Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat oppilaat törmäävät monenlaisiin haasteisiin liikuntatuntien yhteydessä. Osallistumismahdollisuuksiin vaikuttavat esimerkiksi syrjinnän kokemukset sekä sukupuolivähemmistöille soveltumattomat tilat. Tässä tekstissä keskitytään tarkastelemaan sitä, miten tilat ja niiden käyttöön liittyvät käytännöt voivat joko lisätä tai vähentää sukupuolivähemmistöihin kuuluvien osallisuutta liikuntatunneilla. Oikeus liikkua kuuluu kaikille.
Kouluterveyskyselyn mukaan yläkouluikäisistä ja toisen asteen oppilaista noin 5 % kuuluu sukupuolivähemmistöihin eli on sukupuoleltaan jotakin muuta kuin cissukupuolinen. Cissukupuolisella tarkoitetaan henkilöä, jonka sukupuoli-identiteetti vastaa hänelle syntymässä määritettyä sukupuolta. Sukupuolivähemmistö taas on kattokäsite, jolla viitataan henkilöihin, jotka eivät koe syntymässä määriteltyä sukupuolta omakseen tai joiden sukupuoli, sen ilmaisu ja kokemus eivät kaikin tai jollain tavoin vastaa normatiivisia käsityksiä sukupuolesta. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat transihmiset eli transsukupuoliset, muunsukupuoliset ja transvestiitit sekä intersukupuoliset.
Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan ETENE:n mukaan sukupuoli on jatkumo, joka koostuu erilaisista geneettisistä, kehityksellisistä, hormonaalisista, fysiologisista, psykologisista, sosiaalisista ja kulttuurisista ominaisuuksista. ETENE:n monitahoinen määritelmä tuo näkyväksi sen, että sukupuoli on moninainen ilmiö, joka ei ole jaettavissa kahteen, toisilleen vastakkaiseen ja selvästi toisistaan erotettavaan sukupuoleen. Sukupuoli-identiteetti eli ihmisen sisäinen ymmärrys omasta sukupuolestaan on pitkälti sisäsyntyinen ominaisuus, jota ei voi ulkopuolelta muuttaa. Ihmisen sukupuolta ei myöskään voi määritellä tai päätellä ulkoapäin.
Tilat ja käytännöt rajaavat sukupuolivähemmistöjä ulos
Kouluterveyskyselyn mukaan sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi, terveys ja osallisuus ovat heikompia lähes kaikilla tutkituilla osa-alueilla cissukupuolisiin nuoriin verrattuna. Liikuntatunneilla haasteita tuottavat esimerkiksi sukupuolittava puhe, sukupuolitetut liikuntatunnit sekä sukupuolineutraalien tilojen puute oppilaitoksissa ja esimerkiksi uimahallikäynneillä.
Euroopan unionin perusoikeusviraston seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaisuustilannetta kartoittavan kyselyn mukaan suomalaisista transnaisista 71 % ja transmiehistä 85 % on kouluaikoinaan kokenut vaikeuksia wc- ja pukuhuonetiloja käyttäessään. Ei-binääristen ihmisten kohdalla luku on 57 % ja intersukupuolisten kohdalla 50 %. Kyselyn tulokset piirtävät kuvaa siitä, että wc- ja pukuhuonekäytännöistä löytyy kehittämistä.
Kaikista oppilaitoksista ei välttämättä löydy sukupuolineutraaleita wc-tiloja ja pukuhuoneita. Käytännössä siis esimerkiksi muunsukupuolisille oppilaille ei tällöin ole sopivaa tilaa, vaan nuori joutuu joko käyttämään tyttöjen tai poikien pukuhuonetta tai vaihtamaan vaatteet wc:ssä.
Transtyttöjen ja -poikien tulisi halutessaan saada käyttää sukupuoli-identiteettinsä mukaisia sukupuolitettuja tyttöjen tai poikien pukuhuoneita, mutta aina tämä ei onnistu. Syrjinnän pelko voi johtaa siihen, ettei transnuori uskalla käyttää sukupuolitettuja pukuhuoneita. Toisaalta oppilailla ja henkilökunnalla voi olla virheellistä tietoa ja ennakkoluuloja sukupuolivähemmistöistä ja siten epävarmuuksia samojen pukutilojen käyttämisestä.
Viime vuosina mediassa ja muussa julkisessa keskustelussa on lietsottu pelkoja siitä, että transihmisten vapaus valita sukupuoli-identiteettinsä mukainen pukuhuone lisäisi cissukupuolisiin kohdistuvaa häirintää. Tämä on kuitenkin paikkaansa pitämätön väite, sillä pukeutumiseen ja peseytymiseen liittyvä tavanomainen alastomuus puku- ja pesutiloissa ei ole häirintää, riippumatta siitä, millaiset kehonpiirteet ihmisellä on.
Sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta stereotypioiden ja ennakkoluulojen värittämä ilmapiiri sekä sukupuolineutraalien tilojen puute voivat tuntua turvattomilta ja pahimmillaan jopa estää liikuntatunneille osallistumisen. Sukupuolivähemmistöön kuuluvat oppilaat eivät välttämättä syrjinnän pelon takia uskalla olla avoimia omasta identiteetistään ja siihen liittyvistä tarpeista.
Sukupuolidysforian vaikutukset
Osa trans- ja muunsukupuolisista nuorista kokee sukupuolidysforiaa. Sukupuolidysforia tarkoittaa sukupuoliristiriidan aiheuttamaa kokonaisvaltaista pahan olon tunnetta, joka eritellään usein kehodysforiaksi ja sosiaaliseksi dysforiaksi. Kehodysforialla tarkoitetaan vierauden, ahdistuksen ja inhon tunteita, jotka kohdistuvat kehon sukupuolitettuihin piirteisiin. Sosiaalinen dysforia taas kuvaa sosiaalisissa tilanteissa ilmenevää ahdistusta ja pahan olon tunnetta, joka liittyy väärinsukupuolittamiseen eli siihen, ettei tule tilanteissa nähdyksi omana itsenään.
Yhteisten pukuhuoneiden käyttäminen voi tuntua vaikealta, jos dysforian takia jotkin oman kehon piirteet aiheuttavat ahdistusta. Pukuhuoneissa ja suihkutiloissa ei välttämättä ole yksityisyyttä mahdollistavia rakenteita, jolloin omaa kehoa on vaikea suojata katseilta.
Dysforia voi myös vaikeuttaa liikkumista ja eri lajien harrastamista, sillä kehotietoisuutta lisäävä tekeminen voi tuntua epämiellyttävältä ja hankalalta, eikä liikkuminen muiden silmien edessä välttämättä tunnu mahdolliselta ollenkaan. Toisaalta joidenkin kohdalla itselle sopivat liikuntamuodot voivat helpottaa dysforiaa, sillä liikkuminen voi antaa tunteen kehon pystyvyydestä. Yksilölliset tarpeet huomioiva liikunnan opetus voikin lisätä minäpystyvyyden tunnetta, tuoda elämään liikunnan iloa ja onnistumisen kokemuksia.
Haasteista ratkaisuihin
Se, että tiloista muokataan kaikille sopivia, on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä, ei erityisjärjestelyjen vaatimista. Tilojen suhteen toimivin vaihtoehto on se, että oppilaitoksessa olisi sekä sukupuolitettuja että sukupuolineutraaleita puku- ja wc-tiloja.
Sukupuolitettujen pukuhuoneiden sisällä olisi hyvä olla erilaisia yksityisyyttä mahdollistavia rakenteita, kuten sermejä, verhoja tai yksittäisiä, lukittavia tiloja. Myös suihkutiloissa yksityisyyttä voi lisätä esimerkiksi suihkuverhoilla.
Jokaisella oppilaalla tulisi olla mahdollisuus käyttää itselleen sopivaa tilaa itsemäärittelyyn perustuen. Parasta olisi, jos tilojen saavutettavuutta ja erilaisia vaihtoehtoja on mietitty etukäteen, jolloin sukupuolivähemmistöön kuuluvan oppilaan ei tarvitse tulla kaapista ulos eli kertoa vähemmistöstatuksestaan. Oppilailla voi olla useita syitä sille, miksi ei halua jakaa tietoa omasta identiteetistään opettajille tai muille nuorille. Sukupuolivähemmistöjen lisäksi yksityisyyttä tarjoavat tilat palvelevat myös esimerkiksi sairauden, terveydentilan tai vaikkapa uskonnollisten syiden takia yksityisyyttä kaipaavia oppilaita.
Erityisesti vanhoissa rakennuksissa tiloista saattaa olla haastavaa muokata tarpeeksi inklusiivisia. Etenkin silloin on hyvä pohtia yksilöllisiä ratkaisuja oppilaiden kanssa: jos trans- tai muunsukupuolinen oppilas ei halua käyttää sukupuolitettuja tiloja eikä sukupuolineutraaleita tiloja ole, voidaan sopia, että oppilas voi esimerkiksi käyttää sukupuolitettuja tiloja ennen muita oppilaita tai heidän jälkeensä. Tällöin tulee varmistaa, ettei nuorelle koidu ongelmia siitä, jos hän saapuu seuraavalle tunnille myöhässä.
Syrjinnän ja häirinnän ennaltaehkäisy
Tilojen lisäksi on syytä kiinnittää huomiota syrjinnän ja häirinnän ehkäisyyn. Sukupuolivähemmistöihin korostuneen syrjintäriskin takia on myös olennaista varmistaa, että oppilaitoksella on ajantasainen ohjeistus häirintään ja syrjintään puuttumiselle.
Liikuntatunneilla tapahtuvan muiden oppilaiden sukupuolivähemmistöihin kohdistaman suoran syrjinnän muotoja ovat esimerkiksi ulossulkeminen, tuijottaminen, juoruilu sekä fyysinen väkivalta.
Sukupuolivähemmistöön kuuluva voi joutua jatkuvasti todistelemaan muille oppilaille omaa olemassaoloaan ja itsemäärittelyoikeuttaan. Trans- ja muunsukupuoliset ovat liikuntatunneilla kokeneet haasteeksi myös sen, ettei opettaja ole käyttänyt oppilaan itse valitsemaa nimeä. Tilojen tarkastelun lisäksi oppilaitoksissa onkin tärkeää tarkastella asenneilmapiiriä ja normeja, jotka vaikuttavat siihen, ovatko liikuntatunnit aidosti turvallisia sukupuolivähemmistöön kuuluville.
Asiallisen ja paikkaansa pitävän tiedon tarjoaminen sukupuolen moninaisuudesta on olennaista. Sekä oppilailla että henkilökunnalla voi olla aiheesta puutteellisia tietoja ja ennakkoluuloja. Sukupuolen moninaisuutta tulisi käsitellä laaja-alaisesti ja läpileikkaavasti kaikissa oppiaineissa säännöllisesti. Tieto sukupuolen moninaisuudesta kuuluu kaikille ja on osa ihmisoikeuskasvatusta.
Venla Suutari
Koulutusasiantuntija
Ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestö Seta
Artikkeli ilmestynyt osana LIITO-lehden saavutettavuusteemanumeroa.
Lähteet
Berg, P. & Kokkonen, M. (2020). ”Et olis sekaryhmät, unisex-pukuhuone ja et opettajia olis jotenkin perehdytetty asiaan”: sateenkaarinuoret, koululiikunta ja liikuntaharrastukset. Kasvatus ja aika, 14(3), 43–59. https://doi.org/10.33350/ka.87202
Euroopan unionin perusoikeusvirasto FRA – European Union Agency for Fundamental Rights (2024) LGBTIQ at a crossroads: progress and challenges.
Lehtonen, J., Majlander, S., Sares-Jäske, S., Jehkoi, A. & Luopa, P. (2024) Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien 8.- ja 9.-luokkalaisten hyvinvointi: Kouluterveyskysely 2019–2023.
Setan Sateenkaarisanasto.
Valaskivi, L., & Alasuutari, V. (2024). ”Mä tiesin et mä jollain tapaa en kuulu joukkoon”: Sukupuolivähemmistöjen koulukokemukset peruskoulun sukupuolittuneissa rakenteissa. Nuorisotutkimus, 42(2), 3-18.
Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE (2016) Kannanotto: Intersukupuolisten lasten hoito. STM105:00/2014.