Setan Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen asiakastyössä on huomattu huolestuttava piirre: transnuorten ja nuorten aikuisten itselääkinnän lisääntyminen. Ratkaisuna ei ole kauhistelu ja ihmisten syyllistäminen, vaan hoitoon pääsyn parantaminen sekä aikuisten ja nuorten ja heidän perheidensä kuunteleminen. 

Laittomat verkosta hankitut hormonivalmisteet, joita käytetään sukupuolidysforian hoitamiseksi, asettavat nuoren terveyden vaaraan. Pakkaukset saattavat muistuttaa etiketteineen oikeita lääkkeitä, mutta ne voivat sisältää muun muassa raskasmetalleja. Toimiakseen laillinenkin hormonihoito vaatii oikean annostelun ja antotavan, mutta näitä hormonivalmisteiden myyjä ei aina tarjoa. 

Itselääkintä on osoitus transnuorten neuvokkuudesta ja aidosta hoidon tarpeesta, mutta myös siitä, että virallinen hoitojärjestelmä on epäonnistunut turvaamaan transnuorten ja nuorten aikuisten oikeuden terveyteen ja hyvinvointiin. Itselääkintä jää ainoaksi vaihtoehdoksi, kun sekä aikuisten että nuorten transpoliklinikoiden jonot ovat liian pitkät, hoitoon pääsyn kriteerit eivät täyty tai taloudellinen tilanne ei mahdollista laillista lääkityksen hankintaa ulkomailta.

Edellä mainittujen asioiden lisäksi Suomessa sukupuolidysforiaa kokevia muunsukupuolisia alaikäisiä ei oteta hoitotarpeen arvioon lainkaan – toisin kuin monissa muissa maissa. Heidän olisi siis odotettava 18-vuotiaaksi asti ja vasta sitten haettava lähete aikuisten arvioon. 

“Itselääkintä itse hankituilla valmisteilla on osoitus hoitojärjestelmän epäonnistumisesta. Suomen kaltaisessa maassa hormoneiden hankkiminen turvattomin keinoin ei pitäisi olla vaihtoehto vaan hoitojen saatavuutta on parannettava ja varmistettava nuorten luottamusta siihen, että terveyspalveluissa ymmärretään heidän hoitotarpeitaan”, sanovat johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska ja perhetyön suunnittelija Sari Hälinen.

Vastaamme seuraavaksi niin nuorten, vanhempien kuin päättäjien parissa herääviin kysymyksiin transnuorten hyvinvoinnin ja hoidon parantamiseksi, jotta riskialttiiseen itselääkintään ei tarvitsisi kenenkään Suomessa turvautua. Vastaukset ovat laatineet Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen asiantuntijat.

Käytetyt käsitteet: 

Hormonivalmisteet: Hormonivalmiste on lääke tai tuote, joka sisältää hormoneja tai niiden johdannaisia. Niitä käytetään hormonitasapainon säätelyyn tai hormonien puutteen korvaamiseen kehossa. Hormonit ovat kemiallisia yhdisteitä, joita kehon rauhaset tuottavat ja jotka säätelevät erilaisia fysiologisia toimintoja, kuten aineenvaihduntaa, kasvua, lisääntymistä ja mielialaa. 

Hormonikorvaushoito: Erityyppisiä hormonikorvaushoitoja annetaan ihmisille tilanteissa, jossa kehon oman hormonituotannon määrä on vähentynyt tai sitä ei ole lainkaan, ja hoidon katsotaan olevan henkilön terveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua parantavaa. Hormonikorvaushoitoa annetaan esimerkiksi vaihdevuosioireissa sekä sukupuolta vahvistavina hoitoina transsukupuolisille ja ei-binääreille ihmisille. 

Itselääkintä: Itselääkintä tarkoittaa sukupuolidysforiaa kokevan kohdalla, että henkilö käyttää hormonivalmisteita ilman asetettua trans- tai muunsukupuolisuusdiagnoosia ja lääkkeisiin oikeuttavaa reseptiä. Hormonihoito itsessään ei ole laitonta, vaan hormonien hankkiminen internetistä ilman reseptiä on. Kansainvälisiltä klinikoilta hankitut lääkkeet eivät ole itselääkintää.

Laiton hormonivalmiste: Hormonivalmisteiden valmistusta, myyntiä ja käyttöä säädellään kansainvälisesti. Ilman asianmukaisia lupia valmistettu hormonivalmiste ja niiden myyminen tai niiden hankinta on kriminalisoitu. Näiden tuotteiden kohdalla puhutaan myös lääkeväärennöksistä.  

Transpoli, transpoliklinikka: Sukupuoli-identiteetin tutkimusyksikkö, jossa tehdään tarvittavat tutkimukset ja asetetaan diagnoosi. Suomessa yksilöt sijaitsevat Helsingissä ja Tampereella. Nuorten transpoli on alle 18-vuotiaiden vastaava yksikkö. 

Mitä ovat transnuoret?

Transnuoriksi kutsutaan niitä nuoria, jotka kokevat sukupuoliristiriitaa. Sukupuoliristiriita tai sukupuolidysforia syntyy, kun sukupuoli-identiteetti ei vastaa syntymässä määritettyä sukupuolta. Transtyttö on syntymässä määritelty pojaksi ja transpoika on syntymässä määritelty tytöksi. Transnuori voi olla tyttö tai poika tai ei-binäärinen eli muunsukupuolinen, sukupuoleton, gender-queer tai jotain muuta sukupuolta. THL:n Kouluterveyskyselyn mukaan noin 5 % nuorista kertoo olevansa muuta sukupuolta kuin syntymässä määritetty. 

Sukupuoliristiriita ilmenee monilla jo varhaislapsuudessa. Lääketieteellisen hoidon tarve sukupuolidysforialle lisääntyy murrosikään tultaessa.

Tarve tiedon hakeminen dysforian helpottamisesta eskaloituu murrosiässä ja itselääkintää hankitaan teini-iän ja täysi-ikäistymisen rajamailla 16–17-vuotiaana, koska se vaatii rahaa, verkostoitumista, kielitaitoa ja suunnitelmallisuutta. Tätä nuoremmista osaamiskeskuksella ei ole tietoa.

Tässä tekstissä käsitelty itselääkintä ei siis koske lapsia tai varhaisnuoria.

Mitä sukupuolidysforian itselääkintä on?

Sukupuolidysforiaa hoidetaan sukupuolta vahvistavilla hoidoilla, jotka voivat sisältää muun muassa psykologista neuvontaa, hormonihoitoa, kirurgisia toimenpiteitä, psykososiaalista tukea ja ääniterapiaa. Hoidon sisältö ja laajuus riippuvat yksilöllisesti henkilön iästä, tarpeista, toiveista ja tilanteesta. Hoidon tavoitteena on parantaa henkilön hyvinvointia, terveyttä ja elämänlaatua. Hormonikorvaushoitoa on Suomessa mahdollista saada 16-vuotiaasta eteenpäin. 

Hoitojen lisäksi sukupuolidysforiaa lievennetään nimenmuutoksella ja sukupuolen juridisella vahvistamisella. Nimen muutos on mahdollinen itsenäisesti 15-vuotiaasta eteenpäin ja sukupuolimerkinnän muutoksen voi tehdä Suomessa täysi-ikäisenä. 

Sukupuolta vahvistavaa hoitoa on mahdollista saada Suomessa julkisesta terveydenhuollosta tutkimusten ja diagnoosin jälkeen. Lisäksi joitain hoitoja on mahdollista saada omakustanteisesti yksityisiltä klinikoilta. Suomessa on mahdollista hankkia rintojen poisto tai rintaimplanttien asettaminen tai feminisoivaa kasvokirurgiaa. Ulkomailta on mahdollista hankkia myös hormonikorvaushoitoa ja sukuelinkirurgiaa. Sukupuolta vahvistavien hoitojen hankkimista yksityisesti itselleen tai lapselleen ei ole kielletty. 

Itselääkintä tarkoittaa sukupuolidysforiaa kokevan kohdalla, että henkilö käyttää hormonivalmisteita ilman asetettua trans- tai muunsukupuolisuusdiagnoosia ja lääkkeisiin oikeuttavaa reseptiä. Itselääkintä ei ole laitonta, vaan laittomien hormonivalmisteiden hankinta ja hallussapito on.

Ulkomaisilta klinikoilta hankittu ja lääkärin ohjeistama hormonihoito ei ole itselääkintää.

Miksi transnuoret ja nuoret aikuiset turvautuvat itselääkintään?

Suomessa aikuisten ja alaikäisten sukupuoli-identiteetin tutkimukset kestävät useita vuosia ja jonot ovat pitkät. Hoitoa voidaan saada vasta tutkimusjakson ja diagnoosin asettamisen jälkeen, vaikka sukupuolidysforian hoidon tarve olisi ollut akuutti pidempään. Suomessa tutkimuksiin hakeutuvien määrä on myös kasvanut, mutta tutkimusyksiköiden resurssit eivät ole vastanneet kasvaneita tarpeita.  

Vaikka lääkäri kirjoittaisi lähetteen transpolin arvioon, ei lähetettä välttämättä oteta vastaan. Silloin nuori voi kokea jäävänsä tyhjän päälle. Nuori voi kokea, että papereiden perusteella häntä kuulematta tehty päätös ei ole reilu ja hän ei ole tullut kuulluksi. Hän ei välttämättä ole päässyt kertomaan transpolille, miksi hän itse kokee tärkeäksi saada arvion ja hoidon ja miten dysforia hänen elämäänsä vaikuttaa. 

Setan teettämän selvityksen mukaan (Sukupuolen korjaushoitojen saatavuus Suomessa 2022) puolet hormonikorvaushoitoa toivoneista oli saanut sitä. Erityisesti ei-binääristen tarve hormonikorvaushoidolle jää toteutumatta. 

Osa nuorista voi ajatella, että hormonivalmisteita internetistä tilaamalla he säästävät aikaa, koska transpoliklinikoiden tutkimusjaksot erityisesti alaikäisille kestävät useita vuosia. He saavat itselääkinnällä helpotusta dysforiaan arviolta 3–5 vuotta virallista järjestelmää nopeammin. On myös mahdollista, etteivät hormonivalmisteita tilaavat nuoret halua terveystietoihinsa merkintää omasta transtaustastaan.

Transsukupuolinen ja ei-binäärinen voivat kokea yhtä raskasta dysforiaa. Toisin sanoen, myös ei-binääriset nuoret, kuten muunsukupuoliset, voivat kokea dysforiaa. He eivät halua puhua totuuden vastaisesti, että olisivat binäärisiä transsukupuolisia (transtyttöjä/transpoikia), jolloin sukupuoli-identiteetin arvio olisi heille mahdollinen. Kansainväliset hoitosuositukset mahdollistavat, että myös ei-binäärit nuoret voivat saada arvion ja sukupuolta vahvistavaa hoitoa. Näin ei kuitenkaan vielä toimita Suomessa. 

Joillekin ihmisille itselääkintä ja vertaisverkostojen avulla aloitettu hoito on siis käytännössä ainoa keino hormoniterapian aloittamiseen. Tämä tapa ei ole laillinen eikä turvallinen. Silti on ymmärrettävää, että osa ihmisistä on päätynyt aloittamaan hoidon itselääkityksellä ja tulee edelleen toimimaan näin tulevaisuudessa. Onhan mahdollista, että itselääkitys onnistuu ja kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia ulkomaisiin yksityisklinikoihin.

Tarve dysforian hoitoon on todellinen. Ainoa keino vähentää itselääkitystä on tarjota asianmukaisia terveyspalveluja, resursoida nämä palvelut ja vahvistaa sukupuolivähemmistöjen luottamusta terveyspalveluihin nykyistä sensitiivisemmällä työotteella.

Mitä terveysriskejä itselääkintään liittyy?

On mahdollista, että itselääkitys fyysisesti onnistuu ja auttaa sitä hankkinutta henkilöä. Tästä ei ole kuitenkaan takeita, vaan riskit liittyen siihen, mitä aine sisältää, miten sen voi turvallisesti ottaa ja miten se reagoi omassa kehossa, ovat isoja ilman terveyspalveluja.  

Jos olet itse aloittanut itselääkityksellä, olisi tärkeää, että pystyt siirtymään turvalliseen lääkkeenottoon ja riittävään seurantaan mahdollisimman pian. 

Ulkomailta saatavat valmisteet voivat sisältää periaatteessa ihan mitä tahansa ainesosia, kuten raskasmetalleja. Niiden valmistusprosessi ei välttämättä täytä lääkkeiden tekemiseen tarkoitettuja standardeja (esim. hygienia, turvalliset pitoisuudet).  

Lääkkeiden käytön suhteen on myös tärkeää huomioida niiden oikea säilytystapa. Jos lääkkeitä ei ole säilytetty oikein, esimerkiksi valmistuksen aikana, tai sen jälkeen, niiden koostumus voi muuttua. Jos lääkeaineet voivat ovat epätasapainossa, voivat ne voivat kohottaa riskiä saada esimerkiksi veritulppa. 

Lääkeaineet myös valmistetaan niiden antotavan mukaan eli otetaanko ne suun kautta vai pistetäänkö lihakseen tai suoneen. Antotapojen vaihtelevuuden vuoksi, on lääkettä käyttävän osattava käyttää sitä oikein, jotta lääke toimii eikä sen käytöstä synny komplikaatioita.  

Hormonivalmisteet, joita ei käytetä valvotusti eikä niiden sisältö ole tiedossa, voivat vaikuttaa mielialaan, hormonitoiminnan tasapainoon sekä hedelmällisyyteen epätoivotulla tavalla. Myös merkittävät taloudelliset menetykset ja huijatuksi tuleminen toimimattomien lääkkeiden vuoksi on mahdollista. 

Psykologinen riski on, että nuorella voi vahvistua olo, että hän on yhteiskunnan ulkopuolella, hänen omia terveystarpeitaan ei huomioida yhdenvertaisesti tai hän ei ole oikeutettu saamaan parhaimpia ja laadukkaita terveyspalveluja, kuten moni muu saa omissa tarpeissaan.  

Valvotuissa olosuhteissa aloitettu hormonikorvaushoito on turvallinen; silloin säännöllisellä verikokeiden seurannalla huolehditaan potilaan terveydestä.

Terveyshaittojen ennaltaehkäisyn vuoksi hormonikorvaushoidon seuranta ja laboratoriokokeet tulisi tehdä säännöllisesti riippumatta sitä, mitä kautta lääkkeet on saatu. Hormonikorvaushoito jatkuu usein koko eliniän.

WPATH suosittelee itselääkitystilanteissa, että terveydehoito toimii haittoja vähentävästi. Kaikki tarvittavat laboratoriokokeet voi ostaa yksityiseltä puolelta (esim. Synlab) tai hakeutua kokeisiin terveyskeskuksen kautta. Julkisessa terveydenhuollossa aivan kaikkien kokeiden saaminen ei ole varmaa, sillä ne riippuvat lääkäristä ja vastaus voi olla myös kielteinen.

Mitä hormonikorvaushoitoa aloittaessa tai sen jälkeen tutkitaan?

– PVK eli perusverenkuva, joka antaa yleiskatsauksen verisolujen tilanteesta.
– B-HbA1c, fP-Gluk, fP-Kol, P-Trigly ja P-Alat ja lipidit mittaavat verensokeria, rasva-arvoja ja maksan toimintaa.
– S-E2, S-PRL, S-FSH, S-LH, S-TESTO, P-TSH ja P-T4V ovat hormonimittauksia, joilla kartoitetaan hormonitasapainoa ja mahdollisia endokriinisiä häiriöitä.

Mitä seurauksia laittomien lääkevalmisteiden tilaamisesta, hallussapidosta ja käyttämisestä tulee?

Yksityishenkilölle on kiellettyä lääkevalmisteiden tilaaminen postitse Euroopan talousalueen ulkopuolelta. Lääkevalmisteiden tilaaminen ilman reseptiä on laitonta ja siten rangaistavaa. Esimerkiksi testosteroni on myös dopingissa käytettävä lääkeaine. Lääkkeen tuonti on lääkerikos tai dopingrikos ja siitä seuraa aina syyte, mikäli tulli huomaa tuonnin.  

Lääkerikoksesta säädetään rikoslain 44 luvun 5 §:ssä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan lääkerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi on tuomittava se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta lääkelain tai lääkkeiden valvontaa koskevan, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 100 a tai 235 artiklan nojalla annetun asetuksen taikka niiden nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti valmistaa, tuo maahan, varastoi, pitää myynnissä tai luovuttaa lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.  

Rikoslain 44 luvun 6 §:n mukaan joka laittomasti 2) tuo tai yrittää tuoda maahan dopingainetta tai 3) myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää dopingainetta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, dopingrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 

Lisätietoa: Rangaistuksen määrääminen huumausaine-, lääke- ja dopingrikoksissa, Laatuhankeraportti 2019, Helsingin ja Rovaniemen hovioikeuspiirit 

“Käräyttääkö” Seta tai Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus asiakkaita poliisille ja/tai lastensuojeluun laitonta itselääkintää havaitessaan?

Seta, Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus tai verkkonuorisotalo Loiste ei ilmoita asiasta poliisille. Tarjoamamme palvelut ovat matalan kynnyksen tuki- ja neuvontapalveluita, joihin moni hakeutuu anonyymisti.

Lastensuojeluilmoituksen velvollisuuden kriteerit saattavat täyttyä alaikäisen kohdalla. Jos näin on, keskustelemme tästä ensin nuoren itsensä kanssa. Voisimme tiedottaa lastensuojelua hoitojärjestelmän ongelmista, dysforian vaikutuksista nuoren elämään ja tehdä lastensuojelun kanssa yhteistyötä siinä, miten nuori voisi laillisesti ja turvallisesti saada sukupuolta vahvistavaa hoitoa lähitulevaisuudessa. 

Neuvooko Seta tai Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus itselääkinnässä?

Emme anna neuvoja hakeutumaan laittoman itselääkinnän piiriin emmekä anna hoito-ohjeita lääkkeiden käyttöön, koska meillä ei ole lääketieteellistä osaamista.  

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus tarjoaa psykososiaalista tukea ja vertaistukea kaikille sukupuolivähemmistöihin kuuluville yhdenvertaisesti ja itsemäärittelyä kunnioittaen. Emme arvota sitä, millaisessa sukupuolen korjausprosessin vaiheessa henkilö on ja millaisin keinoin hän on pyrkinyt dysforiaa helpottamaan. 

Millaista hoitoa transnuoret Suomessa saavat? Entä ei-binäärit (mm. muunsukupuoliset) nuoret?

Suomessa 13–18-vuotiaiden sukupuoliristiriitaa tutkitaan Helsingin ja Tampereen yliopistollisten sairaaloiden nuorten poliklinikoilla. Yli 18-vuotiaiden sukupuoliristiriitaa tutkitaan aikuisten transpoleilla. Hoitoja annetaan tutkimusyksiköissä tehdyn diagnosoinnin jälkeen Palveluvalikoimaneuvoston (Palko) ohjeistuksen mukaisesti vain julkisessa terveydenhuollossa. Yksityiset lääkärit Suomessa eivät voi määrätä hormonihoitoja, vaikka katsoisivat sen olevan potilaan parhaaksi sekä hoitosuositusten ja lääkärin etiikan mukaisia, Valviran tulkinnan mukaan. 

Kriteerinä pääsylle alaikäisten sukukupuoli-identiteetin tutkimuksiin oli ennen vuotta 2020 vain lapsuudesta saakka jatkunut sukupuoliristiriita sekä hyvä mielenterveys. Vuoden 2020 jälkeen lisättiin vaatimuksiin etunimen muutos (mahdollinen itsenäisesti vasta 15-vuotiaana), sukupuoli-identiteetistä kertominen koulussa eli niin sanotusti kaapista ulkona oleminen sekä vähintään yksi vuosi sukupuoli-identiteetin mukaisessa roolissa elämistä. Jos nämä kriteerit eivät täyty, ei tutkimusjaksolle pääse lainkaan. 

Kriteerit rajaavat hoitojen ja tuen ulkopuolelle kaikki nuoret, joiden perhe ei tue ja mahdollista nimen muuttamista ja sukupuoli-identiteetin mukaisessa roolissa elämistä, jotka elävät transfobisessa ja turvattomassa ympäristössä, jossa avoimuus omasta identiteetistä ei ole mahdollista sekä nuoret, joiden sukupuoli-identiteetti ei ole ollut selvillä selkeästi varhaislapsuudesta. Vanhempien tuen puuttuminen ylipäätään voi katkaista tutkimukset, vaikka kriteerit täyttyisivät. 

Myös ei-binääriset nuoret, joilla on sukupuolidysforiaa, jätetään arvioinnin ulkopuolelle. He saavat arvion vasta täysi ikäisinä. Ei-binäärisillä alaikäisillä ei ole pääsyä mihinkään sukupuolta vahvistaviin hoitoihin Suomessa. 

Pieni osa transnuorista täyttää transpolien kriteerit ja on otettu arvioon jo 13–14-vuotiaana. Silloin he voivat aloittaa hormonikorvaushoidon aikaisintaan noin 16-vuotiaana. Kirurgista hoitoa voidaan saada vasta täysi-ikäisenä. 

Setan ja Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen saamien asiakasyhteydenottojen mukaan hoidon saaminen on nykyisillään liian vaikeaa. 

Mitkä ovat kansainväliset suositukset ja hyvät käytännöt transnuorten hoidolle ja miten tämä peilautuu Suomen tilanteeseen? 

Maailman terveysjärjestö ei enää luokittele mielenterveyden häiriöksi sitä, että henkilön sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Uusi ICD-11 luokitus painottaa sen sijaan diagnoosissa henkilön kokemusta sukupuoliristiriidasta. 

Toisin sanoen transsukupuolisuus ei siis sellaisenaan oikeuta diagnoosiin eikä se ole kliininen ongelma tai psykiatrinen diagnoosi, vaan hoito perustuu kehon ja identiteetin yhteensopimattomuuteen liittyvään subjektiiviseen kärsimykseen. Sukupuoliristiriita (gender incongruence) ei ole tautidiagnoosi vaan tila, joka on päivitetyssä ICD-11-tautiluokituksessa sijoitettu seksuaaliterveys-lukuun. Tutkimusten ja hoidon tavoitteena on kärsimyksen vähentäminen. Luokitus ei ole hoito-ohje, mutta se muuttaa käsitystä transidentiteeteistä kokonaisvaltaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hoitavien tahojen täydennyskoulutus ja hoitokäytänteet tulee tuoda ajan tasalle. 

ICD-11 eroaa edellisestä luokituksesta siten, että se tunnustaa transidentiteetit moninaisina. Se tunnistaa muunsukupuolisuuden ja sukupuolettomuuden sekä sen, että lapsella voi olla tukea vaativa ja nuorella hoitoa vaativa sukupuoliristiriita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ei-binääriset ihmiset ja alaikäiset tulisi huomioida paremmin hoitojärjestelmässä. 

Suomessa on käytössä edelleen vanha ICD-10 -luokitus, johon myös Palveluvalikoimaneuvoston hoito-ohjeet aikuisille ja lapsille perustuvat. Suomen hoito-ohjeita pidetään tältä osin vanhentuneina. 

World Professional Association for Transgender Health (WPATH) Standards of Care -ohjeet ovat kansainvälisiä kliinisiä suosituksia, jotka kuvaavat arviointia ja hoitoa, joita tarjotaan sukupuolivähemmistöille eri elämänvaiheissa. Ohjeet perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen näyttöön ja asiantuntijoiden yhteisymmärrykseen. Ohjeiden tavoitteena on tarjota terveydenhuollon ammattilaisille kliinistä ohjausta, jolla tuetaan sukupuolivähemmistöjen hyvinvointia, terveyttä ja elämänlaatua. 

Uusin suositus vuodelta 2022 korostaa sukupuolen moninaisuutta ja yksilöllisyyttä ja sisältää hoitosuosituksia uusimman tutkimustiedon perusteella hormonihoitoon, kirurgisiin toimenpiteisiin, lisääntymisterveyteen ja muuhun hoitoon liittyen. Ohjeistus painottaa potilaan itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta. Se edellyttää, että potilaalle annetaan riittävästi tietoa ja tukea, jotta hän voi tehdä omia päätöksiään hoidostaan (tietoon perustuva suostumus). Se myös edellyttää, että potilaalle tarjotaan joustavia ja yksilöllisiä hoitopolkuja, jotka vastaavat hänen tarpeitaan, toiveitaan ja tilannettaan. 

Suomessa hoito ei perustu tietoon perustuvaan suostumukseen. Suomalaisessa hoitojärjestelmässä on piirteitä niin sanotusta portinvartijasysteemistä, joka on ollut vallitseva muissakin maissa ennen kuin niissä siirryttiin tietoon perustuvaan suostumukseen. Portinvartijuus tarkoittaa, että henkilölle tehdään perusteellinen psykologinen tai psykiatrinen arvio tai edellytetään psykoterapiaa, jotta hän voisi saada sukupuolta vahvistavia hoitoja. 

Vain osa kokee tarvitsevansa tämän arvion tai psykoterapiaa sen pohtimiseen, onko turvallista vahvistaa sukupuolta. Portinvartijasysteemin piirteet eivät johda potilaskeskeisyyteen ja ne heikentävät luottamusta lääkärin ja arvioitavan välillä. Pahimmillaan arvioinnista tulee kissa-hiiri-leikkiä, jolloin arvioitava jättää kertomatta olennaisia asioita pelätessään, että hoito tullaan kieltämään heiltä. Transpoli myös kuulee liikaa sensuroituja tarinoita, jolloin yksikön osaaminen ei kehity monipuolisesti. 

Tutkimusten mukaan potilaiden oma arvio hoitotarpeestaan dysforiassa on luotettava, esimerkiksi hoitotulokset ovat olleet yhtä hyviä pitkään arvioiduilla ja itse hoidon aloittaneilla. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen mielipide on, että tietoon perustuva suostumus on hoitotapana turvallisin. Tietoon perustuvassa hoitotavassa hoitoa toivovat uskaltavat olla täysin rehellisiä, ja lääkäri ja hoitoa toivova voivat yhdessä arvioida mahdollisia riskejä. Arvioitava on itse enemmän vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja saa lääkärin näkemykset avukseen tässä.

Lisätietoa Suomen tilanteesta:

Kannanotto hoitoon pääsyn helpottamisesta: https://seta.fi/2024/03/20/sukupuoliristiriidan-hoitoon-paasya-helpotettava/  

Laaja Assigned Median tausta-artikkeli Suomen hoitojärjestelmästä: https://www.assignedmedia.org/breaking-news/transgender-youth-speak-about-finland-transpoli 

Mitä nuori voi tehdä, jos on hankkinut laittomia hormonivalmisteita ja niistä tulee vakavia sivuoireita ja terveyshaittoja?

Kaikki uudenlaiset epätoivotut oireet ja vaivat tulisi aina tutkia ja hoitaa. Aina ei ole myöskään selvää johtuvatko oireet juuri itselääkinnästä. Nuori voi saada Suomessa lääketieteellistä apua oireisiin ja haittoihin. 

Käytännössä nuori voi myös joutua itse selvittelemään asiaa etsimällä tietoa vertaisverkostoista sekä tuntemiltaan ja luotettavina pitämiltään sosiaali- ja terveysalan työntekijöiltä ja etsimällä tietoa internetistä. Joissakin tilanteissa nuori voi asioida yksityislääkärillä Suomessa tai ulkomailla, tai ostaa yksityisesti hoitoonsa lääketieteellistä seurantaa. 

Nuori voi myös keskeyttää hoidon ja myöhemmin aloittaa sen uudelleen, kun hän on saanut diagnoosin ja lähetteen hoitoon. Tässä tilanteessa hän mahdollisesti joutuu jälleen sietämään muun muassa dysforiaan liittyvää alentunutta toimintakykyä sekä ahdistus- ja masennusoireita.  

Mitä vanhempi voi tehdä, jos nuori on aloittanut itse hormonihoidon?

Oman lapsen itse aloittama hormonihoito voi aiheuttaa vanhemmassa monenlaisia tunteita. Hormonihoidon aloittaminen on voinut ollut tapa, jolla lapsen sukupuolen moninaisuus on tullut vanhemman tietoon. 

Jos tarvitset tuke asian käsittelyyn, voit olla yhteydessä puhelinajalla, varata ajan ammattilaiselta tai kysyä lisätietoa osoitteeseen smok-palveluohjaus@seta.fi.  

Tietoa translasten ja -nuorten vanhemmille lapsen ja nuoren kohtaamiseen ja kasvattamiseen saat Kasvurauha-oppaamme artikkeleista. 

Miten toimia, jos pohdit käyttääkö kaverisi laittomia hormonivalmisteita?

Kaverina voit käydä juttelemassa muun muassa Setan verkkonuorisotalo Loisteen Discordissa osaamiskeskuksen sosiaaliohjaajan kanssa. Voit myös vinkata tästä mahdollisuudesta itsehoidon aloittajalle tai tulla yhdessä Discord-kanavallemme, josta saatte keskusteluapua sekä luotettavaa tietoa.  

Lisätietoa: https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/palvelut/tukipalvelut/lasten-ja-nuorten-tuki/ 

Miten kertoa huoltajille käyttäneensä laittomia hormoneja?

Huoltajalle tai huoltajille kertominen voi tuntua vaikealta. Voit etukäteen miettiä, mitä haluat aikuiselle asiasta kertoa. Esimerkiksi:  

• Millaiset syyt ovat itselääkinnän taustalla?  

• Miten olet niiden hankkimisen rahoittanut?  

• kuinka kauan niitä oolet niiittä käyttänyt ja millaisia vaikutuksia niistä on tullut? 

Voit myös varata ajan osaamiskeskuksen työntekijälle (etä- tai lähitapaamisen) ja jutella asiasta ensin hänen kanssaan. Tämän jälkeen voimme varata ajan perheenjäsenelle, jolle haluat asiasta kertoa. Voimme myös tavata lasta ja huoltajaa/huoltajia samaan aikaan, jos olet huolissasi heidän reaktioistaan.  

Joidenkin kansainvälisten tutkimusten ja hoitotahojen mukaan nuorten hoidot tulisi lopettaa kokonaan. Miksi ajatte hormonihoitojen antamista alaikäisille? 

Alaikäisten transihmisten kohdalla puhutaan kahdesta eri hormonihoidosta, jotka menevät usein keskusteluissa sekaisin: puberteetin jarrutushoito (8–13,5-vuotiaille riippuen murrosiän alkamisesta) ja hormonikorvaushoito (16-17-vuotialle). 

Sukupuoliristiriidan hoitoon alaikäisillä kuuluu myös suositusten mukaisesti – ja Suomessa palveluvalikoimaneuvoston ohjeessa – puberteetin jarrutushoito, joka on kehitetty 1990-luvun lopulla Hollannissa. Jarrutushoito on hormonihoitoa, joka nimensä mukaisesti hidastaa murrosiän tuomien ihmisen sukupuolittuneisiin piirteisiin kohdistuvien muutosten etenemistä, ja sillä annetaan nuorille mahdollisuus rauhassa harkita sukupuolen korjaushoitoon hakeutumista. 

Jarrutushoitoa annetaan murrosiän alkamisen jälkeen. Murrosikä alkaa lapsilla 8–13,5 vuoden iässä. Samaa hoitoa käytetään liian varhain käynnistyvän murrosiän hidastamiseen ja hoitomuotoa pidetään turvallisena. Mikään tutkimus ei osoita hoitomuotoa haitalliseksi. 

Jarrutushoitoa saaneista vain 1,9–3,5 % ei jatka transitioon. Transitioon jatkavien suuri määrä on merkki siitä, että nuoret ovat olleet kykeneviä antamaan tietoon perustuvan suostumuksensa jarrutushoidolle sekä huolellisesta lääketieteellisestä arvioinnista. 

Jarrutushoitoa saaneilla transnuorilla on ollut vähemmän ahdistusta ja masennusta, vähemmän emotionaalisia ja käyttäytymisongelmia sekä itsetuhoisuutta, parempi elämän laatu ja kehonkuva kuin transnuorilla, jotka eivät saaneet jarrutushoitoa. Myöhemmin hoidot aloittaneiden transnuorten stressitasot olivat korkeammat kuin jarrutushoitoa saaneiden. 

Hormonikorvaushoitoa taas on Suomessa mahdollista saada 16-vuotiaasta eteenpäin. Esiin ottamamme nuorten itselääkintä koskee hormonikorvaushoitoa, ei puberteetin jarrutushoitoa. 

Hoitoa sukupuoliristiriitaan ei ole saatavilla kaikkialla maailmassa, mutta siellä missä transihmisten hoidot ovat olleet mahdollisia, on alettu myös rajoittaa alaikäisten hoitoja (Yhdysvaltojen osavaltiot, Britannia), erityisesti jarrutushoidon antamista. Kieltoja jarrutushoidon tarjoamiselle on ajettu pääsääntöisesti poliittisista ja aatteellisista lähtökohdista, joita perustellaan hoidon vaarallisuudella, alaikäisten kypsymättömyydellä tai teorioilla (RODG tai sukupuolen lukkiutumisteoria), jotka on tieteellisesti todistettu paikkansapitämättömiksi. 

Esimerkiksi Britanniassa laadittu ns. Cassin raportti ei suosittanut jarrutushoitojen lopettamista kokonaan, mutta näin kuitenkin tehtiin, mistä myös Britannian lääkäriyhdistys (BMA) huomauttaa. Sekä WPATH ja UPATH toteavat kommentissaan, että raportti riistää nuorilta trans- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilta ihmisiltä heidän ansaitsemansa korkealaatuisen hoidon ja aiheuttaa valtavaa ahdistusta ja vahinkoa sekä nuorille potilaille että heidän perheilleen. 

Lisätietoa: