Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska kirjoittaa Lääkärilehdessä julkaistussa vastineessaan WPATHin suosituksista ja osaamiskeskuksen työstä transihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Heidi Wikström kirjoittaa Lääkärilehdessä (5.8.2019), että sukupuolidysforian hoidossa tarvitaan malttia ja että lääkärin työssä on toimittava vastuullisesti, tutkimustietoon ja asiantuntijoiden näkemyksiin nojaten. Olemme Setan ylläpitämässä Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksessa samaa mieltä ja mielestämme WPATHin Hyvän hoidon suosituksen (Standards of Care version 7) soveltaminen Suomessa on juuri tätä. Tuotimme sanatarkan käännöksen hoitosuosituksesta WPATHin, käännöstoimiston sekä HUSin ja TAYSin sukupuolidysforian diagnosointiin ja hoitoon erikoistuneiden asiantuntijoiden kanssa. Koko hoitosuositus, myös puberteetin jarrutushoitoa käsittelevä osio, vastaa WPATHin alkuperäistekstiä.
WPATH edistää tutkimukseen perustuvaa hoitoa, koulutusta, vaikuttamista, sosiaali- ja terveyspolitiikkaa sekä arvostusta transihmisten terveydenhoidossa. Monitieteelliseen kansainväliseen yhdistykseen kuuluu esimerkiksi lääketieteen, psykologian, oikeustieteen, sosiaalityön, psykoterapian, sosiologian, antropologian, seksologian ja ääniterapian kliinikoita ja tutkijoita. Yhdistyksen näkemykset on myös huomioitu tuoreessa WHO:n ICD-uudistuksessa.
Yhdistyksen visio on, että kaikkia sukupuoli-identiteettejä ja sukupuolen ilmaisun muotoja edustavilla ihmisillä, eri puolilla maailmaa, on mahdollista saada tutkimusnäyttöön perustuvia terveyspalveluja, sosiaalipalveluja sekä oikeudenmukaista ja yhdenvertaista kohtelua. Seta on sitoutunut samojen arvojen edistämiseen emmekä pidä niitä ideologisina.
Jarrutushoitoa kutsutaan hoitosuosituksessa “peruutettavissa olevaksi” syystä, että jos nuori keskeyttää hoidon, murrosikä alkaa edetä. WPATHin hoitosuositus pitää puberteetin jarrutushoitoa yhtenä mahdollisena hoitomuotona nuorille, joilla on sukupuolidysforia.
Mielestämme tämä suositus tulisi ottaa vakavasti suomalaisessa hoitojärjestelmässä. Moninaiset lapsemme -selvitys ei piilottanut mitään olennaista tutkimusta vaan pyrki nostamaan sitä esille. On totta, että tutkimusta puuttuu jarrutushoidon pitkäaikaisvaikutuksista ja että yksittäiset lääkärit ovat olleet huolissaan jarrutushoidon vaikutuksista puberteetti-ikäisten aivojen kehitykseen. Alankomaissa transsukupuolisten nuorten jarrutushoito on kuulunut hoitovalikkoon 15 vuotta. Moni asiantuntija, potilas ja perheenjäsen kannattaa puberteetin jarrutushoitoa mahdollisista riskeistä huolimatta, koska fyysisen hoitotuloksen ajatellaan olevan vaikuttavampi, kun hoito on aloitettu jarrutushoidolla. Lisäksi moni uskoo, että nuoren kärsimystä ja oireilua helpottaa mahdollisimman varhain aloitettu hoito. Setassa koemme hämmentäväksi sen, että Suomessa puberteetin jarrutushoitoa voidaan turvallisin mielin tarjota esimerkiksi lapsille, joiden puberteetti alkaa liian varhain, mutta sitä ei voitaisi tarjota sukupuoliristiriitaa kokeville varhaisnuorille ja nuorille.
Tiedossamme ei ole todennettuja näyttöjä jarrutushoidon merkittävistä haitoista – mutta eduista on tutkimusnäyttöä. Eri hoitomuotoja vertailevassa tutkimuksessa jarrutushoitoa saaneiden transsukupuolisten nuorten hyvinvointi oli parempaa kuin vain keskusteluapua saaneiden. Toisessa tutkimuksessa jo sukupuoliristitriitaan liittyvän diagnoosin saanti kohensi nuorten terveyttä. Fyysisen hoidon aloittaminen paransi sitä lisää. Sen sijaan hoitoarvio, jossa päädyttiin diagnoosia antamatta siirtämään päätöksiä myöhemmin tehtäviksi, jos niille on vielä silloin tarvetta, heikensi tutkimukseen osallistuvien nuorten mielenterveyttä.
Tuskin kukaan haluaa, että hoidettaisi nuoria, joiden sukupuoli-identiteetin jatkuvuudesta ei ole vielä varmuutta. On myös totta, että sukupuoleltaan ei-binääristen nuorten hoitopolkua vasta pohditaan ja rakennetaan. Myös osaamiskeskuksen vertaistukiryhmässä käyvät vanhemmat ovat hyvin tietoisia siitä, että ei ole varmuutta siitä, mikä oman lapsen sukupuoli-identiteetti aikuisuudessa tulee olemaan.
Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus tarjoaa maksuttomia psykososiaalisia tukipalveluja, kuten ammatillista keskusteluapua ja vertaistukiryhmiä yksilöille, pareille ja perheille, joita sukupuolen moninaisuus koskettaa. Kunnioitamme asiakkaan kokemuksia sukupuolestaan ja suhtaudumme niihin vakavasti emmekä ota kantaa yksilöiden hoitovalintoihin, mutta ohjaamme asiakkaita eteenpäin asianmukaisiin lääketieteellisiin selvityksiin. Työotteemme perustuu niin sanottuun affirmatiiviseen viitekehykseen, jossa huomioidaan vähemmistöstressin vaikutukset mielenterveyteen. Siksi työotteeseemme kuuluu paljon validiointia ja voimavarakeskeisyyttä. Vuonna 2018 palveluja käytti 1138 sukupuolivähemmistöön kuuluvaa tai läheistä.
Yhteiskunnallisesti merkittävien tahojen osallistuminen Pride-tapahtumiin vahvistaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien ihmisten hyvinvointia, sillä tutkitusti yhdenvertaisuutta edistävä ilmapiiri, tai sen puute, korreloi vähemmistöön kuuluvien kuolleisuuteen ja sairastavuuteen. Uskomme, että laaja tuki pridelle edesauttaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ja valtaväestön välisten terveyserojen kaventumista.
Maarit Huuska
johtava sosiaalityöntekijä, perhepsykoterapeutti
Setan Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus
Lehdessä julkaistu vastine on lyhennelmä tästä tekstistä.