Tällä sivulla on käännetty tiivistelmä APA:n (American Psychological Association) ohjeistuksesta 2015 psykologin työhön transihmisten ja sukupuolinormeja vastaamattomien ihmisten kanssa.
Materiaali pdf-muotoisena englanniksi ladattavissa täältä.
Tämän sivun teksti taas on ladattavissa täältä.
Aluksi
Transihmisiä tai sukupuolinormeja vastaamattomia ovat ihmiset, joiden sukupuoli-identiteetti ei täysin sovi yhteen syntymässä määritellyn sukupuolen kanssa. Ihmisryhmä tunnetaan kautta historian eri kulttuureissa. Tuoreessa tutkimuksessa 0.5 % väestöstä kertoi olevansa transihmisiä. Väestötietoa tästä ihmisryhmästä puuttuu, koska sitä ei ole järjestelmällisesti kerätty. Viime vuosikymmeninä tutkimustieto trans- ja sukupuolinormeja vastaamattomista ihmisistä on kuitenkin lisääntynyt. Samalla terveysalalla on kehitetty transsensitiivistä hoitoa. Tutkimusten mukaan ihmisryhmä kokee stigmaa ja syrjintää ja tämä vaikuttaa mielen terveyteen, esimerkiksi lisää riskiä masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin.
Sukupuolen moninaisuuden suhteen sensitiivisestä hoidosta on monin paikoin puute. APAn selvityksessä vain 30 % psykologeista ja alan opiskelijoista tunsi sukupuolen variaatiota ja transihmisyyttä. Koulutuksen ja työkokemuksen puute liittyen sukupuolen moninaisuuteen voi aiheuttaa vahinkoa hoidettaville.
Tämän ohjeistuksen tarkoitus on tukea psykologin työtä, jotta työskentely olisi kulttuurisesti kompetenttia, kehitykselliset näkökulmat huomioivaa, transystävällistä, kunnioittavaa, tietoista, sukupuolen kokemuksia huomioivaa ja identiteettiä tukevaa.
Tämä ohjeistus keskittyy aikuisiin, ei niinkään lapsiin ja nuoriin. Tulevaisuudessa syvennetään lasten hoitoon liittyviä kysymyksiä. Tässä käsitellään transihmisten ja sukupuolinormeja vastaamattomien ihmisten vahvuuksia, kohtaamia haasteita, eettisiä ja juridisia kysymyksiä, elämänkulkua, tutkimusta, koulutusta ja työnohjausta sekä terveydenhoitoa. Cissukupuolisten (cissukupuolinen = syntymässä määritelty sukupuoli on yhteensopiva ihmisen identiteetin kanssa) sukupuoleen liittyviä huolia ei käsitellä tässä ohjeistuksessa, eikä myöskään intersukupuolisuutta.
Psykologien tulee tarjota asianmukaista ja syrjimätöntä hoitoa. Psykologit ovat merkittävässä roolissa syrjinnän vastustamisessa. Psykologien tulee tuntea lääketieteellisen sukupuolen korjauksen tehokkuus, hyödyt ja heidän on tuettava transhenkilön pääsyä asianmukaisen hoidon piiriin sekä jaettava omaa tietämystään ammattikunnalle.
Transihmisillä ja sukupuolinormeja vastaamattomilla ihmisillä on erityistarpeita. Sukupuoli-identiteettikysymys voi nousta esiin missä tahansa elämän vaiheessa. Jokainen psykologi voi kohdata työssään transihmisiä.
Perustieto
Ohje 1
Psykologit ymmärtävät, että sukupuoli on ei-binaarinen rakenne (sukupuoli ei ole kaksijakoinen), johon kuuluu laaja joukko erilaisia sukupuoli identiteettejä ja että sukupuoli-identiteetti ei aina sovi yhteen syntymässä määritellyn sukupuolen kanssa.
Sukupuoli-identiteetti on ihmisen syvästi kokema sisäinen tunne siitä, että hän on tyttö/nainen, poika/mies, mieheyden ja naiseuden yhdistelmä tai muuta sukupuolta. Monissa kulttuurisissa ja uskonnollisissa traditioissa sukupuoli on nähty kaksijakoisesti ja siten, että tyttö ja poika, sekä nainen ja mies, olisivat toisensa poissulkevia kategorioita. Samalla on oletettu, että identiteetti vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta. Transihmisille ja sukupuolinormeja vastaamattomille ihmisille identiteetti on eri kuin syntymässä määritelty sukupuoli, eri asteisesti, tai ihminen kokee olevansa sukupuoleen kahtia jaon ulkopuolella. Sukupuolen moninaisuus on monissa kulttuureissa tunnistettua ja hyväksyttyä. 1900-luvulla länsimaissa käynnistyi ihmisryhmän medikalisointi. Toisaalta sukupuolipiirteiden muokkaaminen lääketieteen avulla tuli mahdolliseksi.
Tuoreessa tutkimuksessa 30-40 % kyselyyn vastanneista transhenkilöistä kertoi samastuvansa jollain muulla tavoin kuin mieheksi tai naiseksi. Usein tutkimukset ovat pakottanut ihmiset valitsemaan joko kategorian mies tai nainen, jolloin paljon tietoa on menetetty.
Ihminen, jolla on transidentiteetti, voi olla terve, eikä identiteetissä ole mitään patologista. Ihmiselle voi kuitenkin tulla painetta siitä, että identiteetti ei vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta.
Sukupuoliristiriita kohdattiin 1960-1990-luvuilla terveysalalla painottaen mies- tai naisidentiteetin tärkeyttä. Korostettiin, miten tärkeää on ns. mennä läpi miehenä tai naisena. Kirurgiaa ja hormonihoitoa ei haluttu antaa ihmisille, jotka eivät pyrkineet täysin mukautumaan mieheyteen tai naiseuteen. Transyhteisöjen myötävaikutuksen ja lisääntyneen tutkimustiedon seurauksena nykyään kuitenkin tunnistetaan identiteettien ja sukupuolen moninaisuus ja yksilöllisen hoidon tarve.
Transsensitiivisen hoidon lähtökohta on ei- kaksijakoinen näkemys sukupuolesta. Psykologeja kannustetaan laajentamaan kuvaansa sukupuolesta ja siitä, mikä on tervettä ja normatiivista kehitystä. Psykologit voivat näin laajentaa kykyään olla avuksi transihmisille ja näiden läheisille. Psykologi voi kannustaa ihmistä autenttisesti ilmaisemaan omaksi kokemaansa sukupuolta ihmisen terveyden, hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantamiseksi.
Joillakin transihmisillä ei ole myönteisiä roolimalleja, ja he voivat kokea itsensä eristäytyneiksi ja yrittävät pärjätä stigman kanssa ilman ohjausta ja tukea. Tämä voi vaikuttaa kielteisesti mielen terveyteen. Psykologi voi tukea transihmisiä ja sukupuolinormeja vastaamattomia ihmisiä haastamaan normeja ja sukupuoli stereotypioita ja tutustumaan omaan ainutkertaiseen sukupuoli-identiteettinsä ja ilmaisuunsa. Perheet, ystävät ja lähiyhteisöt voivat hyötyä siitä, että heille kerrotaan sukupuoli-identiteetin ja ilmaisun terveistä variaatioista ja että sukupuoli-identiteetti ei aina vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta. Psykologi voi tukea transhenkilöä tutustumaan sukupuolen kokemuksiinsa lapsena, nuorena ja nykyisin sekä hyväksymään kokemustensa sisäistä liikkuvuutta ja moninaisuutta. Arvostelematon asennoituminen tarjoaa kannattelevan ympäristön tutkia omia kokemuksia.
Ohje 2
Psykologi ymmärtää, että sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen ovat erillisiä mutta toisiinsa vaikuttavia rakenteita.
Sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen ovat eri asioita. Joissakin tutkimuksissa on havaittu yhdistävä tekijä sukupuoli-identiteetin ja suuntautumisen välillä, mutta tämän suhteen mekaniikkaa ei tunneta.
Seksuaalinen suuntautuminen on seksuaalista ja/tai emotionaalista vetovoimaa toista ihmistä kohtaan, ja sukupuoli-identiteetti on tunne omasta sukupuolesta. Useimmiten sukupuoli-identiteetti kehittyy varhaisemmin kuin seksuaalinen suuntautuminen. Jo pienellä lapsella on sukupuoli-identiteetti, kun taas suuntautumisidentiteetti nousee nuoruudessa.
Ihminen voi tulla tietoiseksi siitä, että hänen sukupuoli-identiteettinsä ei vastaa hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta lapsena, nuorena tai aikuisena. Tässä on kehitysvaiheita, kuten tunnistaminen, kokeilu, itseilmaisu ja identiteetin integraatio. Samantapaisia kehitysvaiheita on seksuaalisen identiteetin kehityksessä. Sekä seksuaalinen suuntautumisidentiteetti että sukupuoli-identiteetti voidaan kokea myös liikkuvaksi.
Tarve pohtia omaa sukupuolta voi olla hämmentävä prosessi varsinkin ihmisille, jotka eivät tunne sukupuolen variaatiota. Jotkut ensin ajattelevat, että kyse on homo- tai bi- suuntautumisesta tai queer identiteetistä. Psykologin on hyvä silloin nostaa kumpikin alue, sukupuoli-identiteetti ja suuntautuminen, pohdinnan kohteeksi. Kun ihminen tulee tietoiseksi aiemmin torjumistaan sukupuolen kokemuksista, psykologi voi tarjota hyväksyntää, tukea ja ymmärrystä. Psykologi voi tarjota tietoa ja normalisoida.
Kun ihminen löytää itselleen sopivan tavan ilmaista sukupuoli-identiteettiään, tämä voi selkiyttää ja tehdä hyväksyttävämmäksi ihmiselle myös hänen seksuaalisuuttaan. Tulee mahdolliseksi tutkia omaa attraktiota ja sen eri puolia, jotka aiemmin on ehkä torjuttu yhteen sopimattomina identiteetin kanssa. Joillakin ihmisillä laajenee mielikuva siitä, keihin he voivat ihastua ja voi tapahtua muutoksia seksuaalisessa suuntautumisidentiteetissä.
Psykologien on tarjottava tietoa transihmisyydestä ja sukupuolen variaatiosta ja autettava ihmisiä sanallistamaan mahdollista hämmennystään ja sisäisiä ristiriitojaan. Transihmisten tarinoiden esittely voi olla hyödyllistä, jotta tulee tutuksi, millaisia erilaisia kehityksellisiä prosesseja transihmiset käyvät läpi. Psykologit voivat antaa tietoa perheille ja yhteisöille, esimerkiksi koulussa tai terveyspalveluissa, ja selventää seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin eroa. Erityisesti nuorille on tästä hyötyä.
Ohje 3
Psykologi pyrkii ymmärtämään, miten sukupuoli-identiteetti on yhteydessä ihmisen muihin kulttuurisiin identiteetteihin.
Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat yhteydessä muihin identiteetteihin, kuten etninen tausta, ikä, koulutus, sosioekonominen luokka, maahanmuuttajuus, ammatti, toimintakyvyn rajoitukset, HIV positiivisuus, seksuaalinen suuntautuminen, parisuhde- ja perhetilanne ja uskonto. Jotkut näistä voivat antaa etuoikeuksia ja jotkut tuoda stigmaa. Transitio voi vaikuttaa henkilön asemaan. Esimerkiksi afro-amerikkalainen transmies voi saavuttaa miehisiä etuoikeuksia, mutta kohdata afro-amerikkalaiseen mieheen kohdistuvia ennakkoluuloja ja aasialaistaustainen transnainen voi saavutta cis-naisen etuoikeuksia, mutta kohdata naisvihamielisyyttä, seksismiä ja esineellistämistä.
Moninkertaisia leimoja kokevilla on usein enemmän stressiä ja vähemmän resursseja. Heillä on kuitenkin mahdollisuus kehittää resilienssiä ja vahvuuksia vastoinkäymisiä kohdatessaan.
Sukupuoli-identiteetin vahvistaminen voi olla ristiriidassa uskonnollisten käsitysten kanssa, jolloin tarvitaan transystävällistä sielunhoitoa/henkistä opastusta ja hyväksyvä uskonnollinen yhteisö.
Psykologin tulee huomioida ihmisen eri identiteettejä. Parempi yhteistyösuhde syntyy, kun psykologi ei ylikorosta sukupuoli-identiteetin merkitystä hoidettavan huolien liittyessä muihin asioihin. Psykologin on muistettava, että ihmisillä tapahtuu elämän aikana psykososiaalista kehitystä myös muilla kuin sukupuoli-identiteettiin liittyvillä elämän alueilla.
Psykologi voi tukea integroimaan identiteettien erilaisia osa-alueita. Psykologi voi edistää transhenkilön omaa kompetenssia ja resilienssiä.
Ohje 4
Psykologien on oltava tietoisia siitä, miten asenteet ja tietämys sukupuoli-identiteetistä ja ilmaisusta, voivat vaikuttaa heidän yksilö- ja perhetyönsä laatuun.
Psykologit ovat yhteiskunnan jäseniä ja muodostavat omat näkemyksensä ihmisyyden eri puolista omassa sosiaalistumisprosessissaan. Psykologin ja asiakkaan kulttuuritaustan erot voivat vaikuttaa vastaanoton tapahtumiin, palvelun laatuun ja liittolaisuuden tunteen syntymiseen. Tiedon puute voi rajoittaa hoidon tehokkuutta. Vaikka psykologi tuntisi hyvin homo-, lesbo- ja biseksuaalisuutta, hän ei silti välttämättä ymmärrä transihmisten ja eri tavoin sukupuoltaan kokevien erityisiä tarpeita. Tutkimustieto asiakkaiden kokemuksista tuo esiin, että perustietoa sukupuolen moninaisuudesta puuttuu paljon terveysalalta, eikä kohtaamisiin ole koulutettu. Tästä seuraa, että asiakkaat kouluttavat usein työntekijöitä tai jättävät palveluja käyttämättä epäasiallisen kohtelun pelosta ja myös syrjintää tapahtuu.
Psykologien on työskenneltävä osaamisensa rajoissa proaktiivisesti ja perustettava työnsä tieteelliseen tietoon. Ammatillista tietämystä sukupuolen moninaisuudesta voi kasvattaa konsultoimalla, ottamalla työnohjausta, tutustumalla tutkimuksiin, kouluttautumalla sekä oman henkilökohtaisen kokemuksen avulla, osallistumalla transyhteisöllisiin tapaamisiin ja seminaareihin ja olemalla liittolaisen roolissa transyhteisössä sekä tutustumalla transihmisten kirjoittamiin elämänkerrallisiin tarinoihin.
Psykologilta odotetaan, että hänellä on perusymmärrys tästä väestön osasta ja sen tarpeista ja kyky kunnioittavaan vuorovaikutukseen voimauttavalla tavalla. Asiakas otetaan mukaan suunnittelemaan hoitoa ja kerrotaan eri vaihtoehdoista.
Psykologeja kannustetaan pohtimaan henkilökohtaisia uskomuksiaan sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja sukupuoleen liittyvistä stereotypioista sekä sukupuolinormeja vastaamattomista ja transihmisistä. On hyödyllistä pohtia myös omaa sukupuoli-identiteettiään ja sukupuolittuneita kokemuksiaan, joihin liittyy etuoikeuksia, valtaa ja marginalisaatiota sekä olla yhteyksissä oman alan ihmisiin, jotka tuntevat hyvin transihmisiä ja -yhteisöjä.
Jos kompetenssia ei ole vielä ehtinyt hankkia joillakin edellä kuvatuista tavoista, trans-asiakas voi olla hyvä ohjata asiaan perehtyneelle kollegalle.
Stigma, syrjintä ja hoidon esteet
Ohje 5
Psykologit tunnistavat, miten stigma, ennakkoluulot, syrjintä ja väkivalta vaikuttavat terveyteen ja hyvinvointiin sukupuolinormeja vastaamattomilla ihmisillä ja transihmisillä.
Ryhmä kohtaa sekä hienovaraista että rankkaa syrjintää, esimerkiksi asunnon haussa, terveyden hoidossa, työssä, koulussa, opiskelussa ja sosiaalipalveluissa. Esimerkiksi voidaan kieltäytyä käyttämästä henkilöstä nimeä, jolla henkilö toivoo tulevansa puhutelluksi, tai liittää puheessa hänet väärään sukupuoliryhmään tai kysyä sopimattomia kysymyksiä henkilön kehollisuuteen liittyen tai olettaa transkokemuksen perusteella psykopatologiaa. Syrjintään kuuluu väkivalta, ääritapauksessa raiskaus tai murha. Haavoittuvassa tai marginalisoidussa elämäntilanteessa olevien riski kohdata syrjintää ja väkivaltaa on suurempi.
Koulussa tapahtuva syrjintä on hyvin yleistä. Kansallisessa tutkimuksessa (Yhdysvallat), jossa otos oli edustava, hlbt-nuorista 55,2 % oli kokenut sanallista häirintää, 22,7 % fyysistä häirintää ja 11,4 % väkivaltaisen kimppuun käymisen. 15 % kertoi keskeyttäneensä päiväkodin tai koulun kiusaamisen takia. Monet koulut eivät sisällytä yhdenvertaisuuskäytäntöihinsä sukupuoli-identiteettiä ja ilmaisua, jolloin nuoret jäävät vaille suojaa.
Eriarvoisuus koulutuksessa ja työllistymisessä johtaa ryhmän huonompaan taloudelliseen asemaan, mistä on olemassa tutkimustietoa. Esimerkiksi kansallisessa tutkimuksessa (Yhdysvallat) (ei edustava otos) 90 % kertoi kohdanneensa epäasiallista kohtelua työpaikalla. Syrjinnälle voi altistaa stigmatisoitu olemus, epäjatkuvuus henkilötodistuksissa tai ettei kykene nykyisellä nimellään todentamaan työhistoriaansa. Syrjäytymisriski on kohonnut ja syrjäytyneet kohtaavat muita enemmän kaltoin kohtelua ja esimerkiksi poliisiväkivaltaa. Mahdollisuus tai vaikeus saada julkisen puolen sukupuolen korjaushoitoa vaikuttaa syrjäytymiskehitykseen. Maahanmuuttajien joukossa voi olla sukupuolivähemmistöjen kohtelun takia maansa jättäneitä tai turvapaikkaa siksi hakevia. Osa voi tarvita tukea selvitäkseen kiusaamisesta vastaanottokeskuksissa.
Psykologeilta odotetaan ennakkoluulojen ja syrjinnän vaikutusten ymmärtämistä. Psykologi voi helpottaa vaikeiden kokemusten emotionaalista työstämistä ja auttaa asiakasta tunnistamaan saatavilla olevia tukimahdollisuuksia, resursseja ja toimintavaihtoehtoja. Tukea voidaan tarvita siihen, miten puolustaa itseään tai pärjätä julkisilla paikoilla ja mistä saada juridista neuvontaa syrjintätilanteissa. Väkivaltatraumoihin tarvitaan terapeuttista apua. Psykologi voi tarjota dokumentin, jonka avulla asiakas voi saada esimerkiksi erityisen asumistarpeen tai uimahallikäynnit järjestymään sekä tukea ulostulossa työpaikalla. Psykologi voi auttaa pohtimaan, kannattaako elämänhistoriasta kertoa työpaikalla. Psykologi voi tehdä yhteistyötä työpaikan kanssa, kun työyhteisö tahtoo kehittää yhdenvertaisuuspolitiikkaansa, tai tarjota työnantajalle sopeutumista helpottavaa koulutusta.
Oppilaitoksissa psykologi voi auttaa nuoria konsultoimalla hallintoa, opettajia sekä koulukuraattoreita ja tarjota resursseja kehittää kouluympäristöä turvallisemmaksi. Mielenterveyttä on todettu vahvistavan vertaistuen järjestäminen sateenkaarioppilaille. Cissukupuolisilta oppilailta voidaan saada tilanteessa tarvittavaa tukea myös psykologin interventioiden avulla. Psykologi voi työskennellä nuoren ja tämän perheen kanssa ja hankkia vertaistukea järjestöistä.
Ohje 6
Psykologi pyrkii tunnistamaan institutionaaliset esteet ja auttaa kehittämään sukupuolinormeja vastaamattomille ja transihmisille turvallisia ympäristöjä.
Transennakkoluulot ja valtakulttuurin binaarinen sukupuolijako vaikuttavat transihmisiin ja sukupuoli normeja vastaamattomiin perheissä, kouluissa, terveydenhoidossa, lainsäädännössä, työpaikoilla, uskonnollisissa perinteissä ja yhteisöissä. Jaot miesten ja naisten tiloihin, esimerkiksi pukuhuoneissa ja vessoissa tuottavat ahdistusta ja epämukavuutta, jos henkilö on pakotettu menemään väärälle puolelle. Jotkut ihmiset reagoivat ikävällä tavalla kuvitellessaan jonkun olevan väärässä vessassa, tai muuten olevan hänen mielestään liian naisellinen tai miehinen. Ryhmä kohtaa näitä vieraiden reaktioita.
Monet transhenkilöt eivät luota terveyspalveluihin, jos heitä on siellä aiemmin patologisoitu. Terveyspalvelun käyttäjällä on työntekijää vähemmän valtaa, ja hänen voi olla vaikea vastata syrjintään tai epäasiallisuuteen siinä asemassa. Transhenkilöltä voidaan yhä edellyttää, että hän todentaa psykologisella lausunnolla sukupuoli-identiteettinsä vakauden tarvitessaan esimerkiksi endokrinologiaa, kirurgiaa tai henkilöllisyystodistuksen.
Psykologin on hyvä tietää, että transhenkilö voi olla kaiken tämän takia hyvin varautunut aloittaessaan terapeuttisen yhteistyösuhteen. Kun transhenkilö kokee työskentelyn ja ympäristön häntä voimauttavaksi ja tukevaksi, hän voi avautua, pohtia aidosti itseään ja vaihtoehtojaan, näyttää myös oman epävarmuutensa ja ambivalenssin, mikä usein liittyy transprosessiin.
Psykologi voi opetella tunnistamaan, mitä cissukupuoleen liittyvät etuoikeudet ovat ja tämä voi auttaa häntä rakentamaan työpaikastaan transturvallisen ympäristön. Psykologi voi kysellä asiakkaan aiemmista kokemuksista sekä pyytää palautetta omasta työstään. Odotus- ja wc-tilat, työntekijän kielenkäyttö ja sanavalinnat voivat vaikuttaa asiakkaan turvallisuuden tunteeseen. Asiakassuhdetta voi vahingoittaa psykologin tarkoittamaton sukupuoli binaarinen ilmaisu. Työpaikan esitemateriaali ja lomakkeet voivat olla transihmiset mukaan ottavia, esimerkiksi lomakkeissa sukupuoli-identiteettivaihtoehtoja voidaan nimetä useita.
Työskennellessään erilaisissa instituutioissa, kuten psykiatrisilla klinikoilla ja sairaaloissa, päihdetyössä, hoivakodeissa, vankiloissa, lastensuojelussa ja terveyspalveluissa, psykologit voivat edistää sukupuolinormeja vastaamattomien ja transihmisten kunnioittavaa kohtaamista ja mielenterveyteen liittyvien tarpeiden tunnistamista.
Ohje 7
Psykologit ymmärtävät tarpeen edistää sosiaalista muutosta, joka vähentää stigman kielteisiä vaikutuksia transihmisten ja sukupuolinormeja vastaamattomien ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.
Lakien ja hyvien käytäntöjen puute on huomattava vaikeus transihmisille ja sukupuolinormeja vastaamattomille, vaikka syrjintäsuojaa on viime vuosina vahvistettu. Järjestelmässä on esteitä monille muuttaa henkilö dokumentteja sukupuoli-identiteettiään tai ilmaisuaan vastaamaan. Joillakin transhenkilöillä ei ole lupa muuttaa dokumenttejaan, koska he eivät täytä kriteereitä, esimerkiksi he eivät ole käyneet läpi edellytettyjä lääketieteellisiä hoitoja. Tämä voi vaikeuttaa opintoja ja työn saantia.
Psykologeja rohkaistaan työhön muuttamaan järjestelmiä, jotka sallivat väkivaltaa, syrjintää koulutuksessa, työssä tai asumisessa tai eivät mahdollista yhdenvertaista pääsyä palvelun piiriin. Monia transhenkilöitä stressaa hoitojen saannin vaikeus tai että heitä pakotetaan paljastamaan elämäänsä tai kehoonsa liittyviä yksityisiä asioita. Voidaan vaatia oikeuden lausuntoa, kirurgian läpi käymistä, psykoterapiaa tai psykiatrista diagnoosia henkilötodistuksen saantiin. Psykologi voi normalisoida asiakkaan reaktioita, kuten väsymystä tai traumatisoitumista, ja samalla edistää yhteistyötä järjestelmän kanssa. Transhenkilö voi tarvita tietoa vaihtoehtoisista tavoista edistää asiaansa, löytää resursseja tai valittaa. Kun asiakas ei koe turvalliseksi itse ajaa asiaansa, hänelle voidaan etsiä tukea.
Psykologien on oltava herkkiä ymmärtämään, miten isoja asioita esimerkiksi henkilödokumentit ovat ja miten moneen käytännön asiaan, kuten työllistymiseen ja asumiseen, ne voivat vaikuttaa. Samalla ne vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin. Psykologi voi etsiä tietoa, miten asiakas voisi saada nimen ja henkilötunnuksen sekä opiskelu- ja työtodistusten muutokset. Psykologi voi osallistua ihmisoikeustyöhön sukupuolivähemmistöjen hyväksi paikallisella tai kansallisella tasolla.
Elämänkaari
Ohje 8
Psykologit jotka työskentelevät sukupuoltaan pohtivien nuorten ja sukupuolinormeja vastaamattomien sekä transnuorten kanssa, ymmärtävät lasten ja nuorten erilaisia kehityksellisiä tarpeita ja että kaikille ei muodostu transidentiteettiä aikuisuudessa.
Sukupuoli-identiteetti usein syntyy lapsella 3-4 vuotiaana ja vakiintuu 4-7 vuoden iässä. Sukupuolinormeja vastaamattoman lapsen kehitys ei aina mene näin. Sukupuoliristiriitaa kokevista lapsista ja nuorista merkittävä osa säilyttää myöhäiseen nuoruuteen asti heille syntyneen sukupuoli-identiteetin, eivät kuitenkaan kaikki. Mitä intensiivisempi lapsen sukupuolisamastuminen on ollut, sen todennäköisemmin sen säilyy. Jotkut kehittävät homo tai lesbo identiteetin.
Ei ole olemassa konsensusta, miten esimurrosikäisiä toiseen kuin syntymäsukupuoleen samastuvia lapsia tulisi hoitaa ja tukea. Toiset suosittelevat lähestymistapaa, joka hyväksyy ja kannustaa lasta ilmaisemaan sukupuoli-identiteettiään. Tähän voi kuulua lapsen sosiaalinen transitio eli lapsi siirtyy elämään omaksi kokemassaan sukupuolessa sosiaalisesti ja saa myöhemmin kehon kehityttyä naisellistavaa tai miehistävää fyysistä hoitoa, tai lähestymistavassa ollaan avoimia eikä oteta kantaa siihen, mihin suuntaan lapsen identiteetin olisi hyvä vakiintua. Näin uskotaan lapsen pystyvän kehittämään selviytymiskeinoja ja että hän tulee tunnetasolla valmiiksi integroimaan ja rakentamaan myönteisen transidentiteetin, mikäli sukupuoli-identiteetti pysyy.
Toisessa lähestymistavassa lasta ohjataan kehonsa mukaiseen sukupuolirooliin. Kehutaan ja tuetaan käytöstä, joka vastaa syntymässä määritellyn sukupuolen sosiaalista roolia, ennen puberteettia. Näin toimiessaan kliinikko uskoo, että on vähemmän toivottavaa, että lapsi
myöhemmin joutuu käymään läpi lääketieteellisiä sukupuolen korjaushoitoja ja elää transihmisenä kulttuurissa, joka stigmatisoi sukupuolinormeja vastaamattomat ihmiset, kuin jos lapsi kykenisi sopeutumaan keholliseen sukupuoleensa liitettyyn rooliin. (Hän myös uskoo, että lapsen sukupuoli-identiteettikokemukseen pystytään vaikuttamaan sitä ohjaten, suom huom) Ei ole varmuutta, onko tämä hoitolinja hyödyllinen vai haitallinen. WPATHin (The World Professional Association for Transgender Health) näkemyksen mukaan on epäeettistä yrittää muuttaa lapsen sukupuoli-identiteettiä ja ilmaisua sopimaan yhteen syntymässä määritellyt sukupuolen kanssa. Odotus on, että tutkimus tulevaisuudessa varmistaa, mikä on paras tapa toimia.
Nuorten kohdalla on olemassa suositukset hoidosta. Nuoria suositellaan hoidettavan heidän identiteettinsä mukaisesti. Nuorten kohdalla vaikeutena voi kuitenkin olla, jos nuori vasta puberteetin jälkeen ilmaisee identiteettikokemustaan ja että monilla sukupuoliristiriitaa kokevilla nuorilla on itsetuhoisia ajatuksia, ongelmia päihteiden kanssa tai autismin kirjon diagnooseja. Nuori voi olla hyvin turhautunut, jos hän joutuu odottamaan toivomaansa hoitoa. Nuorella voi olla välitön tarve saada oloaan helpotettua hoito aloittamalla, samalla kun hoitajien on varmistuttava, että nuori on kognitiivisesti ja emotionaalisesti kypsä tekemään koko loppu elämäänsä vaikuttavan päätöksen. Voidaan käyttää ns. blokkieri lääkitystä, jolla murrosiän muutoksia voidaan viivyttää ilman peruuttamattomia seurauksia.
Psykologien olisi hyvä pysyä kärryillä, miten suositukset nuorten hoidosta kehittyvät. Vanhemmille olisi annettava monipuolista tietoa, riippumatta siitä, mitä hoitolinjaa psykologi itse kannattaa. Jos vanhemmat tai nuori itse toivoo eri hoitolinjaa, kuin mitä psykologi suosittaa, ei ole suotavaa, että psykologi jatkaisi perheen kanssa työskentelyä. Nuori ja vanhemmat voivat olla eri mieltä. Psykologin on oltava tietoinen omista arvoistaan ja uskomuksistaan ja uusimmasta alan tutkimuksesta ja yritettävä pitää lapsen ja nuoren paras mielessään. Nuorta voi auttaa pohtimaan sukupuoltaan. Vanhempia voi valistaa erilaisista tulevaisuuden kehityspoluista ja hoitovaihtoehdoista.
Psykologien on huomattava, että kaikilla sukupuoliristiriitaa kokevilla lapsilla ja nuorilla ei ole pitkää sukupuolisamastumisen historiaa tai perheen huomaamaa sukupuolen erityisyyttä. Lapsi on voinut tukahduttaa sukupuoleen liittyviä tuntemuksiaan torjunnan pelosta, ollessaan hämmentynyt ja koska tietoa, mistä voi olla kyse, on puuttunut. Yllättyneet vanhemmat voivat tarvita tukea ymmärtääkseen, mistä on kyse ja pystyäkseen tukemaan nuortaan. Hidas eteneminen voi olla silloin tarpeen. Nuori ja perhe voi tarvita tukea ambivalenssin ja epävarmuuden sietoon. Nuoren tarvetta saada heti hoitoa voi validoida, vaikka hoitoa ei heti aloitettaisi.
Kun on kyse nuoresta, jolla lapsuudesta asti on ollut selkeä sukupuolisamastuminen toiseen kuin syntymässä määriteltyyn sukupuoleen, psykologi voi kertoa identiteetin olevan mitä todennäköisimmin vakiintunut. Tämä nuori tarvitsee erilaista apua kuin omaa identiteettiään pohtiva nuori. Nuoren valmius hoitoihin on todettava ja perhettä valmisteltava siihen. Tarpeetonta viivyttelyä on vältettävä hoidon aloittamisessa, jos nuori on hoitoon valmis.
Psykologin on tunnettava sekä blokkerihoito että nuorten hormoniterapia hoidollisina vaihtoehtoina. Psykologien on tutustuttava sosiaalisen transition hyötyihin ja haittoihin lapsella ja nuorella ja keskusteltava niistä nuoren ja perheen kanssa. Vanhemmille on tehtävä selväksi, että lapsella tai nuorella on oltava vapaus ja lupa palata myös syntymässä määritellyn sukupuolen mukaiseen sosiaaliseen rooliin näin halutessaan. Psykologi voi tukea vanhempia näiden pelossa ja vastuun tunnossa vanhempien pohtiessa, mikä olisi lapsen ja nuoren paras. Vanhemmat voivat tarvita turvallisen paikan käsitellä surun, menetyksen tai sosiaalisen eristyneisyyden tunnettaan tai vihan tunnettaan heitä itseään tai heidän lastaan syrjiviä järjestelmiä kohtaan ja tukea pohdintaa, miten puhua tästä verkostoilleen.
Ohje 9
Psykologit pyrkivät ymmärtämään ikääntyvien transihmisten haasteita sekä heidän erityistä resilienssiään.
On olemassa hyvin vähän tutkimusta ikääntyvistä transihmisistä. Transihmiset ovat sosiaalistuneet eri tavoin syntymässä määriteltyyn sukupuoleen (tai omaksi kokemaansa) – riippuen siitä, missä iässä henkilö alkoi identifioitua transihmiseksi ja milloin hän tuli ulos verkostoilleen ja milloin hän aloitti lääketieteellisen hoidon tai transition sekä mihin sukupolveen ja ikäryhmään hän kuuluu.
Jopa vuosikymmeniä transition jälkeen, ikäihminen voi ilmaista aikaisempia sukupuolirooli odotuksia. Ennen 1980-lukua sukupuolta korjanneille tähdennettiin, että asiasta on vaiettava ja heidän on esitettävä olevansa cissukupuolisia heteroita sekä vältettävä yhteydenpitoa toisiin transhenkilöihin.
Jotkut transhenkilöt jotka nuorempina olivat avoimia identiteetistään, vaikenevat siitä myöhemmällä iällään. He saattavat olla esimerkiksi hoitokodissa riippuvaisia toisten huolenpidosta, eivätkä tahdo kohdata syrjinnän riskiä. Transihmisillä, jotka ovat ikäihmisiä, on kohonnut riski masennukseen, itsetuhoisiin ajatuksiin ja yksinäisyyteen.
Transikäihmisillä on todettu heikompi taloudellinen asema kuin nuoremmissa ikäryhmissä siitä huolimatta, että heidän koulutustasonsa on keskimääräistä korkeampi. Heillä on usein aukkoja työhistoriassa ja työttömyysjaksoja liittyen syrjityksi tulemisen kokemuksiin. Heitä on saatettu kannustaa vaihtamaan uraa sen sijaan, että tulisivat ulos työpaikallaan ja he ovat voineet menettää tästä syystä ansioita.
Transihmisillä, jotka ovat ikäihmisiä, voi olla vaikeuksia löytää resursseja, jotka tukevat heidän fyysistä, taloudellista ja emotionaalista hyvinvointiaan. He voivat välttää hakemasta etuuksia pelätessään identiteettinsä paljastuvan. He voivat vältellä lääketieteellistä hoitoa varhaisessa vaiheessa ja tarvita siksi rankempia hoitoja myöhemmin verrattuna cis-ikätovereihinsa. Heidän erityisiä lääketieteellisiä tarpeitaan ei yleensä tunnisteta esimerkiksi hoivakodeissa ja palvelutaloissa.
Jotkut transikäihmiset voivat haluta perua sukupuolen korjauksen, jotta he saisivat olla rauhassa ja turvassa henkilökunnan ja toisten ikäihmisten epäasialliselta kohtelulta.
Ikä voi sekä helpottaa että monimutkaistaa lääketieteellistä hoitoa liittyen sukupuolen korjaukseen. Jos aloittaa myöhemmässä iässä hormonihoidon, lievempi hoito riittää. Joku haluaa ehkä jättää leikkaushoidot pois, koska toipumisaika olisi pidempi tai riskit suuremmat.
Monet transikäihmiset ovat sosiaalisesti eristäytyneitä, jos sosiaalisia verkostoja on menetetty läheisten kuoltua tai välien katkettua ulostulossa transihmisenä. Psykologi voi auttaa löytämään uusia, ikäihmisen identiteettiä tukevia verkostoja ja samalla tukea vahvistamaan aiempia perhe-, suku- ja ystäväverkostoja. Ikäihmiset voivat toimia mentoreina nuoremmille transsukupolville ja vertaistukijoina oman ikäisilleen. Saada antaa toisille jotain merkityksellistä täyttää samalla ikääntymiseen liittyvää tehtävää. Psykologi voi auttaa heitä tunnistamaan voimavarojaan ja suuntaamaan niitä.
Psykologi voi helpottaa yksityisyyden säilyttämiseen päätyneiden transikäihmisten taakkaa auttamalla heitä käsittelemään häpeää, syyllisyyttä ja sisäistyneitä anti-trans asenteita ja samalla validioida jokaisen oikeutta vapaasti valita yksityisyyden aste. Voidaan tarjota kannustusta ja myötätuntoa heille, jotka ovat päättäneet mennä läpi cissukupuolisina.
Sukupuolen korjaukseen iäkkäänä lähtevä voi kokea kyseenalaistamista, ettei hänen enää tuossa iässä kannattaisi korjata sukupuolta. Jotkut voivat surra menneitä valintojaan, kun he eivät nuorena lähteneet prosessiin. Psykologi voi validoida ikäihmisen tarpeen sukupuolen korjaukseen ja sen arvon missä iässä tahansa ja tunnistaa, miten se aiemmin ei ole ehkä ollut realistisesti mahdollista monestakaan syystä. Psykologi voi avustaa löytämään korkean iän asumisratkaisut, jotka kunnioittavat henkilön sukupuoli-identiteettiä ja ilmaisua ja auttaa häntä ilmaisemaan hoitotahtonsa.
Tiedetään paljon trauman kohdanneiden vanhuudesta ja joustavuudesta. Vaikka monet trans-ikäihmiset ovat kohdanneet psykologisen trauman liittyen sukupuoli-identiteettiin, he ovat voineet kehittää resilienssiä ja omia selviytymiskeinojaan. Monille uskonnolliset yhteisöt ovat resurssi, vaikka ne eivät aina ole hlbti-sensitiivisiä. Henkisyys on tutkimusten mukaan suurempi voimavara transikäihmisille kuin cis-ikätovereille.
Arviointi, terapia ja interventio
Ohje 10
Psykologi pyrkii ymmärtämään, miten sukupuoli-identiteetti ja koettu vähemmistöstressi voivat olla tai olla olematta yhteydessä mielenterveyteen liittyviin huoliin.
Transihminen voi etsiä psykologilta tukea sukupuoleen tai mielenterveyteen liittyviin huoliin tai kumpaankin. Mielenterveyteen liittyvät huolet saattavat olla yhteydessä sukupuoleen, tai sitten eivät ole. Yhteys voi olla epäsuora, kuten vähemmistöpaineen vaikutus. Joskus äärettömän harvoin psykoottinen oire voisi muistuttaa sukupuoliristiriidan kokemuksia. Esimerkiksi syömishäiriöllä voi säädellä kehon muotoja ja kuukautisten poissaoloa, joten syömishäiriö voi liittyä sukupuolidysforiaan. Austismin kirjo voi vaikuttaa siihen, miten henkilö kykenee kommunikoimaan sukupuoltaan ja ilmaisemaan sitä. Jos henkilö on kokenut väkivaltaa, kiusaamista tai syrjintää, tämä voi vaikuttaa itsetuhoisiin ajatuksiin. Henkilö voi sisäistää kielteisiin tapahtumiin liittyviä toisten sanomisia ja alkaa odottaa, että tulevaisuudessakin joutuu uhrin asemaan. Erotusdiagnostiikassa on oltava huolellinen ja nähtävä yhteydet oikein.
Vähemmistöstressi käsitteenä ohjaa psykologia myös auttamaan suojaavien tekijöiden vahvistamisessa. Psykologi voi arvioida sukupuoli-identiteetin merkitystä, kun on kyse muusta ihmisen huolesta, samaan tapaan kuin hän arvioisi lääkkeiden vaikutusta, aiempia kokemuksia auttamissuhteessa olosta, tärkeitä tulevaisuuden tavoitteita tai mahdollista traumaattisten kokemusten historiaa.
Hormonihoito voi vaikuttaa mielialaan. Estrogeeni ja anti-androgeeni voi tuoda mukanaan laajemman tunneskaalan kuin mihin on tottunut. Testoteroni voi vahvistaa libidoa ja lisätä stressaavien tilanteiden emotionaalista kokemista. Näitä muutoksia voidaan normalisoida ymmärtämällä, että ne ovat samankaltaisia kuin cissukupuolisten miesten ja naisten murrosiän muutokset. Monet sopeutuvat muutoksiin itsenäisesti, mutta jotkut voivat tarvita tunnesäätelyyn tai jämäkkyyteen liittyvää ohjausta. Lisätietoja hormoneiden vaikutuksista löytyy WPATH:in hoitosuosituksista.
Ohje 11
Psykologit tunnistavat, että sukupuolinormeja vastaamattomat ihmiset todennäköisimmin kokevat myönteisiä elämän muutoksia saadessaan sosiaalista tukea ja transsensitiivistä hoitoa.
Transmyönteisten lääketieteellisten ja psykologipalveluiden (kuten psykoterapia, hormonihoito ja kirurgia) on todettu vaikuttavan sukupuolinormeja vastaamattomiin aikuisiin ja nuoriin myönteisesti. Meta-analyysi hormonihoidosta on osoittanut, että 80 % kokee elämänlaadun kohentumista, sukupuoliristiriitatunteiden ja kielteisten psykologisten oireiden vähenemistä. Sosiaalinen tuki identiteetille ja itseilmaisulle vaikuttaa myönteisesti elämän laatuun. Perheen tuki vähentää sukupuolinormeja vastaamattomien nuorten masennusta ja itsemurhia sekä hiv infektio riskiä. Perheen tuki on merkittävä suojaava tekijä. Toisaalta perheissä sukupuolinormeja vastaamattomat usein kokevat piileviä transennakkoluuloja ja jopa väkivaltaa. Perheen torjunta on riskitekijä esim. masennukselle ja asunnottomaksi joutumiselle. Monet sukupuolinormeja vastaamattomat ihmiset etsivät tukea ja hyväksyntää vertaisyhteisöistä ja itse valitusta perheestä. Vertaistuen on todettu suojaavan mielenterveysongelmilta. Joillekin uskonnollinen yhteisö on tärkeä tuen lähde.
Koska nimenomaan transystävällinen hoito edistää hyvinvointia, psykologien on tarjottava sellaista ja edistettävä tähän hoitoon pääsyä. Psykologin rooli voi olla voimauttaa ja validioida sekä rohkaista sukupuolinormeja vastaamattomia vahvistamaan tukiverkostojaan. Psykologi voi edistää edullista perhedynamiikkaa esimerkiksi perhetapaamisten, perhe- tai ryhmäterapian avulla. Psykologi voi auttaa pohtimaan, miten ja milloin kertoa sukupuoli-identiteetistään koulussa tai työpaikalla, uskonnollisissa yhteisöissä sekä ystäville ja tuttaville. Vaikka ihminen valitsisi kertomatta jättämisen, hän voi silti hyötyä trans-sensitiivisestä tuesta ja vertaistukikontaktista.
Asiakkaat voivat pyytää psykologia työskentelemään läheistensä kanssa. Läheisten tunteita ja reaktioita voidaan normalisoida, mikä edistää sopeutumista ja vähentää eristyneisyyden tuntemuksia. Läheisillä voi olla menetyksen tunne tai pelko suhteen jatkuvuudesta. Läheiset tarvitsevat tukea, miten puhua asiasta muille. He voivat transtietoisen keskusteluavun lisäksi tarvita tietoa ja vertaistukea. Tämä voi helpottaa ymmärrystä ja kommunikaatiota sukupuolinormeja vastaamattoman perheen jäsenen kanssa. Parisuhde ja perhe voi näin päästä mukaa transitioon.
Maaseudulla olevat voivat tarvita neuvoja, miten päästä netin kautta tapahtuvan tuen piiriin tai missä lähin tukiryhmä on. Veteraanit ja armeijan henkilökunta voivat tarvita erityistä tukea (USA:ssa on kiellettyä kuulua armeijaan ja olla transihminen, Suom. huom.)
Ohje 12
Psykologit pyrkivät ymmärtämään, mitä vaikutuksia sukupuoli-identiteetin ja ilmaisun muutoksilla on romanttisiin ja seksuaalisiin suhteisiin.
Sukupuolinormeja vastaamattomien ihmisten suhteet voivat olla terveitä ja menestyksellisiä tai haasteellisia. Sukupuolinormeja vastaamattomien miesten ja transmaskuliinien suhteet cissukupuolisten naisten kanssa olivat eräässä tutkimuksessa toimivia, perustuivat keskinäiselle kunnioitukselle ja ymmärrykselle, rehellisyydelle, rakkaudelle, luottamukselle ja avoimeen kommunikaatioon. Kuten cissukupuolisten keskinäiset suhteet voivat sisältää kaltoin kohtelua, tätä voi tapahtua myös sukupuolinormeja vastaamattomien suhteissa. Toinen voi esimerkiksi uhata paljastaa toisen transihmisyyden saadakseen kontrollin suhteessa.
Varhaisina vuosikymmeninä, kun sukupuolen korjaushoito oli käynnistetty, hoidettiin vain heteroita (eli piti olla hetero korjausprosessin jälkeen). Transmaskuliini, joka oli homo tai bi tai transfeminiini, joka oli lesbo tai bi, ei saanut hoitoa ja joskus edellytettiin avioliittoa hoidon saamiseksi.
Avautuminen transkokemuksesta vaikuttaa suhteeseen. Suhteen alkuvaiheessa kertominen on suhteen kannalta parempi, kun myöhemmin kertominen tuntuu kumppanista petokselta. Suhteen kannalta on hyvä, jos kumpikin voi olla mukana tekemässä hoitopäätöksiä, jotka vaikuttavat myös parin tai perheen talouteen. Joskus parisuhteen rooleja pitää neuvotella uusiksi. Mitä merkitsee esimerkiksi nyt olla ”aviomies” tai ”vaimo”? Kumppaneille voi tulla surua siitä, mitä menettää toisessa tai suhteessa.
Sukupuolen korjaus ei välttämättä vaikuta ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen attraktiona, vaikka ihminen voi avautua tekemään löytöretkiä seksuaaliseen suuntautumiseensa ja määritellä itsensä uudella tavalla. Oma keho ja sukupuoli- identiteetti tuntuu luontevammalta, jolloin seksuaalisuudestakin voi löytyä uusia asioita. Suuntautuminen voi pysyä samana tai muuttua vähäksi aikaa tai pysyvästi korjausprosessin myötä.
Joissakin parisuhteissa pelätään seksuaalisen vetovoiman vähenemistä korjausprosessin takia. Esimerkiksi lesbonainen parisuhteessa transmaskuliiniin voi kokea epämieluisaksi, että korjauksen jälkeen heidät nähtäisiin heteroparina tai heteronainen kuultuaan aviomiehensä olevan transnainen voi kokea ikäväksi, että heitä pidettäisiin naisparina ja hän voi olla tottumaton selviytymään stigman kanssa. Joskus kumppani ei enää koe vetovoimaa toista kohtaan toisen korjattua sukupuolen ja tähän voi liittyä surua ja menetystä.
Ohje 13
Psykologit pyrkivät ymmärtämään vanhemmuuden ja perheyhteyden vaihtelevia muotoja transihmisillä ja sukupuolinormeja vastaamattomilla ihmisillä.
Monilla transihmisillä ja sukupuolinormeja vastaamattomilla ihmisillä on lapsia tai toive saada lapsia. Moni on itse synnyttänyt tai saattanut lapsen alulle ja osa on uusperhe-, adoptio- ja sijaisvanhempia, saanut hedelmöityshoitoja tai lahjoittanut omia sukusolujaan lapsen alkuun saattamiseksi. Ei ole mitään näyttöä siitä, että lapsille tulisi pitkäkestoista haittaa vanhemman transihmisyydestä. Toisinaan voi olla kuitenkin vaikea löytää hedelmöityshoitoapua. Kaikki eivät luota sijais- ja adoptioviranomaisten neutraaliuteen, mikäli he tätä kautta yrittäisivät saada perheenlisäystä. Tämän hetkinen tai aiemmin läpi käyty hormoniterapia voi rajoittaa hedelmällisyyttä ja lisääntymismahdollisuuksia. Toisilla on lapsia saatu ennen sukupuolenkorjaushoitoa.
Jotkut etsivät tukea olemassa olevan perheen pulmien työstämiseen, toiset perheen perustamiseen tai laajentamiseen ja joidenkin on tehtävä hedelmällisyyteen vaikuttavia päätöksiä liittyen hormonihoidon tai blokkerihoidon aloittamiseen ja kirurgiaan.
Transitio voi muuttaa perhedynamiikkaa. Perhemuoto ja vanhempien keskinäinen suhde on lapsille usein tärkeämpi asia kuin vanhemman transitio. Parisuhde saattaa päättyä eroon. Vanhempien keskinäinen hyvä suhde – yhdessä eläen tai eron jälkeen – on tärkeä lapsia suojeleva tekijä, erityisesti kun lapsilla on tunne vanhempien rakkaudesta ja vanhemmuuden jatkuvuudesta. Pienille lapsille ja aikuisille lapsille asia on yleensä helpompi kuin teini-ikäisille lapsille.
Psykologi voi auttaa pohtimaan, miten vanhemmuus vaikuttaa ulostuloon ja transitioon. Jotkut haluavat odottaa lasten aikuistumista. Psykologi voi tukea puolisolle ulostulossa ja lapsille kertomisessa sopivalla tavalla, jossa lasten ikää ja kehitystä huomioidaan. Vertaistuki ja perhetapaamiset voivat olla hyödyksi. Psykologi voi tukea vanhempia työskentelemään yhdessä lasten tarpeiden täyttämiseksi tilanteessa.
Joskus oikeuden ennakkoluulot vaarantavat huoltajuuden jatkumisen. Voidaan auttaa etsimään oikeusapua, jos huoltajuutta kiistetään.
Kaikki lapsen saannin optiot eivät ehkä ole mahdollisia ja psykologi voi auttaa käymään läpi menetyksen, surun ja turhautumisen tuntoja, jos hedelmällisyyspalveluja ei saa tai voi käyttää.
Ehkäisystä ja turvaseksistä voi olla tarpeen keskustella. Hormoniterapiaan ei kannata luottaa ainoana ehkäisykeinona. Voidaan pohtia fyysisiä, sosiaalisia ja emotionaalisia seurauksia, jos henkilö keskeyttää hormonihoidon saadakseen lapsen ja jatkaa myöhemmin. Masennus, mielialavaihtelu ja naisellistumisen tai miehistymisen menetys voi esimerkiksi seurata. Voidaan keskustella, miten ennakkoluulojen kanssa pärjää, kun maskuliininen ihminen on raskaana näkyvästi.
Hedelmällisyyshoitopalvelun transystävällisyydestä olisi varmistuttava, ennen kuin asiakas lähetetään sinne.
Ohje 14
Psykologit tunnistavat moniammatillisen yhteistyön hyödyt.
Kun ihmisillä on haaste elää stigman kanssa tai mahdollinen sosiaalisen ja/tai lääketieteellisen transition tarve, biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät ovat yhteen kietoutuneita. Voidaan esimerkiksi tarvita psykiatria, psykologia, sosiaalityöntekijää, sairaanhoitajaa, endokrinologia, farmaseuttia, urologia, elektrolyysiä, puheterapeuttia, fysioterapeuttia, sielunhoitoa ja uraneuvontaa. Yhteistyö ja eri prosessien koordinointi on tärkeää.
Psykologien työ ei saisi viivyttää muuhun tarpeelliseen hoitoon pääsyä. Esimerkiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa voi olla tärkeää tasapainottaa transmiehen testosteronitasot yhteensopiviksi muun hoidon kanssa.
Psykologi voi tarjota tietoa ja tukea toisille ammattilaisille ja mahdollistaa transystävällisen hoidon piiriin pääsyä. Psykologi voi toimia siltana tarvittavaan muuhun hoitoon, esimerkiksi että asiakas saa tietoa kirurgisista mahdollisuuksista.
Psykologi voi keskustella asiakkaiden kanssa hormonihoidon vaikutuksista, kun nämä pohtivat hoitovalintojaan tai sopeutuvat käynnissä olevaan hoitoon.
Lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä psykologeilla on mahdollisuus vaikuttaa lapsen kognitiiviseen ja sosiaaliseen kehitykseen sekä perhedynamiikkaan lapsen tueksi. Hoidon oikeaa ajoitusta pohdittaessa voidaan tarvita psykologista tietoa.
Sukupuolen variaatiota hyvin tuntevat psykologit voivat konsultoida toisia ja edistää sitä, että asiakkaat löytävät heitä palvelevat resurssit järjestelmistä ja yhteisöistä.
Tutkimus ja koulutus
Ohje 15
Tutkimusta tehdessään psykologit kunnioittavat sukupuolinormeja vastaamattomien ihmisten hyvinvointia ja oikeuksia ja välttävät hyväksikäyttöä ja väärintulkintoja.
Historiallisesti psykologisessa tutkimuksessa vastaajat on usein luokiteltu: mies tai nainen. Tämä luokittelutapa merkitsee tiedon kadottamista niiden osalta, joihin ei sovi kumpikaan ja voi vieraannuttaa transvastaajia. Ryhmän erityistarpeita ei voida huomioida, kun niistä ei ole tietoa, vaikka ryhmällä olisi esimerkiksi terveyteen liittyviä haavoittuvuuksia.
Käytännön työn tueksi tarvitaan tietoa. Vaikka riittävästi tutkimusta on nykyisten hoitosuositusten pohjaksi, silti yhä tarvitaan lisää tietoa palvelujen kehittämiseksi ja erityisesti lasten tukeen liittyen.
Kaikessa psykologisessa tutkimuksessa olisi hyvä saada tehtyä näkyväksi myös transihmiset ja sukupuolinormeja vastaamattomien ryhmä. Olisi hyvä kysyä ensin syntymässä määriteltyä sukupuolta ja sitten sukupuoli-identiteettiä. Huolellisuus estäisi myös tekemästä vääriä yleistyksiä, kuten joidenkin ihmisten kokemusten yleistäminen koko ryhmää koskevaksi.
Ryhmä on pieni, maantieteellisesti hajallaan, moninainen, sitgmatisoitu ja suojelee yksityisyyttään, joten tehtävä ei ole helppo. Kun on kyse vaikeasti tavoitettavasti ryhmästä, on oman tutkimuksen rajat (mitä tämä tutkimus pystyy kertomaan) määriteltävä selkeästi. Yhteistyötä sateenkaariyhteisöjen kanssa voi tehdä. Kun kommunikoi tutkimustuloksia mediaan, jossa ei useinkaan ole tietoa, on oltava varovainen.
Ohje 16
Psykologit valmistautuvat kouluttautumaan kehittääkseen kompetenssiaan tukea transihmisiä ja sukupuolinormeja vastaamattomia ihmisiä.
Sukupuoli-identiteetti on alue, jolla psykologi voi tarvita kokemusta, koulutusta ja työnohjausta ammatillisen pätevyyden saavuttamiseksi. On evidenssiä siitä, että monilta terveysalan työntekijöiltä yhä puuttuu perustieto ja taito kohdata ja tukea myönteisellä tavalla sukupuoli normeja vastaamattomia ihmisiä. Kaikki kuitenkin työssään kohtaavat heitä. Työntekijät voivat kuvitella oppineensa valmiuksia riittävstii kouluttautumalla hlb-aiheeseen. Ryhmien tarpeissa on kuitenkin eroavuuksia.
Psykologien koulutuksen puutteet voivat vahvistaa transihmisten ja sukupuolinormeja vastaamattomien ihmisten väärinymmärtämistä ja jopa marginalisoitumista yhteiskunnassa.
Psykologit eivät saa eksotisoida ja patologisoida ihmisryhmää, varsinkin kun yleinen tietämättömyys on suurta ja stigma mahdollinen. Opiskelijat hyötyvät opettajiensa neutraalisuudesta liittyen sukupuolen variaatioon.
Koska tietoa on vähän, kannustetaan aihealueen asiantuntijapsykologeja edelleen kehittämään ammattitietouttaan ja jakamaan sitä toisille. Opetukseen on hyvä ottaa mukaan kokemuksellisia ääniä, kuten tarinoita tai sukupuolinormeja vastaamattomien paneeleita. On muistettava sukupuolinormeja vastaamattomien ihmisten moninaisuus ja keskinäiset erot.