Lapsen sukupuoli-identiteetti, eli lapsen sisäinen kokemus omasta sukupuolestaan, alkaa kehittyä jo varsin varhain, 2–4-vuoden iässä. Sukupuolen kokemisen tavat ovat moninaiset mutta tapa on aina yksilöllinen. Sukupuoli ja sen kokemus voi olla myös läpi elämän jollain tavalla vaihteleva. Lapsi voi kokea olevansa tyttö, poika, osittain sekä tyttö että poika, omanlaisensa yhdistelmä näitä, jotakin aivan muuta tai hän voi kokea olevansa sukupuoleton.
Setan Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen johtava sosiaalityöntekijä, Maarit Huuska avaa videolla pienten lasten tapaa ilmaista sukupuoltaan.
Sukupuoleltaan erityinen lapsi voi pyrkiä systemaattisesti ilmaisemaan ja tuomaan esille sukupuolen kokemustaan tai sitten lapsi voi olla hämmentynyt ja epävarma itsestään, pyrkien salaamaan kokemuksensa. Aikuisten onkin tärkeää olla tietoinen siitä, että lapsen sukupuolen erityisyys on lapsen sisäinen kokemus eikä se aina näy ulospäin millään tavoin. Eli syntymässä määritelty poika, voi koko lapsuuden ja aikuisuudenkin ajan olla kiinnostunut stereotyyppisesti poikatyypillisiksi ajatelluista leikeistä, leluista tai harrastuksista. Mutta moni translapsi kasvaessaan, on voinut muistaa hyvinkin tarkasti niitä hetkiä, kun on kokenut sukupuoliristiriitaa.
Moni vanhempi miettii syitä
“Mistä tämä johtuu, onko syynä kasvatus?”
Lapsen kasvu sukupuoleen on pitkälti sisäsyntyistä eikä sukupuoli-identiteettiä voida muuttaa kasvatuksen keinoin. Joskus sukupuoleltaan moninaisia lapsia on perheessä useampikin, jolloin vanhempi voi miettiä mistä on kysymys ja mistä oman lapsen sukupuolivähemmistön kuuluminen voi johtua. Tutkimusten mukaan, genetiikalla ja hormonaalisella altistumisella sikiöympäristössä on voinut olla jotain merkitystä asiaan. Nykyisin kuitenkin ajatellaan, että sukupuolen moninaisuus on yksi sukupuolen normaali kehityspolku. Eli sukupuolen moninaisuus on osa ihmisyyden monimuotoisuutta jota on ollut olemassa aina, kaikissa kulttuureissa – eikä se esimerkiksi ole ainutlaatuinen asia vain nykyajan lapsille tai nuorille.
“Onko tämä jokin vaihe?”
Pediatricsissa julkaistun tutkimuksen mukaan yli 300 transsukupuolisen nuoren otoksesta 94 prosenttia jatkoi tunnustamistaan transsukupuoliseksi viiden vuoden jälkeen. Vain 2,5 prosenttia oli palannut cis-sukupuoliseen identiteettiin; loput tunnistetaan ei-binäärisiksi.
Sukupuoli-identiteetti ei johdu siitä, jos lapsen elämään on kuulunut vaikeita tapahtumia varhaisessa lapsuudessa. Se ei johdu mistään yhdestä tapahtumasta tai asiasta. Sukupuoli-identiteettiin vaikuttaa eniten lapsen
oma ominaislaatu.
Sosiaalinen transitio voi olla sellaisen lapsen kohdalla tärkeää, joka ei koe hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta omakseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että lapselle mahdollistetaan eläminen omaa sukupuoli-identiteettiään vastaavasti ja sitä toteutetaan muun muassa nimen, vaatetuksen, hiustyylin, leikkien ja harrastusten avulla. Eli lapsen sukupuolen erityisyys on siis usein pysyvää, mutta se voi saada eri merkityksiä eri ikäisenä. Lapsen kannalta tärkeintä on kuitenkin se, että kyseessä on lapsen sen hetkinen kokemus itsestään, ja siksi sitä tulee kunnioittaa.
On ymmärrettävää, että erityisesti pienen lapsen vanhempi saattaa kantaa huolta siitä, että jotenkin ohjailee lapsensa sukupuolta. Moneen epävarmuuden tunteeseen auttaa aika ja lapsen tahtisuus jossa annetaan lapsen näyttää itsestään niitä asioita, jotka on hänelle tärkeitä. On tärkeää, että jokainen lapsi tulee kohdatuksi yksilöllisesti eikä vain ensisijaisesti sukupuolensa edustajana. Voikin ajatella, että lapsi aina opettaa vanhemmalleen sen, kuka hän on – sillä, lapsen persoona on aina enemmän kuin hänelle syntymässä määritelty sukupuoli.
Sukupuoli-identiteetti on tärkeä asia. On oikein kunnioittaa lapsesi toivetta siitä, koska ja kenelle asiasta saa puhua. Kehon sukupuolitetut piirteet ja se, mitä tunteita niihin liittyy, voivat olla lapsellesi yksityinen asia. Voi olla myös tilanteita, joissa asian pitäminen yksityisenä on tärkeää. Se voi antaa lapsellesi tilaa ja kasvurauhaa. Se voi suojella teitä ymmärtämättömiltä kommenteilta herkässä prosessin vaiheessa, kun niitä ei olisi vielä voimaa kohdata.
Lapsen päiväkoti -ja kouluarki
Vapaus leikkiä ja leikitellä erilaisilla hahmoilla ja rooleilla, on jokaisen lapsen oikeus. Leikin kautta lapset oppivat itseilmaisua ja empatiaa. Sukupuoleltaan moninaiselle lapselle vapaa leikki, jossa hän valitsee omat roolinsa antaa vahvan signaalin siitä, että hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on. Joillekin lapsille, jotka identifioituvat vahvasti toiseen sukupuoleen, se tulee selväksi hyvin nuorena. Voi olla, että lapsesi kertoo unista, joissa hän on voinut muuttaa sukupuoltaan tai kehoaan, ja herääminen on tuntunut hänestä kamalalta koska todellisuus onkin jotain muuta. Moni vanhempi on saattanut aavistella lapsen sukupuoliristiriitaa jo aiemmin. Osa lapsista alkaa pukeutua oman sukupuolensa vaatteisiin tai haluavat että heitä kutsutaan lempinimellä tai itse valitulla nimellä jo varhain.
Usein lasten päiväkotiarkea voi helpottaa monella tavalla. Usein se vaatii vanhemmalta tai vanhemmilta aktiivista puheeksiottamista ja erilaisten ratkaisujen ehdottamista. Nämä saattavat olla sukupuolineutraalien vessojen pyytämistä, sukupuolitettujen toimintojen (poikien- ja tyttöjen jonot, päiväkodissa käytettävät symbolit, liikuntatuntien aktiviteetteihin osallistutaan kiinnostuksen, ei sukupuolen mukaan) purkamista.
Lapsen on myös tärkeä voida kokea tulleensa nähdyksi oikein niin kotona, kuin muissakin kasvatusinstituutioissa olipa kyse päiväkodista, koulusta tai harrastustoiminnasta. Tämä tukee lapsen positiivisen minäkuvan ja identiteetin kehitystä. Myös lapsella voi olla sukupuoleen liittyviä omia huolia, joissa aikuisen hyväksyntä, tietämys ja tuki on tarpeen. Tämä on myös merkittävä tapa tukea lapsen mielenterveyttä nyt ja tulevaisuudessa.
Koulujen järjestelmiin oikea nimi
Kutsumanimen kohdalle voidaan vaihtaa oppilaan valitsema nimi ja järjestelmän pitäisi mahdollistaa kutsumaniemien käyttö ensisijaisena tietona eli se näkyisi myös Wilmassa opettajille. Vaihdon voi tehdä rehtorit, koulusihteerit tai joku muu taho, jolla on oikeus tehdä muutoksia. Kutsumanimen vaihtaminen pitäisi olla mahdollista, kun sen laittaa väestötietojärjestelmän ulkopuoliseksi nimeksi, jolloin koulu käyttää Wilmaa niin, että asetuksista kutsumanimi on ensisijainen, jolloin opettajille näkyy esim. nimilistoissa vain se ja sukunimi. Setan Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen työntekijöihin voi myös ottaa yhteyttä, jos opettaja tai koulun henkilökunta haluaa pohtia asiaa yhdessä asiaan perehtyneiden ammattilaisten kanssa.
Lähteitä ja lukemista
https://setary.sharepoint.com/Setafitiedostoalue/Forms/AllItems.aspx?id=%2FSetafitiedostoalue%2FOppaat%2Desitteet%2Ddokumentit%2FSateenkaari%5Foppilaitoksessa%5F2021%2Epdf&parent=%2FSetafitiedostoalue%2FOppaat%2Desitteet%2Ddokumentit&p=true&ga=1
10 Things Parents of Trans Kids Want to Know | Psychology Today