Lapsen sukupuoli-identiteetti, eli lapsen sisäinen kokemus omasta sukupuolestaan, alkaa kehittyä jo varsin varhain, 2–4-vuoden iässä.
Tutkimusten mukaan 1-10% alle kouluikäisistä lapsista voi olla niin sanotusti “ei-tyypillistä” sukupuolen ilmaisua, joka saattaa muuttua tulevina kasvun vuosina. Mutta selkeä identiteetin ilmaisu ja kehodysforia voi viitata transihmisyyteen.
Vanhemmille tekemämme tarvekartoituksen (2024, N=74) mukaan, 61 % lapsista oli kertonut vanhemmalleen sukupuoliristiriidasta alle 13 vuotiaana. Ja yli 30% seitsemänteen ikävuoteen mennessä. Eli jo pieni lapsi voi luotettavasti pystyä kertomaan ja ilmaisemaan siitä, ettei ole sukupuolta ,joka hänelle on syntymässä määritetty.
Kouluterveyskyselyn mukaan 5 % nuorista kertoo olevansa jotain muuta kuin syntymässä määritettyä sukupuolta. Sukupuolen kokemisen tavat ovat moninaiset mutta tapa on aina yksilöllinen. Sukupuoli ja sen kokemus voi olla myös läpi elämän jollain tavalla vaihteleva. Sukupuolen kokemisen tavat ovat moninaiset, mutta tapa on aina yksilöllinen. Lapsi voi olla esimerkiksi tyttö, poika, osittain sekä tyttö että poika, omanlaisensa yhdistelmä näitä, jotakin aivan muuta tai sukupuoleton. Sukupuoli-identiteetti eli ihmisen sisäinen tieto ja ymmärrys omasta sukupuolestaan voi myös olla elämän varrella liukuva.
Lapsen sukupuoliristiriita voi näkyä ja kuulua lapsesta moninaisin tavoin. Voi olla, että lapsesi kertoo unista, joissa hän on voinut muuttaa sukupuoltaan tai kehoaan, ja herääminen on tuntunut hänestä kamalalta koska todellisuus onkin jotain muuta. Moni vanhempi on saattanut aavistella lapsen sukupuoliristiriitaa jo aiemmin. Osa lapsista alkaa pukeutua vaatteisiin, jotka sopivat paremmin lapsen sukupuoli-identiteetin mukaiseen sukupuolen ilmaisuun. Tai haluavat, että heitä kutsutaan lempinimellä tai itse valitulla nimellä jo varhain.
Joskus lapset voivat kokea surua siitä, ettei heidän keho vastaa tyttö-/tai poikatyypillistä kehoa. Tämä voi aiheuttaa dysforiaa, jonka voi jaotella esimerkiksi näin:
- Kehodysforia tarkoittaa ahdistuksen-, inhon- ja vieraudentunnetta omia sukupuolitettuja kehon piirteitä kohtaan. Kehodysforia voi tuntua psyykkisenä kipuna ja vastenmielisyytenä omaa kehoa kohtaan. Jotkut kokevat kehodysforiaa herkemmin kuin toiset. Joskus kehodysforian kokemusta voi olla vaikea havainnoida tai määritellä.
- Sosiaalinen dysforia tarkoittaa ahdistuneisuuden- ja pahanolontunnetta, joka herää sosiaalisissa tilanteissa, joissa henkilö kokee tulevansa väärällä tavalla sukupuolitetuksi tai kohdatuksi.
Vanhempana onkin tärkeää muistaa, että jokaisella meistä on omanlainen keho ja siinä on paljon hyviä ja toimivia asioita. Joskus lasta voi lohduttaa se, että monesti hyvin sukupuoli kehonosat kuten pippeli ja pimppi ovat esimerkiksi pissaamista varten. Ne ovat myös herkkiä hellälle kosketukselle ja niistä ne voi myös tuoda kehollista iloa ja nautintoa, eivätkä ne vähennä tai lisää kenenkään sukupuolikokemusta. Lapsille voi kertoa jo pienestä pitäen, että joillakin tytöillä on pimppi, mutta ei kaikilla. Toisilla pojilla on pippeli, mutta joillakin ei. Tärkein viesti on siinä, että jokaisen keho on oikeanlainen ja arvokas – sukupuoli on niin paljon muutakin kuin sukuelimet.
Setan Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen johtava sosiaalityöntekijä, Maarit Huuska avaa videolla pienten lasten tapaa ilmaista sukupuoltaan.
Translapsi voi pyrkiä systemaattisesti ilmaisemaan ja tuomaan esille sukupuolen kokemustaan tai sitten lapsi voi olla hämmentynyt ja epävarma itsestään, pyrkien salaamaan kokemuksensa. Aikuisten onkin tärkeää olla tietoinen siitä, että lapsen sukupuolen erityisyys on lapsen sisäinen kokemus eikä se aina näy ulospäin millään tavoin. Eli syntymässä määritelty poika, voi koko lapsuuden ja aikuisuudenkin ajan olla kiinnostunut stereotyyppisesti poikatyypillisiksi ajatelluista leikeistä, leluista tai harrastuksista. Mutta moni translapsi kasvaessaan, on voinut muistaa hyvinkin tarkasti niitä hetkiä, kun on kokenut sukupuoliristiriitaa.
Moni vanhempi miettii syitä
“Mistä tämä johtuu, onko syynä kasvatus?”
Lapsen kasvu sukupuoleen on pitkälti sisäsyntyistä eikä sukupuoli-identiteettiä voida muuttaa kasvatuksen keinoin. Joskus sukupuoleltaan moninaisia lapsia on perheessä useampikin, jolloin vanhempi voi miettiä mistä on kysymys ja mistä oman lapsen sukupuolivähemmistön kuuluminen voi johtua. Tutkimusten mukaan, genetiikalla ja hormonaalisella altistumisella sikiöympäristössä on voinut olla jotain merkitystä asiaan. Nykyisin kuitenkin ajatellaan, että sukupuolen moninaisuus on yksi sukupuolen normaali kehityspolku. Eli sukupuolen moninaisuus on osa ihmisyyden monimuotoisuutta jota on ollut olemassa aina, kaikissa kulttuureissa – eikä se esimerkiksi ole ainutlaatuinen asia vain nykyajan lapsille tai nuorille.
“Onko tämä jokin vaihe?”
Pediatricsissa julkaistun tutkimuksen mukaan yli 300 transsukupuolisen nuoren otoksesta 94 prosenttia jatkoi tunnustamistaan transsukupuoliseksi viiden vuoden jälkeen. Vain 2,5 prosenttia oli palannut cis-sukupuoliseen identiteettiin; loput tunnistetaan ei-binäärisiksi.
Sukupuoli-identiteetti ei johdu siitä, jos lapsen elämään on kuulunut vaikeita tapahtumia varhaisessa lapsuudessa. Se ei johdu mistään yhdestä tapahtumasta tai asiasta. Sukupuoli-identiteettiin vaikuttaa eniten lapsen
oma ominaislaatu.
Sosiaalinen transitio voi olla sellaisen lapsen kohdalla tärkeää, joka ei koe hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta omakseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että lapselle mahdollistetaan eläminen omaa sukupuoli-identiteettiään vastaavasti ja sitä toteutetaan muun muassa nimen, vaatetuksen, hiustyylin, leikkien ja harrastusten avulla. Eli lapsen sukupuolen erityisyys on siis usein pysyvää, mutta se voi saada eri merkityksiä eri ikäisenä. Lapsen kannalta tärkeintä on kuitenkin se, että kyseessä on lapsen sen hetkinen kokemus itsestään, ja siksi sitä tulee kunnioittaa.
Vanhempi voi kantaa huolta siitä, että jos uskoo pientä lastaan ja muuttaa nimeä ja kutsuu lasta hänen toivomalla, sukupuolitetulla käsitteellä. Nykytiedon mukaan, tämä ei hämmennä lasta tai ohjaa häntä sukupuoleen, jota hän ei itsessään tunne. Oman lapsen sukupuoliristiriita usein näyttää yhteiskunnan ja ympäröivien ihmisten sukupuolinormitukset selkeästi. Leikkipuistossa tai lasten tapahtumissa, usein kanssavanhemmat ottavat sukupuolioletukset esille. Tällaisissa tilanteissa vanhempi voi pohtia, miten haluaa lastaan esitellä. Lapsen kanssa voi jutella siitä, miten haluaisi asiasta puhuttavan. Osa lapsista voi olla omasta transihmisyydestä myös tosi ylpeä, eikä heitä häiritse, jos vanhempi avaa esimerkiksi tutuille päiväkotivanhemmille että esimerkiksi kesän aikana perheessä on tapahtunut tällainen muutos, että meillä on nykyisin esimerkiksi tytär tai että lapsi toivoo että hänestä käytetään tästä edes nimeä xx.
On ymmärrettävää, että erityisesti pienen lapsen vanhempi saattaa kantaa huolta siitä, että jotenkin ohjailee lapsensa sukupuolta. Moneen epävarmuuden tunteeseen auttaa aika ja lapsen tahtisuus, jossa annetaan lapsen näyttää itsestään niitä asioita, jotka on hänelle tärkeitä. On tärkeää, että jokainen lapsi tulee kohdatuksi yksilöllisesti eikä vain ensisijaisesti sukupuolensa edustajana. Voikin ajatella, että lapsi aina opettaa vanhemmalleen sen, kuka hän on – sillä, lapsen persoona on aina enemmän kuin hänelle syntymässä määritelty sukupuoli.
Erityisesti peneten lasten kohdalla, ympäristöstä voi tulla monenlaista kommenttia siitä, että voiko lapsen kertomaan uskoa. Tai esimerkiksi lähisukulaiset eivät käytä uutta nimeä tai kritisoivat vanhempia siitä, että he uskovat lastaan. Tällaisissa tilanteissa vanhempi voi aina napakan päättäväisesti todeta, että nyt asia on näin ja jos se joskus muuttuu, sitten elämme tulevaisuudessa sen tiedon mukaan. Mutta nyt vanhempana sinun tehtäväsi on suojella ja turvata lapselle suotuisa ja hyväksyvä kasvuympäristö, ja jos jollakin on sitä vastaan jotakin, perhe tekee siitä omat johtopäätöksensä.
Sukupuoli-identiteetti on tärkeä asia. On oikein kunnioittaa lapsesi toivetta siitä, koska ja kenelle asiasta saa puhua. Kehon sukupuolitetut piirteet ja se, mitä tunteita niihin liittyy, voivat olla lapsellesi yksityinen asia. Voi olla myös tilanteita, joissa asian pitäminen yksityisenä on tärkeää. Se voi antaa lapsellesi tilaa ja kasvurauhaa. Se voi suojella teitä ymmärtämättömiltä kommenteilta herkässä prosessin vaiheessa, kun niitä ei olisi vielä voimaa kohdata.
Teksti on muokattu 19.8.2025
Anna vanhempien sivuista palautetta ja kerro, mistä kaipaisit lisää tietoa?
Lähteitä ja lukemista
Kirjoja moninaisista lapsista ja perheistä, Sateenkaariperheiden sivuilta.
Translasten vertaisryhmän ohjaamisen erityispiirteet, Joonatan Neittamo (2023), Laurea-AMK
Transsukupuolisen nuoren oikeus terveyteen ja asema transerityisessä terveydenhuollossa, Pylvinen, Emma, Pro-gradutyö, Helsinki, 2023
Lue lapsen sosiaalisesta ympäristöstä täältä.
Dokumentti: “Omaksi itsekseen” seuraa 5-vuotiasta transtyttöä ja 20-vuotias transnaista
Sateenkaarinuorten kohtaaminen terveydenhuollossa, Savonia AMK, podcast
Mona Bling, purkaa myyttejä transihmisyydestä (2022), Kansan uutiset YouTube-kanava
Uskontojen Uhrit Ry, läheinen yhteisössä
10 Things Parents of Trans Kids Want to Know | Psychology Today
Sukupuoli-identiteetin jäsentämiseen omahoito-ohjelma (Mielenterveystalo.fi)
Translasten vanhempien arkikokemuksia
Moninainen varhaiskasvatus nettisivuilta kirjavinkkejä lapsille ja nuorille