Ihmiskunnan alusta asti sukupuolen moninaisuutta ja kehon kirjoa on esiintynyt jokaisessa kulttuurissa. Aina on ollut esimerkiksi lapsia, joita on vaikea määritellä selvästi tytöiksi tai pojiksi. Eri kulttuurit ovat antaneet erilaisia merkityksiä sille, kuinka yhteisössä määritellään sukupuoli ja kuinka joustavia eri sukupuolikategoriat ovat. Monissa maailman kulttuureissa on hyväksytty osaksi ihmisyyttä ja yhteisöä se ajatus, että sukupuoli on moninaisempi ilmiö kuin kaksi vastakkaista, toisistaan selvästi eroavaa identiteettiä. Sukupuolivähemmistöihin on saatettu liittää erityisyyttä ja jopa pyhyyden kaltaista arvostusta. Toisissa kulttuureissa heihin on suhtauduttu epäluuloisesti tai vihamielisesti. Toisaalta myös hyvin rajoittavien sukupuolinormien yhteisöistä on ponnistanut yksilöitä, jotka ovat poikenneet kulttuurinsa sukupuoliodotuksista.
Sukupuolen moninaisuutta eri kulttuureissa
Kulttuurintutkimuksessa on huomattu, että sukupuolen moninaisuuden ja kehon kirjon hyväksyvissä kulttuureissa eri sukupuolia ajatelllaan olevan tavallisesti kolme tai neljä. Joskus eri sukupuolia on ajateltu olevan jopa kymmenen. Esimerkiksi eteläaasialaiseen perinteeseen kuuluvat hijrat, jotka esimerkiksi Intiassa tunnustetaan myös juridisesti kolmanneksi sukupuoleksi miesten ja naisten ohella. Meksikolaisen alkuperäiskansan, Zapotekien, kulttuurissa kolmanteen sukupuoleen kuuluvia taas kutsutaan muxeiksi. Eräässä hautalöydössä muinaisen eurooppalaisen kulttuurin ihminen, jolla on miestyypillinen keho, on haudattu kunnioittavasti naisten esineistön kanssa. Hänet myös haudattiin kasvot siihen suuntaan, johon tämän kulttuurin naisvainajat tavallisesti haudattiin.
Monissa kulttuureissa on myös tunnettu asia, että samalla ihmisellä voi olla useita sukupuolia. Sama ihminen voi olla esimerkiksi sekä mies että nainen. Sukupuolta ei välttämättä ajatella pysyväksi, vaan se voi muuttua elämän aikana.
Sukupuolen määrittely on vaihdellut eri kulttuureissa eri aikoina. Joissakin kulttuureissa sukupuoli on voitu määritellä anatomian perusteella. Tällöin esimerkiksi kolmannen sukupuolen rooliin kasvatettiin lapsi, jolla syntyessään oli kehollista intersukupuolisuutta. Joissakin kulttuureissa taas sukupuolen itsemäärittely on ensisijainen. Tällöin jokainen kertoo itse, mitä sukupuolta hän on ja toiset hyväksyvät sen. Joissakin kulttuureissa tieto omasta sukupuolesta saadaan unissa. Sukupuoli on voinut määräytyä myös sosiaalisten tehtävien mukaan. Tällöin sukupuoli on määräytynyt sen mukaan, mitä työtä ihminen tekee tai mihin kotitöihin hän osallistuu.
Lisätietoa sukupuolesta kulttuurisena ilmiönä
Nainen, mies ja moni muu, Sukupuolien kulttuurinen rakentuminen -artikkeli (Marita Karvinen)
Tiivistelmä ”En mistään hinnasta vanno olevani aseitta tai käyttämästä miesten vaatteita” – Jeanne d’Arc oikeudessa, 1400-luku (Leslie Weinberg: Transgender Warriors)
Sukupuolen moninaisuuden historiaa Suomessa
Suomessa suhtautuminen sukupuolen moninaisuuteen on vaihdellut eri aikoina. Saimaan Astuvansalmen muinaisen pyhän paikan kalliomaalauksissa on hahmo, joka on nimetty Metsästäväksi naiseksi. Sitä on pidetty hyvin harvinaisena kuva-aiheena ja androgynian myyttisenä ilmentäjänä. Ei ole varmuutta siitä, olisiko itämerensuomalaisessa kulttuuripiirissä suhtauduttu kauan sitten sukupuolen moninaisuuteen arvostavasti.
Myöhemmin sukupuolen moninaisuutta leimasivat vuosisatoja rikos, synti ja sairaus. 1500–1700-luvuilla sukupuolirajan ylittäminen pukeutumisella ja roolinotolla oli lain mukaan rangaistava teko. Tosin samaan aikaan 1600-luvulla Ruotsi-Suomea hallitsi kuningatar Kristiina, joka oli olemukseltaan maskuliininen ja toimi monella tavalla kuin aikakautensa miehet. Hän myös tutki alkemiaa voidakseen miehistää kehoaan sen avulla. Ilmeisesti poikkeuksia vallitseviin sukupuolikäsityksiin on siis sallittu. Kristiinalla on saattanut olla myös sukupuolipiirteiden kehollinen variaatio, koska hänen synnyttyään ilmoitettiin tykin laukauksilla kuninkaallisen pojan syntyneen.
Samaan aikaan suomalaisen talonpoikaiskulttuurin uskotaan olleen melko salliva sukupuolen moninaisuutta ja kehon kirjoa kohtaan. Esimerkiksi vanhoissa kansansaduissa esiintyy prinsessa, joka muuntui prinssiksi. On myös kuvattu miten metsän kettu auttoi tyttöä, joka oli syntynyt ilman sukuelintä.
1700-luvulla kätilöitä opetettiin kohtaamaan kehollista variaatiota ja intersukupuolisuutta jopa enemmän kuin nykyisessä kätilökoulutuksessa. Jos lapsella oli intersukupuolisia kehon piirteitä, saattoi hän saada sekä mies- ja naisnimen. Hän saattoi itse aikuisena päättää, kumpi oli hänen virallinen sukupuolensa. Hän saattoi myös muuttaa virallista sukupuoltaan elämänsä aikana.
1800-luvun lopulla länsimaissa syntyi ajatus, että on olemassa ”psyykkistä kaksineuvoisuutta”. Tähän joukkoon luettiin muun muassa homot, transvestiitit ja transsukupuoliset. Käsitys seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumisesta sairautena tai kehityshäiriönä vahvistui. Tällainen patologisointi vaikutti voimakkaasti ihmisten elämään myös Suomessa. 1900-luvun alussa eugeniikka eli rodunjalostus oli yleisesti hyväksytty monissa Euroopan maissa. Tämä suuntaus vahvisti kielteistä ilmapiiriä kaikkia erilaisina ja vajavaisina pidettyjä kohtaan. Natsi-Saksassa keskitysleireille vietiin myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia vietiin keskitysleirille. Heidät merkittiin vaaleanpunaisella kolmiolla.
Suomessa sukupuolen moninaisuus ja kehon kirjo pitkään oli olemassa kaapissa ja piilossa. Juuri kukaan ei tuntenut esimerkiksi transvestiitteja tai transsukupuolisia, koska sukupuolivähemmistöihin kuuluvat eivät uskaltaneet tulla esiin. He pelkäsivät esimerkiksi mielisairaaksi leimautumista. Samaan aikaan oli olemassa rohkeita yksilöitä, jotka elivät omana itsenään, ja salaa kokoontuvia sateenkaariryhmiä. Kun homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista vuonna 1971, Suomeen alkoi syntyä myös avointa sateenkaariyhteisöllisyyttä. Yhteisöissä myös sukupuolen moninaisuus sai tilaa ja hyväksyntää.
Inhimilliset lääkärit halusivat jo 1900-luvun alkupuolella auttaa ihmisiä, jotka tunsivat elävänsä väärän sukupuolen kehossa. Kun ihmisen hormonitoimintaa alettiin tuntea syvällisemmin 1900-luvun puolivälissä, transihmisten hormonihoidot tulivat mahdollisiksi. Yhdysvalloissa alkoi vakiintua hoitokokonaisuus, jolla kehon sukupuolitettuihin piirteisiin saattoi vaikuttaa. Suomalaiset lääkärit tutustuivat näihin hoitomuotoihin ja pystyivät auttamaan joitain transsukupuolisia myös Suomessa. Aluksi hoidon saanti ja virallisen sukupuolen muuttaminen oli meillä erittäin vaikeaa ja byrokraattista.
Suomessa omaksuttiin myös intersukupuolisuuden ja kehovariaatioiden hoitotapa, jossa lapsen kehon piirteitä muokattiin varhain. Hoitoja ympäröi salamyhkäisyys, ja niistä ei aluksi kerrottu kaikkea lapselle itselleen eikä perheelle. Tällainen menettely ei nykyajan näkökulmasta ole eettistä. Nykyään suositellaan lapsen itsemääräämisoikeutta liittyen oman kehonsa piirteisiin sekä avoimuutta lähipiirissä, kuitenkin lapsen yksityisyyttä sopivalla tavalla suojellen.
Nykyään sukupuolen moninaisuuden hyväksymistä on alettu pitää itsestäänselvyytenä. Euroopan perusoikeusviraston kyselytutkimukseen homojen, lesbojen, biseksuaalien ja transihmisten sekä intersukupuolisten kokemuksista vastasi yli 140 000 ihmistä vuonna 2019. Siinä suomalaiset vastaajat kokivat, että myönteistä kehitystä oli tapahtunut. Noin 4 700 suomalaisvastaajasta 70 prosenttia arvioi, että ennakkoluulot olivat vähentyneet viimeisen viiden vuoden aikana Suomessa.
Lisätietoa sukupuolen moninaisuudesta Suomessa
Suomalaisia kansansatuja sukupuolen moninaisuudesta
Kansansatu Miehestä syntyi tyttö
Kansansatu Nainen kuninkaan vävynä
Kastraattilaulaja Giovanni Carestini
Kastraattilaulaja Giovanni Carestini vieraili Imatralla tsaarin kesäjuhlilla 1748. Giovanni Carestini oli 1700-luvun tunnetuimpia ja arvostetuimpia kastraattilaulajia. Hän oli tiettävästi lauluperinteen ainoa edustaja, joka esiintyi myös Suomessa. Pietarissa valtavan menestyksen saavuttanut Carestini oli osa tsaarin seuruetta ja esiintyi kesäjuhlissa. Carestini lauloi esimerkiksi Händelin oopperoiden pääosia. Händel ihaili kastraattilaulajia palavasti. Tarina kertoo, että hän saattoi olla jopa rakastunut Carestiniin ja sävelsi hänelle varta vasten teoksia.
Lue lisää: Kastraattilauluperinne.
Intersukupuolisuuden kohtaaminen 1700-luvulla
Intersukupuolisuuden kohtaaminen 1700-luvulla kertoo sukupuolen määrittelystä 1700-luvulla Anna Anders Christerssonin tarinan kautta. Anna Andersin kehon piirteet eivät olleet selkeästi määriteltävissä miehen tai naisen piirteiksi. Siitä huolimatta Anna Anders solmi kolme avioliittoa. Katkelma teoksesta Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa (2012).
Transmiehen kohtaaminen 1957
Tarina tamperelaisesta moottoripyöräilijästä ja transmiehestä 1957. Katkelma teoksesta Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia (2002).