Transsukupuolisuus

Transsukupuolinen on ihminen, jonka sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänelle syntymässä määritettyä sukupuolta. Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa ihmisen omaa tietoa ja ymmärrystä siitä, mikä hänen sukupuolensa on.

Transsukupuolinen ihminen voi olla esimerkiksi transmies, transnainen tai muunsukupuolinen. Kaikki muunsukupuoliset eivät kuitenkaan ole transsukupuolisia. Voit lukea muunsukupuolisuudesta lisää täältä.

Transihmisyyttä käytetään sateenvarjoterminä, jonka sisään katsotaan kuuluvaksi transsukupuolisuus, muunsukupuolisuus ja transvestisuus. Kategoriat eivät ole tarkkarajaisia eivätkä yksiselitteisiä. Voit lukea näistä käsitteistä lisää täältä.

Yhdysvaltalainen psykologiyhdistys APA kuvaa transihmisyyttä näin: Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa tunnetta mieheydestä, naiseudesta tai esimerkiksi muunsukupuolisuudesta. Transihmisillä on erilainen sukupuoli-identiteetti tai tapa ilmaista sukupuoltaan kuin heiltä syntymässä määritetyn sukupuolensa perusteella odotetaan. Kyse on monimuotoisesta ilmiöstä, jolle todennäköisesti ei voida löytää yhtä selitystä. Asiantuntijat uskovat biologisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden kaikkien vaikuttavan yksilön kehittymiseen transihmiseksi.

Sukupuolidysforian oirekuva

Sukupuolidysforian ydin on tunne siitä, että oma sukupuoli-identiteetti ei vastaa muiden ihmisten itsessä näkemää sukupuolta. Jos sukupuolidysforia on voimakasta, se voi aiheuttaa merkittävää psyykkistä kärsimystä ja alentaa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jatkuva sosiaalisissa tilanteissa väärin nähdyksi tulemisen kokemus voi aiheuttaa sosiaalista dysforiaa eli sosiaalisissa tilanteissa esiintyvää voimakasta epämukavuutta.

Monilla sukupuolidysforiaa kokevilla on myös kehodysforiaksi kutsuttua tunnetta oman kehon sukupuolitettujen piirteiden vääränlaisuudesta. Kehodysforia voi tuntua psyykkisenä kipuna, inhona, vastenmielisyytenä, vierauden ja/tai epämukavuuden tunteina kehon sukupuolitettuja piirteitä sekä esimerkiksi ääntä kohtaan. Joidenkin kohdalla kehodysforia on hienovaraisempaa kuin toisilla, ja sitä voi olla vaikeata havainnoida ja sanoittaa. Joillakin kehodysforiaa ei ole laisinkaan, mutta sukupuoliristiriita on silti voimakas ja siihen liittyy erityisesti tarve tulla nähdyksi sosiaalisesti sukupuoli-identiteetin mukaisesti.

Sukupuolidysforiaan liittyvät tuntemukset

Sosiaaliset ja psyykkiset tuntemukset, joita voi esiintyä

• Lapsuudessa voi olla selkeä ja pitkäkestoinen tunne, että on toista sukupuolta oikeasti / tietää ettei ole, mutta toivoo intensiivisesti olevansa tai haaveilee muuttuvansa.
• Lapsuudessa ja nuoruudessa voi olla vaikea päästä tyttö- tai poikaryhmiin, voi olla tunne omasta epäsopivuudesta näihin ryhmiin. Toisaalta nämä ryhmät saattavat myös torjua ja jättää ulkopuolelle.
• Tunne, että häpeää väärää sukupuolta ilmentävää olemustaan niin paljon, että on vaikeaa olla ryhmässä tai liikkua julkisissa tiloissa
• Voi tuntua luontevimmalta olla sen sukupuolen jäsenten seurassa, johon samastuu enemmän.
• Vierauden, ulkopuolisuuden tai epävarmuuden tuntemuksia. Tunne omasta erilaisuudesta, jolle ei välttämättä ole nimeä.
• Vaikka kaipaisi seurustelua tai suhdetta, voi tuntua mahdottomalta päästää toista ihmistä lähelle psyykkisesti ja/tai fyysisesti.
• Voimakkaita riittämättömyyden tunteita.
• Vaikea kuvitella ja suunnitella tulevaisuutta.
• Ajatus vanhenemisesta syntymässä määritetyssä sukupuolessa tuntuu raskaalta.
• Kateutta ja osattomuutta, kun havainnoi sen sukupuolen elämää ja kehollisuutta, johon samastuu.
• Sukupuolirooliodotukset tuntuvat loukkaavilta ja turhauttavilta.
• Voi tuntua siltä, että on näyttelijä omassa elämässään ja näyttelee sukupuolta, jota pitää olla. Todellinen itse on piilossa ja omaa toimintaa joutuu sensuroimaan ja kontrolloimaan. Saattaa hakea vihjeitä toisilta, miten kuuluu toimia sukupuoliroolin mukaisesti. Ei ole tilaa spontaanille itseilmaisulle ja olemiselle.

Kehoon liittyvät tuntemukset, joita voi esiintyä

• Puberteettimuutokset voivat tuntua erittäin epämiellyttäviltä. Sopeutumista ja tottumista kehon muutoksiin voi tapahtua, mutta silti säilyy tunne muutosten epäasianmukaisuudesta tai etteivät ne olleet toivottuja.
• Transmiehillä ja transmaskuliineilla kuukautiset voivat olla psyykkisesti erityisen kivuliaat, rinnat sekä lantion muoto voi tuntua  epämiellyttäviltä tai itseen kuulumattomilta, sukuelimet voivat tuntua vääränlaisilta itselle.
• Transnaisilla ja transfeminiineillä voi olla voimakas tunne, että itsellä kuuluisi olla rinnat ja että sukuelimet ovat vääränlaiset itselle.
• Voimakkaan epätoivon hetkiä liittyen omaan fyysisyyteen tai väärässä sukupuolessa nähdyksi tulemiseen.
• Joskus voimakasta itseinhoa tai häpeää liittyen kehon sukupuolitettuihin piirteisiin.
• Jotkut pystyvät aistimaan, millainen kehon kuuluisi olla.

Sukupuolidysforian diagnosointi ja hoito

Voimakasta sukupuolidysforiaa voidaan hoitaa muokkaamalla kehon piirteitä vastaamaan sukupuoli-identiteettiä, jolloin tulee mahdolliseksi myös tulla nähdyksi toisten silmissä sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti. Sukupuolen korjausprosessista voit lukea lisää omalla sivullaan. Kaikille sukupuolidysforian kanssa eläville sukupuolen korjausprosessi ei ole tarpeen, osalle riittää vaatetuksen ja muun sukupuolen ilmaisun muuttaminen omaa sukupuoli-identiteettiä vastaavaksi ja esimerkiksi itse valitun nimen käyttö.

Toisaalta useimmille muunsukupuolisille ei ole mahdollista vielä tulla sosiaalisissa tilanteissa nähdyiksi muunsukupuolisina, sillä kulttuurissamme tai lainsäädännössämme ei vielä riittävän laajasti huomioida muunsukupuolisuuden olemassaoloa. Monille on onneksi mahdollista omassa lähipiirissään tulla nähdyksi oikein, muunsukupuolisina.

Kärsimystä aiheuttava vakava jatkuva sukupuoliristiriita kehon, identiteetin ja roolin välillä on psykiatrisesti sairausluokiteltu sukupuoli-identiteetin häiriöksi tällä hetkellä Suomessa käytössä olevassa ICD-10-sairausluokituksessa. Transihmisyyttä ei kuitenkaan enää pidetä mielenterveyden häiriönä. ICD-11 -sairausluokituksessa joka tulee Suomessa käyttöön lähivuosina, transsukupuolisuus on siirretty psykiatrisesta luokasta seksuaaliterveys-luokkaan. Uudessa sairausluokituksessa sukupuoliristiriidan uusi nimi on “gender incongruence” (suomeksi: sukupuoliristiriita tai sukupuolen yhteensopimattomuus syntymässä määritellyn sukupuolen kanssa). Tämän diagnoosin voivat saada sukupuolen korjausta sukupuolidysforian takia tarvitsevat ihmiset, sekä transsukupuoliset että muunsukupuoliset.

Sukupuolidysforia ja psyykkinen hyvinvointi

Transihmisillä voi olla samoja mielenterveysongelmia kuin muillakin ihmisillä. Stigman, kielteisten asenteiden, vähemmistöstressin ja sisäisten konfliktien seurauksena joidenkin mielenterveysongelmien, kuten masennuksen ja ahdistuksen, riski on kohonnut.

Vähemmistöstressi tarkoittaa kroonista stressitilaa, joka syntyy muun muassa ympäröivän yhteiskunnan sukupuolioletuksista ja sukupuoleen liittyvistä sosiaalisista normeista, erilaisuuden tunteista, toiseuden kokemuksesta, sosiaalisesta leimautumisesta sekä kiusatuksi tulemisen ja väkivallan kokemuksista. Vähemmistöryhmään kuuluminen aiheuttaa voimakasta sosiaalista ja sisäistä painetta, joka tutkitusti kuormittaa ja haastaa sekä psyykkistä että fyysistä terveyttä.

Perheen, ystävien ja ammattiauttajien tuki sekä vertaistuki ja yhteisöllisyys suojaavat psyykkistä hyvinvointia ja toimivat puskurina vähemmistöstressin vaikutuksille. Emotionaalisen tuen on todettu alentavan stressitasoa vähemmistöryhmillä. Mahdollisuus tulla nähdyksi oikein sosiaalisissa suhteissaan parantaa hyvinvointia. Esimerkiksi valitun nimen, joka sopii omaan sukupuoli-identiteettiin, käyttö lieventää tutkitusti masennusta ja itsetuhoista oireilua transnuorilla.

Voiko sukupuolidysforia tuoda mukanaan jotakin hyvää?

Edellä on kuvattu erilaisia haasteita, mitä transsukupuolisuus ja sukupuolidysforia voivat tuoda ihmisen elämään. Transsukupuolisuus tuo kuitenkin monien elämään myös paljon hyvää. Joillakin taas sukupuolidysforia voi olla niin raskas ja kuormittava asia, että siitä ei ole mahdollista löytää hyviä puolia.

Ne, jotka ovat kokeneet asian tuoneen myös jotakin hyvää omaan elämään, ovat kuvanneet, että oman sukupuoli-identiteetin, kehosuhteen ja sukupuolidysforian käsittely on tuonut itselle syvällistä itsetuntemusta, joka on ollut hyödyksi elämän muilla osa-alueilla, kuten esimerkiksi ihmissuhteissa ja työelämässä. Sukupuolidysforian kanssa eläminen on voinut vaatia erilaisten, monipuolisten selviytymiskeinojen opettelua ja sitkeyttä. Osa on oppinut kanavoimaan sukupuolidysforian aiheuttamia hankalia tunteita ja olotiloja esimerkiksi taiteeseen. Moni sukupuolidysforiasta kärsivä ihminen on saanut apua vertaistuesta, ja haluaa tukea myös muita oman tilanteen helpottuessa. Tuen tarjoamisesta muille voi saada elämän merkityksellisyyden kokemuksia. Monille transaktivismi on voimauttavaa.

Kulttuurissamme itsestään selvänä, kaksinapaisena kehollisena totuutena pidetyn sukupuolen kyseenalaistaminen on voinut haastaa pohtimaan kriittisesti muitakin elämän osa-alueita ja se on voinut tuoda tilaa rakentaa elämästään juuri itselle sopivaa, omanlaista. On voinut tulla tilaa pohtia sitä, minkälaisia ihmissuhteita haluaa rakentaa ja ylläpitää. Jotkut kuvaavat, että seksuaalisuuden kokemisessa ja toteuttamisessa on saattanut vapautua tiukoista rooleista ja on voinut tulla tilaa tutkia tarkemmin sitä, mistä itse todella nauttii ja miten haluaa tuottaa nautintoa kumppanilleen tai kumppaneilleen.

Itsemäärittely ja käsitteet

Jokaisella on oikeus määritellä ja sanallistaa tai olla määrittelemättä sukupuolensa. Jokaisen itsemäärittelyä tulee myös kunnioittaa. Useimmille transsukupuolisille on tärkeintä tulla kohdatuksi ja nähdyksi naisina, miehinä tai muunsukupuolisina – ei transnaisina, transmiehinä tai yleisesti transihmisinä.

Jotkut saattavat tuoda transsukupuolisuutensa esiin käyttämällä käsitteitä transnainen ja transmies. Transmies on mies, joka on syntymässä määritetty tytöksi, mutta on sukupuoli-identiteetiltään mies. Transnainen on nainen, joka on syntymässä määritetty pojaksi, mutta on sukupuoli-identiteetiltään nainen.

Jotkut voivat viitata omaan henkilöhistoriaansa käsitteellä transtaustainen. Ihminen voi esimerkiksi pitää transtaustansa kokonaan omana tietonaan, tai valikoidusti mainita siitä joillekin luotetuille läheisilleen.

Joillekin sukupuolidysforian tunteen väistyessä sukupuolen korjausprosessin myötä transsukupuolisuus ei ole enää osa omaa minuutta tai itsemäärittelyä vaan omaan terveyshistoriaan tai kehollisuuteen liittyvä asia.

Lähteet

American Psychological Association 2016. Stress in America – The Impact of Discrimination.

Walter O. Bockting, Michael H. Miner, Rebecca E. Swinburne Romine, Autumn Hamilton, Eli Coleman, “Stigma, Mental Health, and Resilience in an Online Sample of the US Transgender Population”, American Journal of Public Health 103, no. 5 (4/2013): p. 943-951. DOI: 10.2105/AJPH.2013.301241

Rebecca Robles, Ana Fresán, Hamid Vega-Ramírez, Jeremy Cruz-Islas, Victor Rodríguez-Pérez, Tecelli Domínguez-Martínez. Removing transgender identity from the classification of mental disorders: a Mexican field study for ICD-11, The Lancet, Psychiatry, Volume 3, issue 9 (9/2016), p. 850-859. DOI: https://doi.org/10.1016/S2215-0366(16)30165-1

Russell Stephen, Pollitt AM, Li G, Grossman AH. Chosen Name Use Is Linked to Reduced Depressive Symptoms, Suicidal Ideation, and Suicidal Behavior Among Transgender Youth. The Journal of Adolescent Health: Official Publication of the Society for the Adolescent Medicine. 2018 Oct; 63(4):503-505. DOI: 10.1016/j.jadohealth.2018.02.003′

Lue myös

Sukupuolen moninaisuus ja kehon kirjo -opas. Perusteos, joka käsittelee sukupuolen ja kehojen moninaisuutta eri näkökulmista. Julkaistu 2021. 

Mångfalden av kön och kroppar handbok på svenska.  Denna handbok från Kompetenscentrum för könsmångfaldär ett grundläggande verk som behandlar mångfalden av kön och kroppar ur olika synvinklar. Publicerat 2021.

 

 

 

 

 

Artikkelin on kirjoittanut Miska Salakka