Transnuorten kohtaamisen erityispiirteet sosiaalialan asiakastyössä

Teksti: Elina Sorsa, Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen sosiaaliohjaaja

Transnuoret ovat nuoria, jotka eivät koe syntymässä määritetyn sukupuolen vastaavan omaa sukupuoltaan. He ovat esimerkiksi transsukupuolisia, muunsukupuolisia tai ei-binäärisiä, sukupuolettomia, genderfluideja, demipoikia tai -tyttöjä ja niin edelleen. Sukupuolivähemmistönuoriin kuuluvat myös intersukupuoliset nuoret, joiden keho ei ole yksiselitteisesti tyttö- tai poikatyypillinen.

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten kohtaaminen sensitiivisesti vaatii ammattilaiselta ymmärrystä kohderyhmän erityispiirteistä. Nuori saattaa tulla tapaamiseen vähemmistöstressin, dysforian ja neuroepätyypillisyyden värittämän elämän keskeltä. Verrattain lyhyen elämänkokemuksen myötä nuori ei ole vielä oppinut kaikkia niitä arjenhallinnan, tunnesäätelyn, sanallistamisen ja itsehoivan taitoja, joita hän aikuistuessaan alkaa kerryttää.

Toisaalta nuori on oman elämänsä asiantuntija ja tulevaisuuden poluistaan riippumatta hänet tulee kohdata tässä hetkessä, näine tarpeineen. Kotoa saatava tuki on merkittävässä roolissa nuoren hyvinvoinnin edistäjänä. Samoin nuorisotyössä voidaan affirmoida nuoren identiteettiä, huomioida tämän kehitysvaiheen tarpeita ja turvata nuoren kasvurauhaa.

Vähemmistöstressi vaikuttaa sekä mielenterveyteen että fyysiseen terveyteen

Vähemmistöstressi voi tuoda nuoren elämään kuormituksen taustavireen, joka vaikuttaa salakavalasti lähes kaikkiin elämän osa-alueisiin. Vähemmistöstressi tarkoittaa stressiä ja painetta siitä, että voi kohdata ennakkoluuloja, syrjintää tai vihamielisyyttä vähemmistöön kuulumisen vuoksi. Vähemmistöstressi vaikuttaa myös somaattiseen terveyteen sitä heikentävästi.

Vähemmistöidentiteetti altistaa nuoren ennakkoluuloista kumpuavalle kohtelulle, joka voi pahimmillaan olla tietoista syrjintää ja pahantahtoista väkivaltaa. Nuoret ovat tietoisia vertaistensa huonoista kokemuksista sekä Suomessa että maailmalla, ja tämän myötä nuori voi kokea sijaistraumatisoitumista.

Vähemmistöstressi ei ole yksilön heikkoutta, vaan kehon ja mielen luontainen reaktio tähän jatkuvaan varuillaanoloon. Vähemmistönuori saattaakin olla kroonisesti ylivirittyneessä tilassa, jolla on sekä psyykkisiä että fyysisiä vaikutuksia. Nuori saattaa reagoida ärsykkeisiin epätyypillisesti, hänen voi olla vaikea olla kosketuksissa omiin tunteisiinsa ja stressitila voi aiheuttaa esimerkiksi sairastelua ja kiputiloja. Mahdollisten syrjintäkokemusten ja sijaistraumatisoitumisen myötä vähemmistönuoren kohtaaminen voi vaatia ammattilaiselta myös traumainformoitua työotetta.

Dysforiaa voidaan lievittää myös sosiaalityössä

Monet sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat dysforiaa. Dysforia voi olla sosiaalista, kehollista tai useiden nuorten kohdalla molempia. Nuorella saattaa olla rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseensa tai helpottaa dysforiaa: sukupuolta vahvistavat hoidot eivät ehkä ole hänelle saavutettavia tai nuori voi esimerkiksi joutua elämään transvihamielisessä ympäristössä.

Dysforiaa voidaan lievittää lääketieteellistä hoitoa odottavan nuoren kohdalla monin eri tavoin. Sosiaalinen transitio ja esimerkiksi yhdessä ammattilaisen kanssa tehtävät omahoitomateriaalit voivat osaltaan helpottaa dysforian aiheuttamaa kärsimystä. Juurisyy eli sukupuoliristiriita voi kuitenkin vaatia myös lääketieteellistä hoitoa.

Ammattilaisen tulisi aina kohdata sukupuolivähemmistöön kuuluva nuori tämän identiteetin, ei sukupuoli-ilmaisun tai siihen liittyvien oletusten kautta. Tämän onnistumiseksi ammattilaisella täytyy olla tahtotila nähdä nuori tämän omin silmin ilman ennakkoluuloja ja oletuksia.

Kahdessa eri vähemmistössä

Sukupuolivähemmistöjen ja neurokirjon välillä on huomattavaa limittäisyyttä, joka voi vaikuttaa nuoren kokemukseen maailmasta ja itsestään. Neuroepätyypillisyyteen usein liittyvät aistiherkkyydet voivat esimerkiksi voimistaa nuoren kokemaa kehodysforiaa.

Neurokirjolla olevan nuoren aistiherkkyyksistä nousee tarpeita myös asiakasvastaanotolle: ammattilaisen tulisi huomioida aistiympäristön ärsyketasapainon lisäksi erilaiset kommunikoinnin ja hahmottamisen tavat. Apukeinoina voi käyttää esimerkiksi painotuotteita, kommunikaatiokortteja ja fidget-leluja. Sukupuolen moninaisuudesta on selkokielistä materiaalia Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen verkkosivujen sanasto-osiossa. Aistiympäristön säätelyyn taas kuuluu sisäilman, lämpötilan, äänimaiseman, valaistuksen, hajusteiden ja tuntoaistin huomiointi.

Neurokirjon nuorella voi olla haasteita toimia sote-palveluissa. Ammattilaisen vastuulla on selkeyttää prosessia ja auttaa nuorta hahmottamaan sen kulkua. Nuori voi kaivata apua esimerkiksi tapaamisten tarkoituksen, asiakkaan roolin, ammattilaisen velvollisuuksien, palvelujärjestelmän ja tukimuotojen sekä prosessin eri vaiheiden ymmärtämiseen.

Normitietoinen ammattilainen ymmärtää, millaisessa yhteiskunnallisessa asemassa vähemmistöön kuuluvat nuoret elävät. Parhaimmillaan hän voi tarjota näille korjaavia kokemuksia sote-palveluissa. Kun ammattilainen panostaa sensitiiviseen ja normeja purkavaan kielenkäyttöön ja käyttää nuoren haluamaa nimeä, hän samalla kunnioittaa jokaisen asiakkaan itsemäärittelyä ja tekee vastaanottotilanteesta turvallisemman. Kun nuoren tarinalle on tilaa, hänen tarpeensa tulevat paremmin näkyviksi.

Sensitiivinen sosiaalialan ammattilainen ja hyvän kohtaamisen kulmakivet: 

1. Sukupuolisensitiivinen kieli ja normitietoisuus esimerkiksi hoitotoiveiden, perhetaustan, sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteen. Ammattilainen vahvistaa asiakkaan identiteettiä omilla puheillaan ja kirjauksillaan.

2. Asiakasryhmän erityispiirteisiin perehtyminen. Tietoisuus liitännäisistä ilmiöistä, kuten sijaistraumatisoituminen, vähemmistöstressi, sukupuolidysforia ja neurokirjavuus. Vastuullinen ammattilainen ymmärtää, että yksittäisen asiakkaan asioihin perehtyminen ei korvaa omatoimista kouluttautumista koko asiakasryhmän asioista, vaan nämä ovat erillisiä prosesseja.

3. Tahto nähdä asiakas tämän omin silmin ja uskoa asiakkaan kokemusta. Poisoppiminen narratiivien oletuksesta ja asiakkaan omien tarpeiden kuuntelu. Tällöin asiakas ei ole stereotypioiden vanki, vaan saa tulla kohtaamiseen vapaana ammattilaisen oletuksista.

4. Tietoisuus omista toimintayllykkeistä ja myötätuntouupumus. Ammattilaisella on kyky kannatella kohtaamisissa vaikeitakin tunteita ilman pakottavaa tarvetta ”ratkaista” tilanne asiakkaan puolesta. Etenkin dysforian ja korjaushoitojen suhteen tällaisia ratkaisuja ei välttämättä ole eikä asiakasta auta se, että voimakas tunnetila tarttuu hallitsemattomasti myös ammattilaiseen. Lisäksi ammattilaisella on aina vastuu purkaa omat asiakastyössä heräävät tunteensa esimerkiksi työnohjauksen, esihenkilön tai työterveyspalvelujen tuella.

5. Halukkuus reflektoida omaa toimintaa ja mahdollistaa palautteen antaminen. Ammattilaisen tehtävänä on sanottaa ja mallintaa palautteen antamisen tapoja. Kohtaamisissa voidaan avata yhteistä keskustelua paremmista työskentelytavoista ja kuulla asiakkaan toiveita niiden suhteen.

Kirjoittaja Elina Sorsa on Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen sosiaaliohjaaja (sosionomi AMK). Hän työskentelee erityisesti sukupuolivähemmistönuorten tuen parissa.

Lue lisää

• LinkedIn-artikkeli: Sari Hälinen: Astetta kamalammat menkat – miten helpottaa transnuoren oloa kuukautisten aikaan?

• Setan Kasvurauha-opaan artikkeli: Maarit Huuska: Vähemmistöstressi heikentää lasten ja nuorten terveyttä