Mitä prosessin ohi oleminen oikeastaan tarkoittaa? Tämä on jokaisen itse päätettävissä. Prosessin ohi oleminen tarkoittaa kaikille eri asioita eikä kukaan ulkopuolinen voi sanoa, milloin kenenkin prosessi on ohitse. Joillekin prosessi voi tarkoittaa sosiaalista transitiota, esimerkiksi muille asiasta kertomista ja/tai oman nimen käyttöönottamista, joillekin prosessi tarkoittaa lääketieteellisiä hoitoja ja joillekin jonkunlaista yhdistelmää näistä. Jos koet, että oma prosessisi on päättynyt, saatat hyötyä tämän tekstin lukemisesta.
Sukupuolen korjausprosessin päättyminen on aina jonkinlainen hyppy tuntemattomaan. Prosessin aikana on pohdittu sitä, minkälainen kehollisuus tuntuisi oikealta ja mitä lääketieteellisiä hoitoja kokee tarvitsevansa, jotta keho saataisiin itselle oikealta tuntuvaan tilaan, tai edes mahdollisimman lähelle sitä. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, kun sukupuolen korjausprosessi on ohitse?
Harvemmin puhutaan siitä, miltä elämä näyttää prosessin jälkeen. Millaisena ihmisenä itsensä näkee ja mikä on oma suhtautuminen omaan sukupuoleen nyt? Näyttääkö oma keho tai muu elämä siltä kuin sen haluaisi näyttävän? Ja ennen kaikkea: miltä omanlainen elämä oikein näyttää? Näitä asioita voi olla hankala pohtia prosessin aikana. Prosessin jälkeen asioiden pohtimista puolestaan hankaloittaa se, että kaikki tuki voi tuntua katoavan ympäriltä sillä samalla hetkellä, kun prosessi on ohitse. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa miettii, olenko ainoa, jolle tämä on näin vaikeaa. Olenko ainoa, jolla kaikki on näennäisesti todella hyvin, mutta silti on jotenkin hankala olla. Olenko ainoa, joka kaipaisi jotain apua tai tukea oman itsensä etsimiseen prosessin jälkeen. Ja vastaus on ei. Et ole.
Joskus näiden asioiden käsittelyyn tarvitsee ulkopuolista apua eikä siinä ole mitään hävettävää. Apu voi olla esimerkiksi vertaistoimintaa, kaverin kanssa juttelemista tai ammattilaisen tarjoamaa keskusteluapua, riippuen ihan siitä millaista tukea tuntee tarvitsevansa. Näidenkään kysymysten kanssa ei siis tarvitse jäädä yksin ja joskus niiden pohtiminen toisen ihmisen kanssa on tarpeen, jotta pääsee eteenpäin elämässään. Tästä tekstistä löydät muutamia kysymyksiä, joiden pohtiminen saattaa auttaa sinua eteenpäin, mutta ne eivät tokikaan ole ainoita kysymyksiä, joita sinulla saattaa olla. Myös meiltä Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksesta voi varata keskusteluaikoja prosessin jälkeiseen elämään liittyvien kysymysten pohtimiseen.
Sopu menneisyyden kanssa
Yksi tärkeimmistä asioista tulevaisuutta ajatellen on päästä sopuun oman menneisyytensä kanssa, koska menneisyytesi on osa sinua ja sinun tarinaasi koko elämäsi ajan. Toisille tämän sopu syntyy helpommin, toiset joutuvat käsittelemään omaa menneisyyttään ja sen aiheuttamia tunteita pidempään. On myös täysin normaalia, jos oman menneisyyden ”erikoisuus” unohtuu eikä oma sukupuolihistoria enää mietitytä sen enempää. Jokaisen suhtautuminen omaan menneisyyteen on yksilöllinen eikä ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa suhtautua. Tämän tekstin tarkoitus on pyrkiä antamaan eväitä niille, jotka haluavat tavalla tai toisella vielä käsitellä suhdettaan omaan menneisyyteensä.
Ensimmäisenä on hyvä miettiä sitä, onko itsellesi tärkeää, että mahdollisimman harva tietää menneisyydestäsi ja jos on, niin miten tärkeää se on. Lisäksi voit valmiiksi miettiä vastauksia yleisimpiin kysymyksiin, joihin vastaaminen voi taustasi takia olla haastavaa (esimerkiksi mistä nimesi on tullut tai mitä lapsuuden harrastuksia sinulla on ollut). Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että hyvin harva cis-sukupuolinen ihminen osaa ajatella vastauksiasi transsukupuolisuuden kannalta. Muistat varmaan, miten hankalaa joidenkin ihmisten oli muuttaa ajatuksiaan sukupuolestasi prosessin aikana? Tämä pitää paikkansa edelleen ja ihmisten, jotka oppivat tuntemaan sinut prosessin jälkeen, on hyvin vaikea nähdä sinua millään muulla tavalla, vaikka menneisyytesi jotenkin paljastuisikin. On myös hyvä muistaa, että hyvin monella cis-ihmiselläkin on menneisyydessään asioita, joista he eivät halua uusien tuttavuuksien tietävän ainakaan heti kättelyssä. Menneisyyden peittelyhalu ei siis ole vain transsukupuolisten oma juttu. Sinulla on kuitenkin oikeus päättää, kuinka paljon jaat omasta elämästäsi tai menneisyydestäsi muiden kanssa. On täysin normaalia, että elämässäsi on ihmisiä, jotka tietävät sinusta asioita, joita muut eivät tiedä.
Suurin askel kohti sopua menneisyyden kanssa tapahtuu kuitenkin pääsi sisällä. Menneisyytesi on asia, jota et voi muuttaa, joten olisi tärkeää päästä pois ajattelusta, että menneisyytesi on mörkö tai jotenkin paha/huono asia. On kuitenkin täysin luonnollista, että menneisyys saattaa harmittaa tai herättää vihan tai pettymyksen tunteita. Näiden tunteiden tunteminen ei ole paha tai huono asia, mutta niihin on hyvä opetella suhtautumaan lempeydellä ja uteliaisuudella: voisinko sittenkin nähdä menneisyyteni voimavarana tai vahvuutena? Tämä luonnollisesti vaatii opettelua ja erilaisen katsantokannan ottamista, joten se vie aikaa. Joskus se voi vaatia myös etäisyyttä tai ulkopuolista apua asioiden käsittelemiseen. Menneisyys voi olla haava, joka paranee hitaasti. Älä siis syyllistä tai murjo itseäsi, mikäli menneisyyden näkeminen vahvuutena ei heti onnistu. Joillekin tuo helpotusta tieto siitä, että menneisyys siirtyy koko ajan kauemmas, jolloin myös siihen liittyvät asiat usein muuttuvat nykyhetkelle vähemmän merkittäviksi.
Kysymyksiä, joita voit miettiä. Näihin kysymyksiin on myös hyvä palata aika ajoin, koska vastauksesi saattavat muuttua ajan kuluessa.
- Onko minulle tärkeää, että mahdollisimman harva ihminen tietää menneisyydestäni?
- Kenelle/keille voin/haluan tällä hetkellä vastata kysymyksiin menneisyydestäni ja miten paljon haluan heille kertoa?
- Mitä sellaista menneisyyteni on tuonut, jonka voisin nähdä voimavarana tai mahdollisuutena?
Taustan merkitys eri tilanteissa (avoimuus – yksityisyys)
Tietenkään sukupuolen korjausprosessisi ei kuulu kenellekään myöskään ennen prosessia tai sen aikana, mutta sukupuolen korjausprosessi voi herättää monenlaisia kysymyksiä sitä sivusta seuraavissa. Prosessin jälkeen voikin tuntua hämmentävältä, kun omasta taustasta tai korjausprosessista kertominen onkin itsestä kiinni. Siksi onkin hyvä miettiä jo etukäteen sitä, kuinka paljon tai vähän on valmis omasta taustastaan kertomaan eri ihmisille. Toki tähän vaikuttaa sekin, kuinka avoin asiasta on ollut prosessin aikana esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Jos prosessin aikana on ollut hyvin avoin ja jakanut tietoa, ei sitä tule saamaan netistä pois vaan tuo tieto tulee olemaan aina ihmisten löydettävissä. Toki ajansaatossa myös sosiaalisen median postitukset ja muut julkiset puheenvuorot hautautuvat netin syövereihin, jolloin niiden esiin saaminen vaatii jo jonkun verran tietoa ja taitoa. Jos taas on pitänyt prosessin ”omana tietonaan” ja jakanut asiasta lähinnä ystävien ja vertaisten kesken, on todennäköisempää, että asia pysyy salassa uusilta tuttavuuksilta. Aina on kuitenkin sallittua myös muuttaa mieltään, jos kokeekin myöhemmin, että haluaa kertoa asiasta tai muuten tuoda sen esiin. Tässäkään asiassa ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa toimia, vaan jokainen joutuu itse päättämään miten tasapainoilee avoimuuden ja yksityisyyden välillä.
On kuitenkin hyvä miettiä sitä, kuinka paljon oma tausta merkitsee erilaisissa tilanteissa. Haluaako olla täysin avoin työyhteisössä vai ei? Entä jos lähtee opiskelemaan, haluaako kertoa taustastaan opiskelukavereille? Entä muut uudet, prosessin jälkeen elämään löytyneet ihmiset? Missä vaiheessa kertoa asiasta mahdolliselle kumppanille/kumppaneille? Entä jos omaan perheeseen tulee lapsia, milloin ja miten heille asiasta kertoo? Vai kertooko? Jos ei kerro, niin miten se vaikuttaa lapseen? Mitä jos aloittaa uuden harrastuksen, haluaako kertoa harrastuskavereille? Sen lisäksi, että miettii, kenelle haluaa olla avoin ja kenelle asia ei kuulu, kannattaa miettiä jo valmiiksi vastauksia mahdollisesti taustan esiintuoviin kysymyksiin, kuten oletko käynyt armeijan tai miksi olet vaihtanut nimesi.
Omassa menneisyydessä voi myös olla hauskoja tarinoita, joiden kertominen sellaisenaan saattaa paljastaa syntymässä määritellyn sukupuolesi. On myös hyvä huomioida se, milloin ja missä asiasta kertominen on turvallista. Vaikka itse olisi valmis kertomaan toiselle asiasta, voi ajankohta tai paikka olla oman turvallisuuden näkökulmasta väärä. Julkisissa tiloissa ei voi koskaan tietää kuka muu keskustelua kuuntelee.
Kysymyksiä pohdinnan aloittamisen avuksi:
- Mitä sellaisia kysymyksiä olen kuullut/lukenut, joihin minun olisi hyvä miettiä vastaus etukäteen?
- Kuinka avoin haluan olla taustastani töissä/koulussa/harrastuksissa/kavereille jne.?
- Mitä ajattelen tapahtuvan, jos taustani tulisi ilmi töissä/koulussa/harrastuksissa tms.?
Suhde omaan kehoon
Suhde omaan kehoon muuttuu sekä prosessin aikana että sen jälkeen. Mahdollisiin hoitojen tuomiin muutoksiin tottuminen voi kestää, vaikka ne olisivatkin toivottuja. Keho tuntuu erilaiselta ja omassa kehossa oleminen tuntuu erilaiselta. Joskus hoidoilla saavutettavat tulokset eivät välttämättä ole juuri sellaisia kuin itse olisi toivonut ja on täysin mahdollista kokea esimerkiksi kehollista dysforiaa myös hoitojen jälkeen. Dysforia voi myös muuttaa muotoaan hoitojen aikana ja niiden jälkeen. Jos dysforia on edelleen osa elämääsi, löydät omahoito-ohjeita dysforiaan täältä.
Vaikka keho hoitojen jälkeen tuntuisikin omalta (tai ainakin omemmalta), voi se silti aiheuttaa kaikenlaisia tuntemuksia, niin euforisia, dysforisia kuin ristiriitaisiakin. Vaikka jokin kohta kehoasi ei olisikaan juuri sellainen kuin haluaisit, ei se tarkoita sitä, että transitioituminen olisi ollut väärä tai huono ratkaisu. Useat korjausprosessin läpikäyneet pysähtyvät joskus pohtimaan, onko korjausprosessi ollut itselle oikea ratkaisu ja sen voi nähdä olevan osa oman elämänhistorian tutkimista. Jos sinulla on paljon esimerkiksi katumuksen tunteita tai pettymystä korjausprosessin lopputulokseen, kannattaa hakea apua ja tukea asian käsittelemiseen ammattilaisilta, esimerkiksi Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukselta.
Omaan kehoon voi myös opetella suhtautumaan lempeämmin ja hyväksyvämmin, mikä voi edellyttää omien kipukohtien ja hankalienkin tunteiden tarkastelua. Joskus hankalien olojen käsittelyyn saattaa tarvita ulkopuolista apua eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää. Kaikilla ihmisillä on kehossaan kohtia, joista he eivät pidä tai joita he haluaisivat muuttaa. Se on inhimillistä eikä siinä ole mitään hävettävää.
Kysymyksiä, joita voit kysyä itseltäsi:
- Miten suhteeni omaan kehooni muuttui prosessin aikana?
- Miten suhteeni omaan kehooni on muuttunut prosessin jälkeen?
- Mistä asioista erityisesti pidän kehossani?
Identiteetti ja sen eri puolet
Vaikka sukupuolen korjausprosessi ja sen myötä tulleet muutokset ovatkin toivottuja, voivat ne myös aiheuttaa ahdistusta ja epätietoisuutta. Kuka minä oikeasti olen? Joskus ihmiset tarttuvat ehkä turhankin tiukasti stereotypioihin etenkin prosessin aikana yrittäessään ymmärtää itseään. Tätä voi tapahtua myös prosessin jälkeen, etenkin jos oma identiteetti on vielä hieman epäselvä. Tässä ei suoranaisesti ole mitään pahaa, jos se tuntuu itselle hyvältä. Jos se taas aiheuttaa ahdistusta, olisi hyvä miettiä ja tarkastella omia ajatuksiaan. Jos stereotyyppinen ajattelu määrittelee omakuvaa liiaksi, voi olla todella hankalaa hyväksyä itsessään niitä piirteitä, jotka eivät sovi tähän stereotyyppiseen ajatteluun. Tällöin voi olla tarpeen selkeyttää itselleen sitä, miksi stereotyyppisyyden ilmentäminen on itselle niin tärkeää ja kuinka paljon se rajaa omaa olemista.
Omaan identiteettiin voi liittyä myös hämmennystä ja ihmetystä. Jokin asia, joka ennen prosessia tuntui itselle vieraalta tai mahdottomalta, saattaakin yhtäkkiä tuntua mahdolliselta. Ei kannata aliarvioida oikein kohdatuksi tulemisen voimaa. Kun ihmiset vihdoinkin näkevät sinut oikein (tai oikeammin kuin ennen), mahdollistaa se usein myös itseilmaisua ihan eri tavalla. Tämän voi nähdä myös lahjana ja mahdollisuutena. Kukaan muu ei voi kertoa sinulle, miten sinun pitää ilmaista itseäsi tai identiteettiäsi. Ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa olla ja sukupuolen korjausprosessi voi usein mahdollistaa nimenomaan omana itsenään nähdyksi tulemisen.
Kysymyksiä, joita voit kysyä itseltäsi:
- Millainen identiteetin tai sukupuolen ilmaiseminen tuntuu minusta hyvältä/oikealta?
- Mitä tarvitsen tai mitä voisin tehdä saadakseni etäisyyttä niihin näkemyksiin, jotka ovat satuttaneet minua?
- Millainen ihminen minä haluan olla?
Seksuaalisuus
Oma seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen saattavat pohdituttaa myös prosessin päätyttyä ja se on täysin normaalia. Joillakin seksuaalinen suuntautuminen voi muuttua prosessin myötä, mikä voi olla hyvin hämmentävää ja voi aiheuttaa kipuilua niin oman itsensä kuin mahdollisen kumppanin/kumppaneiden kanssa. Oman seksuaalisuuden pohtiminen saattaa sisältää mietintää myös omasta haluttavuudesta muiden silmissä, mikä voi joskus johtaa omien tarpeiden ja halujen ohittamiseen tai vähättelemiseen. Oman hyvinvoinnin kannalta olisi kuitenkin tärkeää miettiä sitä, millaiset asiat ovat itselle niin tärkeitä, ettei niistä ole valmis joustamaan ja mitkä taas sellaisia, joista on valmis keskustelemaan ja tekemään kompromisseja mahdollisen kumppanin/kumppaneiden kanssa.
On myös hyvä käyttää aikaa itseensä ja omaan kehoonsa tutustumiseen, koska prosessin mukanaan tuomat muutokset ovat voineet tuoda mukanaan myös muutoksia kehon erogeenisien alueiden herkkyydessä. Asiat, jotka ennen ovat tuntuneet hyvältä saattavatkin nykyisin tuntua väärältä, huonolta tai ei miltään. Sama voi päteä myös toisinpäin, eli ennen pahalta tuntuneet asiat voivatkin nyt tuntua hyvältä. Joskus sukuelindysforia voi olla edelleen läsnä vaikka kokeekin oman prosessinsa olevan ohitse eikä siinä ole mitään hävettävää. Jos haluat työstää sukuelindysforiaan liittyviä tunteitasi, täältä löydät siihen soveltuvia omahoitoharjoituksia.
Prosessi saattaa myös tuoda mukanaan muutoksia omiin seksuaalisiin haluihin. Tämä voi tuntua epämiellyttävältä, etenkin jos libidon vahva vaihtelu seuraa hormonitasojen vaihtelun mukana. Tällöin kannattaa miettiä, mitä sellaisia esimerkiksi masturbaation tapoja voisi olla, joilla omaa oloaan voisi helpottaa. Hormonivalmisteesta riippuen voi olla myös mahdollista pyrkiä tasapainoittamaan hormonien vaihteluita. Esimerkiksi jos käytössä on pistettävä testosteronivalmiste, voi olo helpottua sen vaihtamisella geeliin, jossa hormonitasot pysyvät tasaisempina. Etenkin aseksuaaleilla seksuaalisten halujen muutokset voivat tuntua todella hankalilta ja niiden käsitteleminen voi myös viedä aikaa. Jotkut aseksuaalit saattavat huomata nyt tuntevansa seksuaalista vetovoimaa joihinkin ihmisiin, kun taas joillakin aseksuaaleilla hormonitasojen muuttuminen saattaa aiheuttaa seksuaalisen halun lisääntymistä, vaikka se ei vaikuttaisikaan seksuaalisen vetovoiman kokemiseen.
Mitä tahansa tuntemuksia prosessin jälkeen herääkään, kannattaa muistaa, että ne ovat täysin normaaleja eivätkä tarkoita sitä, että seksuaalinen identiteettisi olisi missään vaiheessa ollut väärä. Ihmiset muuttuvat elämänsä aikana ja jos jokin identiteetti on tuntunut jossain vaiheessa oikealta, on se silloin ollut oikea, vaikka se nyt muuttuisikin. Jos oma seksuaalisuus tai seksuaalinen identiteetti herättää huolta tai kysymyksiä, kannattaa hakea asioiden pohtimiseen apua seksuaalineuvojalta tai seksuaaliterapeutilta.
Kysymyksiä pohdintojen tueksi:
- Haluanko määritellä seksuaalisuuteni jotenkin vai olenko tyytyväinen ilman määritelmiä?
- Millaisen seksuaalisen ilmaisun koen hyvänä? Entä mitä en ainakaan halua?
- Jos en koe seksuaalista vetovoimaa tai halua ketään kohtaan, onko se minulle ok vai tuntuuko ettei tämä ole minulle normaalia ja haluaisin käsitellä asiaa lisää?
Yhteenveto
Sukupuolen korjausprosessi tuo usein elämään myös paljon hyviä asioita ja mahdollistaa elämässä eteenpäin pääsemisen. Se on kuitenkin myös suuri muutos ja on hyvä antaa itselleen aikaa muutoksiin sopeutumiseen. Useat kokevat, että elämä oikeasti alkaa vasta prosessin jälkeen ja tällöin voi joskus tuntua myös siltä, että on jäänyt paitsi monista asioita. Tämä voi herättää monenlaisia tunteita, esimerkiksi vihaa tai surua, joiden kohtaaminen on kuitenkin tärkeää. Joskus voi olla myös tarpeen ottaa aikaa näille tunteille ja antaa itselleen lupa tuntea ne. Jos koet, että näistä tunteista eteenpäin pääseminen vie pitkään tai koet sen vaikeaksi, voi olla hyvä hakea tukea tunteiden käsittelemiseen. Joskus prosessin jälkeiset tuntemukset voivat olla hyvinkin positiivisia, mutta elämän suunta tuntuu olevan jotenkin kateissa ja elämä saattaa tuntua tyhjältä tai epävarmalta. Meiltä voit varata keskusteluajan myös prosessin päätyttyä tai voit ottaa osaa postprosessi vertaistukiryhmään, jossa prosessin jälkeiseen elämään liittyviä asioita voi käsitellä vertaisten kanssa. Mitä tahansa tunteita ja kysymyksiä sinussa herääkin, ei niiden kanssa tarvitse jäädä yksin.
Tekstin on kirjoittanut Alex Karjalainen