Viime aikoina käsitykset sukupuolesta ovat muuttuneet pysyvästi. Nykyisin ei enää ajatella, että sukupuolia olisi vain kaksi: nainen ja mies tai tyttö ja poika. Sukupuolen yksiselitteisiksi määrittäjiksi ei katsota ainoastaan biologiaa ja sukuelimiä. Myöskin lähestymistapa, jossa sukupuoli muodostuu biologisista ja sosiaalisista ulottuvuuksista, nähdään liian kapeaksi.

Nykykäsityksen mukaan sukupuoli nähdään moniulotteisena ilmiönä. Sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE on vuonna 2016 todennut, että sukupuoli on merkittävä osa jokaisen ihmisen persoonaa, ja se ei ole selväpiirteinen ominaisuus:

Sukupuoli on erilaisista geneettisistä, kehityksellisistä, hormonaalisista, fysiologisista, psykologisista, sosiaalisista ja kulttuurisista ominaisuuksista koostuva jatkumo.

Sukupuolen moninaisuudesta voidaan puhua yksilötasolla eri tavoin: voidaan ajatella, että jokaisen ihmisen sukupuoli koostuu ainutlaatuisista ja yksilöllisistä piirteistä ja on täten moninainen. Toisaalta voidaan ajatella, että sukupuolen moninaisuus tarkoittaa jotakin ominaisuutta, joka on sukupuolivähemmistöille tyypillinen.

ETENEn monitahoinen määritelmä sukupuolesta helpottaa ymmärrystämme sukupuolen moninaisuuden olemassaolosta – aina nämä kaikki ulottuvuudet eivät johda samaan suuntaan, vaan variaatioita voi olla monenlaisia. Sukupuolen moninaisuuden katsotaan siis pitävän sisällään niin sukupuolivähemmistöt kuin sukupuolienemmistötkin.

Sukupuolen moninaisuus lapsuudessa

Sukupuolen moninaisuus voi koskettaa lapsia sukupuoli-identiteetin kautta ja/tai kehollisen sukupuolipiirteiden variaation eli intersukupuolisuuden kautta.

Lapsen sukupuoli-identiteetti, eli lapsen sisäinen kokemus omasta sukupuolestaan, alkaa kehittyä jo varsin varhain, 2–4-vuoden iässä. Sukupuolen kokemisen tavat ovat moninaiset. Tapa on aina yksilöllinen ja se voi olla läpi elämän vaihteleva.

Sukupuolen kokemisen tavat ovat moninaiset. Lapsi voi kokea olevansa tyttö, poika, osittain sekä tyttö että poika, omanlaisensa yhdistelmä näitä, jotakin aivan muuta tai hän voi kokea olevansa sukupuoleton. Lapsi voi myös samaistua eri sukupuoleen kuin joksi hänet on syntymässä määritelty.

Sukupuoleltaan erityinen lapsi voi pyrkiä systemaattisesti ilmaisemaan ja tuomaan esille sukupuolen kokemustaan tai sitten lapsi voi olla hämmentynyt ja epävarma itsestään, pyrkien salaamaan kokemuksensa. Kasvatustyötä tekevän ammattilaisen on tärkeää olla tietoinen siitä, että lapsen sukupuolen erityisyys on lapsen sisäinen kokemus eikä se aina näy ulospäin millään tavoin.

Lapsen kasvu sukupuoleen on pitkälti sisäsyntyistä eikä sukupuoli-identiteettiä voida muuttaa kasvatuksen keinoin. Lapsen sukupuolen erityisyys on siis usein pysyvää, mutta se voi saada eri merkityksiä eri ikäisenä. Lapsen kannalta tärkeintä on kuitenkin se, että kyseessä on lapsen sen hetkinen kokemus itsestään, ja siksi sitä tulee kaikin tavoin kunnioittaa.

Varhaiskasvatuksessa työskentelevät voivat sensitiivisellä ja rohkaisevalla myötäelämisellä tukea lasta siten, että tämä voi kokea olevansa hyväksytty, arvostettu sekä kunnioitettu juuri sellaisena kuin hän on. Lapsen on myös tärkeä voida kokea tulleensa nähdyksi oikein. Tämä tukee lapsen positiivisen minäkuvan ja identiteetin kehitystä. Lapsella voi olla sukupuoleen liittyviä omia huolia, joissa aikuisen tietämys ja tuki olisi tarpeen.

Sosiaalinen transitio voi olla sellaisen lapsen kohdalla tärkeää, joka ei koe hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta omakseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että lapselle mahdollistetaan eläminen omaa sukupuoli-identiteettiään vastaavasti. Sosiaalista transitiota toteutetaan muun muassa nimen, vaatetuksen, hiustyylin, leikkien ja harrastusten avulla.

On tärkeää, että jokainen lapsi tulee kohdatuksi yksilöllisesti eikä vain ensisijaisesti sukupuolensa edustajana. Tämä pätee myös cis-lapsiin eli lapsiin, jotka kokevat heille syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen. Tapa millä cis-tytöt ja -pojat kokevat ja ilmaisevat sukupuoltaan voi olla hyvinkin moninainen. Kasvattajien on tärkeä tiedostaa se, että lapsen persoona on aina enemmän kuin hänelle syntymässä määritelty sukupuoli.

Intersukupuolisuus

Käsitteellä intersukupuolisuus kuvataan laajaa joukkoa erilaisia kehon variaatioita, joissa kromosomit, sukuelimet, hormonitoiminta tai muut sukupuolitetut kehon piirteet eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Intersukupuolisuuden sijasta voidaan puhua myös synnynnäisistä variaatioista sukupuolitetuissa kehonpiirteissä.

Moni intersukupuolinen lapsi on sukupuoli-identiteetiltään tyttö tai poika, mutta joillekin lapsille myös intersukupuolisuus tai muunsukupuolisuus kuvaa parhaiten heidän sukupuoli-identiteettiään. Siksi onkin tärkeää kuunnella sitä, miten lapsi itse sanoittaa itseään ja kunnioittaa tätä määrittelyä. Lapsi saattaa tarvita myös aikuista tueksi sanoittamiseen.

Intersukupuolisia on väestöstä määrittelytavasta riippuen 1:4500–1,7%. Erilaisia intersukupuolisuuteen yhdistettyjä diagnooseja on laajimman määritelmän mukaan noin 40 erilaista. Vain pieni osa intersukupuolisista saa diagnoosin heti syntymänsä jälkeen, ja monet ihmiset elävätkin koko elämänsä tietämättä intersukupuolisuudestaan. Jos pohdit saattaisiko lapsesi olla intersukupuolinen, voit lukea intersukupuolisuuteen liittyvistä diagnooseista täältä ja mahdollisen intersukupuolisuuden selvittämisestä täältä.

Intersukupuolisen lapsen tullessa lapsiryhmään on tärkeää, että kasvattajilla on jo ennestään tietoa kehojen moninaisuudesta. Lapsen vanhemmilla on usein tietoa lapsensa diagnooseista ja intersukupuolisuudesta, mutta vastuu tarvittavan tiedon hankinnasta on kuitenkin aina viime kädessä ammattilaisella.

Kehojen ja sukupuolen moninaisuuteen perehtyneen ammattilaisen on helpompi kohdata sekä vanhemmat että lapsi sensitiivisesti. Lapsen läheisten kanssa on tärkeää keskustella siitä, mitä ja miten he toivovat puhuttavan lapsensa kehonpiireistä ja identiteetistä lapsiryhmässä sekä muiden lasten vanhempien kanssa.

Sukupuolisensitiivisyys

Yhteiskunnassamme sukupuoli on yksi keskeinen luokittelun peruste. Sukupuolinormatiivisella ajattelutavalla tarkoitetaan näkemystä, jonka mukaan sukupuolia on vain kaksi ja että ne ovat toisilleen vastakkaisia. Sukupuolinormit määrittävät sen, millainen toiminta on odotettua ja sallittua eri sukupuolille. Lapset omaksuvat nämä normatiiviset ajattelutavat jo varsin varhain. Suomessa toteutetussa päiväkotihankkeessa on havaittu, että varhaiskasvatuksen kentällä esiintyy sukupuolittavia
toimintatapoja ja käytänteitä. Usein nämä ovat tiedostamattomia.

Sukupuolisensitiivisyydellä tarkoitetaan kykyä ja herkkyyttä tunnistaa näitä sukupuoliin kulttuurisesti ja sosiaalisesti liitettyjä oletuksia ja normeja niin rakenteissa, käytänteissä ja toiminnoissa kuin puheenkin tasolla. Sukupuolisensitiivisyyteen kuuluu kyky ymmärtää stereotyyppisten sukupuolikäsitysten vaikutuksia niin yhteiskunnallisella kuin yksilötasollakin.

Sukupuolisensitiivinen kasvattaja pyrkii omia ennakko-oletuksiaan reflektoiden laajentamaan käsityksiään sukupuolesta. Tällöin kasvatuksessa on mahdollista huomioida kaikenlaiset sukupuoli-identiteetit ja sukupuolen ilmaisut. Tämä tukee sukupuoleltaan erityisen lapsen kasvua ja kehitystä vahvistaen muun muassa lapsen itsetuntoa. Sukupuolisensitiivinen kasvatus lisää ja avartaa jokaisen lapsen osallisuuden ja toimijuuden mahdollisuuksia.

Sukupuolisensitiivisyys ei ole sama asia kuin sukupuolineutraalius. Pyrkimyksenä ei ole häivyttää eri sukupuolia näkymättömiin. Eri sukupuolia on olemassa ja sukupuolta voi ilmaista monin eri tavoin. Tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat poikia. Mutta myös kaikki muut kokemukset saavat olla olemassa, tulla nähdyiksi ja arvostetuiksi. Tyttö voi olla tyttömäinen, poikamainen, neutri, androgyyni tai jotain ihan muuta. Ja samoin on muiden sukupuolten kanssa. On tärkeää, että lapsella on lupa ilmaista sukupuoltaan itselleen sopivalla tavalla.

Lue myös

Sukupuolen moninaisuus ja lapset. Setan opas varhaiskasvatuksessa työskenteleville ja varhaiskasvatuksen ammattilaisille moninaisten lasten ja heidän perheidensä kohtaamisesta. Opas auttaa myös ammattilaisia intersukupuolisen lapsen ja perheen sensitiivisessä huomioimisessa. Saatavilla painettuna. Julkaistu 2019.

 

Artikkeli: 5 myyttiä lapsista ja sukupuolen moninaisuudesta, Maarit Huuska 2017

Moninaiset lapsemme -raportti, Seta 2018

Opas intersukupuolisen lapsen perheille ja läheisille Tämä opas on suunnattu perheille, joissa on intersukupuolinen lapsi. Oppaassa käsitellään asioita, jotka koskettavat todennäköisesti kaikkia vanhempia ja kasvattajia. Miten tukea lapsen turvallisuudentunnetta, positiivista kuvaa itsestä ja omasta kehosta, tarjota kasvurauhaa sekä auttaa omien rajojen asettamisessa? Lisäksi oppaassa kerrotaan perustietoa intersukupuolisuudesta ja nostetaan esille teemoja, jotka saattavat olla erityisesti intersukupuolisten lasten perheitä koskettavia. Oppaassa tarjotaan myös esimerkkejä, joiden avulla voit keskustella asioista yhdessä lapsen kanssa. Tämän oppaan tavoitteena on tukea sekä sinua vanhempana tai kasvattajana että intersukupuolista lasta. Saatavilla painettuna. Julkaistu 2019.

 

Sukupuolen moninaisuus ja kehon kirjo -opas. Perusteos, joka käsittelee sukupuolen ja kehojen moninaisuutta eri näkökulmista. Julkaistu 2021. 

Mångfalden av kön och kroppar handbok på svenska.  Denna handbok från Kompetenscentrum för könsmångfaldär ett grundläggande verk som behandlar mångfalden av kön och kroppar ur olika synvinklar. Publicerat 2021.

 

 

Lisätietoa

Maarit Huuska

Johtava sosiaalityöntekijä
maarit.huuska@seta.fi