Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus (SMOK) ottaa tänään Helsingin sanomissa esiin ilmiön, joka osoittaa transhoitojärjestelmän tärkeän kehittämiskohdan. Asiakastyössä on huomattu huolestuttava piirre, joka saattaa asettaa transnuorten terveyden vaaraan.
“Kohtaamme palveluissamme eri ikäisiä transnuoria ja -aikuisia, jotka ovat kehodysforiaa helpottaakseen ostaneet hormonihoitolääkkeitä pimeästi internetistä”, kertovat johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska ja perhetyön suunnittelija Sari Hälinen. Sama ilmiön on tuttu myös Setan verkkonuoristalo Loisteen nuorisotyössä.
Nuoret ovat monella tapaa neuvokkaita ja ovat keksineet tavan helpottaa dysforiaa. He aloittavat itsehoitolääkityksen tilanteissa, joissa tutkimusvaihe transpoliklinikalla kestää useita vuosia, hoitoon hakeutumiseen ja pääsyyn liittyvät kriteerit ovat liian tiukat tai siksi, että nuorella on vaikea dysforia ja hän tietää saavansa siihen helpotusta itselääkityksellä jopa 3–5 vuotta virallista reittiä nopeammin.
“Itselääkityksen aloittamisessa voi olla useita riskejä. Ulkomailta ostetut laittomat hormonivalmisteet voivat sisältää vaarallisia aineita, kuten raskasmetalleja, vaikka ne muistuttaisivat aitoja lääkepakkauksia. Hormonihoito vaatii oikeanlaisen antotavan sekä määrän, jotta se toimisi toivotusti. Lääkeväärennöksien valmistajilla ei ole aina motiivia tarjota puhdasta lääkettä tai ohjeistaa oikeaa käyttötapaa”, asiantuntijat kirjoittavat.
Lääkitystä on mahdollista hankkia myös laillisesti ulkomaisilta klinikoilta, mutta tämä vaatii vanhempien tukea ja taloudellisia resursseja, joita kaikilla nuorilla ei ole. Itselääkityksestä on jonkin verran kansainvälistä tutkimusta, mutta ilmiö on Suomessa kasvanut.
“Itselääkintä itse hankituilla valmisteilla on osoitus hoitojärjestelmän epäonnistumisesta. Suomen kaltaisessa maassa hormoneiden hankkiminen turvattomin keinoin ei pitäisi olla vaihtoehto vaan hoitojen saatavuutta on parannettava ja varmistettava nuorten luottamusta siihen, että terveyspalveluissa ymmärretään heidän hoitotarpeitaan”, osaamiskeskus sanoo.
Tilanne kertoo myös osaltaan hoitojärjestelmän rahoitusvajeesta. Suomessa tarvittaisiin sukupuolidysforiaa hoitaville tahoille lisää resursseja.
“Nuoria auttaisi suomalaisen sukupuolidysforian hoidon vieminen suuntaan, jossa kansainvälisiä hoitosuosituksia ja hyväksi havaittuja hoitokäytänteitä otettaisiin myös käyttöön. Tällöin hoito olisi tuoreimpaan tietoon perustuvaa ja ajantasaista, tarkoituksenmukaista sekä nuorten hyvinvointia tukevaa. Tähän työhön on osallistettava kohderyhmä eli translapset ja -nuoret sekä heidän perheensä.”
Lue myös: Usein kysytyt kysymykset itselääkinnästä