Translapset ja -nuoret tarvitsevat kasvurauhaa
Sunnuntaina 31.3. vietetään kansainvälistä transnäkyvyyden päivää. Setan Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus nostaa esille perheiden tärkeyden, joka on hyvinvoinnin keskiössä.
Lapsen sukupuoli-identiteetti voi tulla vanhemmille näkyväksi monessa lapsen ikävaiheessa. THL:n kouluterveyskyselyn mukaan vuonna 2023 perusopetuksen 8. ja 9. luokalla 3 prosenttia pojista ja 8 prosenttia tytöistä kertoi, että heidän sukupuolensa on muuta kuin syntymässä määritetty sukupuoli. Mitä tämä tarkoittaa näiden lasten vanhempien näkökulmasta?
Vuoden alussa 71 sukupuoltaan pohtivan tai translapsen vanhempaa vastasi kyselyymme koskien perheiden tarpeita. Kysely on tähän mennessä laajin, joka on tehty tälle kohderyhmälle Suomessa.
Tarvekartoitukseen vastanneille transidentiteetin olemassaolo lapsuusvuosina ei ole vierasta. Jopa 40 % vastanneiden lapsista oli kertonut identiteetistään tai tuonut sen ilmi jo alle 10-vuotiaana. Noin 14 % vastanneista kertoi, että lapsi oli ilmaissut oman sukupuolensa alle 3-vuotiaana. Lapsen sukupuoli-identiteetti ja kokemus omasta sukupuolesta alkaakin kehittyä sekä cissukupuolisilla että translapsilla varhaisessa iässä, jo 2–4-vuotiaana.
Varhaiskasvatuksessa ja peruskouluissa on translapsia, joiden hyvinvointia voidaan tukea jo varhaisessa vaiheessa. Useimmiten lapselle itselleen oma sukupuoli on luonnollinen asia. Se kuitenkin paljastaa ympäröivän yhteiskunnan normit sekä lähiaikuisten tiedot, arvot ja asenteet.
Vanhemman tehtävä ei ole kouluttaa ammattilaisia
Tarvekartoituksessa vanhemmat toivoivat erityisesti neuvoloiden, koulujen terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen antavan heille tukea, asiallista tietoa sekä etsivän yhdessä ratkaisuja sujuvampaan arkeen. Harmillisesti moni vanhempi on kokenut pettymyksiä, aliarvioimista ja epäasiallista käytöstä, kun on yrittänyt yhdessä ammattilaisten kanssa luoda lapselleen turvallisia tiloja ja käytäntöjä, joissa lapsi saa olla omana itsenään näkyvänä ja olemassa.
“Lapsen tai vanhemman tehtävä ei ole kouluttaa ammattilaisia, vaan siihen on tarjolla erillistä koulutusta. Kun lapsi on ilmaissut sukupuolensa lähiaikuisille, on aika istahtaa alas ja pohtia rauhallisesti, mitä se tarkoittaa tässä hetkessä ja juuri tälle lapselle.” Toteaa Setan sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen perhetyön suunnittelija Sari Hälinen.
Ammattilainen tekee aina silloin oikein, kun antaa siinä hetkessä vanhemmille ja lapselle ystävällisiä sanoja, sekä ilmaisee tahtotilansa nähdä lapsi, perhe ja heidän tarpeensa kokonaisvaltaisesti. Lapsen sukupuoli, joka ei ole sama kuin syntymässä määritelty ei ole sairaus, jota tarvitsee hoitaa. Se ei myöskään ole ongelma, mikä ratkaistaan vaan sukupuolen moninaisuus on tavallista, luonnollista ja osa ihmisyyttä. Tässä kohtaa moni lapsi tarvitsee aikuisen tukea ja kasvurauhaa.
Useimmiten vanhemmat joutuvat tahtomattaan välittäjän rooliin kertoessaan lapsen toiveita ammattilaisille. Vanhemmat toivovat, ettei lapsen arki häiriintyisi ja lapsi saisi turvallisen kasvuympäristön myös oman kodin ulkopuolella. Sukupuolen pohdinnan vähättely tai kommentit ohimenevistä vaiheista eivät ole osa ammattilaisten ammatillista arviointia, vaan lapsen sukupuoli tulee ottaa todesta ja toimia tarpeen vaatimalla tavalla lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Aivan kuten kaikki muutkin vanhemmat, myös translapsen huoltaja tai huoltajat kaipaavat omissa kasvatuskysymyksissään tukea, ymmärrystä ja liittolaisia. Vanhemman vastuulla on myös huolehtia, että lapsi täyttää oppivelvollisuutensa tavalla, joka mahdollistaa lapsen normaalin kanssakäymisen ikätovereiden kanssa. Kouluvuodet voivat antaa lapselle yhteenkuuluvuuden tunteita ja hyviä muistoja. Nämä tuntemukset määrittelevät lapsen ja nuoren ymmärrystä myös siitä, että hän on arvokas ja että hänellä on paikka yhteisössä nyt ja aikuisena.
Konkreettiset teot auttavat perheitä
Lapsen huoltaja tai huoltajat elävät monesti lapsensa kanssa hyvin täysipainoisesti. He näkevät, kuulevat, kokevat, kysyvät ja aistivat lapsen tarpeita. Translapsia ja -nuoria koskevassa tutkimuksessa on saatu selville, että valitun nimen käyttäminen vähentää mielenterveysongelmia ja tukee sukupuolen kokemusta.
Useimmiten translapsen kanssa neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa ensimmäisiä askeleita otetaankin juuri uuden, lapselle sopivan nimen käytössä. Jo pienet lapset voivat stressaantua tullessaan väärin sukupuolitetuksi tai joutuessaan korjaamaan hänestä sanottuja asioita. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota omaan kielenkäyttöön. Sukupuolitetut sanat on helppo korvata sanoilla lapsi, kaveri, aikuinen tai käyttää ihmisestä hänen nimeään, jos sen tietää.
Tämän jälkeen konkreettisia tekoja voi olla vessojen ja pukutilojen järjestelyt sellaisiksi, joissa lapsella on paikka jossa käydä tarpeillaan ja tila jossa vaihtaa liikuntatunneille vaatteet. Jos koulun aikuiset tai lapset tarvitsevat tietoa transsukupuolisuudesta, hoidetaan keskustelut hienotunteisesti ja tietoisesti rakennetaan ympäristöä, jossa kaikilla on parempi olla. Lasta ei saa syrjäyttää sukupuolensa vuoksi esimerkiksi liikuntatunneilta, vaan on löydettävä ratkaisuja siihen, että kaikki saavat liikkua ja oppia opetussuunnitelmien mukaisesti.
Sense of belonging -hanke tukemassa translasten ja nuorten hyvinvointia
Translapsen ja -nuoren vanhempi tarvitsee ympäristöltään tukea, jotta voi täyttää velvollisuutensa vanhempana, joka suojelee lasta väkivallalta, kaltoinkohtelulta ja epäasialliselta käytökseltä. Tähän työhän Setan sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen Sense of belonging -hanke on sitoutunut.
Hankkeessa luodaan vanhemmille lisää palveluita, joihin osallistuminen onnistuisi mahdollisimman matalalla kynnyksellä, ilmaiseksi ja myös nimettömästi. Palveluiden lisäksi vanhemmille tuotetaan kohdennettua materiaalia ja kerätään alle 29-vuotiaiden translasten ja nuorten läheisiltä kohdennetusti tietoa, jota on niukasti saatavilla Suomessa.
Translasten ja -nuorten perheiden puheenjohtaja Katja Wongui sanoo hyvinvoivan vanhemman olevan lapsen paras turva. ”Monelle translapsen vanhemmalle oma lapsi on ensimmäinen transihminen, johon hän tutustuu. Vanhempi tarvitsee asiallista tietoa ja kokemuksia transihmisistä, sekä kaiken mahdollisen tuen lapsen kasvuun ja elämänvaiheisiin liittyen. Syyllistäminen tuhoaa perheen hyvinvointia, eikä 3-, 7-, 10-, tai 13-vuotiaan vanhempaa voi ohjeistaa odottamaan lapsen kysymysten kanssa lapsen täysi-ikäisyyttä. Lapsen ohella myös vanhempi kaipaa vastauksia”
Myös tutkimusten valossa transihmisten hyvinvointiin on tärkeää vaikuttaa. Kun perheissä on voimavaroja, se lisää myös mielen hyvinvointia. Hyvinvoivassa perheessä voidaan nähdä lapsella olevan tulevaisuus täynnä valoa ja mahdollisuuksia. Positiiviset tulevaisuuden näkymät lisäävät myös ymmärrystä siitä, että vaikeat tilanteet ovat selätettävissä. Näin perheistä voi muodostua yksiköitä, joissa kaikilla on tilaa ja voimia olla, kasvaa ja kehittyä henkilöiksi, jotka löytävät oman paikkansa tästä maailmasta. Sekä iloita toinen toisistaan, niin lapsista, nuorista kuin aikuisista!
Lisätiedot
Sari Hälinen
perhetyön suunnittelija, Sense of belonging -hanke (2023-2026)
sari.halinen@seta.fi
p.050 369 9307
Katja Wongui
puheenjohtaja, Translasten ja -nuorten perheet ry
puheenjohtaja@transperheet.fi