haasteita sinulle, joka ehkä harkitset osallistumista etäryhmään. Toivomme, että me kaikki jaksamme olla kärsivällisiä ja myötätuntoisia toisiamme kohtaan, vaikka videovälitteiselle etäryhmälle ominaiset haasteet voivat joskus väsyttää tai harmittaa.
Haluamme edistää myötäelävää vuorovaikutusta myös etäryhmissämme. Parhaimmillaan etäkeskustelukin antaa voimavaroja ja virkistää. Siksi käymme ryhmien alussa aina läpi ryhmän puheenvuorokäytäntöjä ja turvallisemman tilan periaatteita. Se on tärkeää silloinkin, kun kaikki ovat kuulleet ohjeistukset moneen kertaan. Ja toki etäryhmiin osallistuu usein ensikertalaisia, joille kaikki on uutta. Sitäkin tärkeämpää on käydä läpi ryhmän käytännöt ja toimintaperiaatteet. Hyväntahtoisuus niin itseä kuin muita kohtaan lisää kaikkien hyvinvointia. Siihen kuuluu myös sen huomioiminen, että osallistujien etäyhteystaidot, laitteet tai yhteydenottotavat ovat keskenään erilaisia. Lämpimässä välittämisen hengessä toteutunut etäryhmä edesauttaa yhteisöllisyyden rakentamista ja antaa hyviä vertaisuuden kokemuksia.
Kirjoittanut Kuura Autere, Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen sosiaalipsykologi.