Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus toimi valtakunnallisena tukipisteenä sukupuolivähemmistöille läheisineen sekä sukupuolen moninaisuuden asiantuntijana

Osaamiskeskus tarjosi psykososiaalista tukea 926 sukupuolivähemmistöön kuuluvalle tai läheiselle. Tukikontakteja oli yhteensä 2 670.

Ammattiohjattua vertaistukea tarjottiin 1 571 kertaa ja työntekijöiden yksilöneuvontaa ja tukea 1 099 kertaa. Henkilökohtaista tukea sai 566 eri ihmistä. Vertaistukiryhmiä oli 16 ja ryhmäkertoja 185. Ryhmiin osallistui 564 eri henkilöä.

Sote-alaa konsultoitiin 100 ja koulutettiin 20 kertaa. Messut ja koulutukset tavoittivat 4616 sote-alan työntekijää. Sote-alan uutiskirjettä tilasi 1670. LinkedIn:iin kirjoitettiin viisi artikkelia, joita luettiin 176 kertaa. Lisäksi kirjoitettiin itselääkitys-teemasta HS-mielipide. Julkaistiin verkkosivuilla uusi omahoito kokonaisuus liittyen sukupuolieuforiaan seksissä. Verkostoyhteistyötä tehtiin 40 eri tahon kanssa.

Verkkosivuilla vieraili 125 433 ja Instagramia seurasi 35 508 (+74,5 % verrattuna edellisvuoteen).

Tukipalveluissa tavoitettiin kaikki ikäryhmät ja Suomen eri alueet. PK-seutu ja Uusimaa olivat erittäin hyvin edustettuina, Länsi-Suomea, Itä- ja Pohjois-Suomea tavoitettiin väestöosuuttaan vähemmän – kuitenkin erityisesti Itä-Suomea hieman aiempia vuosia enemmän.

Asiakaskunta

Suurin osa asiakkaista oli itse sukupuolivähemmistöihin kuuluvia. Neuvontaa ja tukea tarvittiin sukupuolta vahvistavien hoitojen saantiin ja omien hoitotarpeiden punnitsemiseen, identiteettipohdintaan, vahvistamaan selviytymiskeinoja dysforiaan ja vähemmistöstressiin, ulostuloon läheisille, pulmiin läheisten kanssa, syrjintäkokemuksiin, hoitotraumoihin, detransitioharkintaan, kaltoinkohtelusta ja moraalisista vaurioista toipumiseen sekä intersukupuolisuuden työstämiseen. Hylätyt lähetteet ja hoitosuhteiden katkaisut trans-poleille herättivät neuvottomuutta

Yhä useampi haki tukea pelkoihin, joita yleisen ilmapiriin transvastaisuus oli herättänyt. Autettiin myös työstämään transerityisiä kysymyksiä raitistumisessa, itsetuhoisissa ajatuksissa, lähisuhde- ja hengellisen väkivallan jälkeen ja vaikeuksissa hyväksyä omaa kehollisuutta post transitio vaiheessa. Tukea tarjottiin myös läheisille, läheisten prosesseihin sekä vanhempien vahvistumiseen sukupuoliristiriitaa kokevan lapsen tai nuoren ymmärtämisessä ja tukemisessa.

Tuki oli voimavarakeskeistä ja kokonaisvaltaista, intersektionaaliset erot ja identiteetin eri osa-alueet ja iän ja kehitysvaiheet huomioivaa. Tuettiin ratkaisujen löytymistä asiakkaan huoliin, tunteiden hyväksymistä, autenttisuutta, huolehtimaan omasta turvallisuudesta, tarpeista rajoista, kohti itsemyötätuntoa ja itsearvostusta ja voimaantumaan sukupuolessaan ja neuroepätyypillisenä (joita asiakaskunnasta oli huomattava osa). Vertaistuki helpotti yksinäisyyttä ja ahdistusta, voimaannutti ja vahvisti nähdyksi tulemisen ja kuulumisen kokemuksia, auttoi löytämään sanoja ja peilauspintoja sukupuoleen liittyville prosesseille.

Palaute

Palautekyselyn mukaan saaduilla palveluilla ja vertaistuella oli merkittäviä vaikutuksia psykososiaaliseen hyvinvointiin. Yksilöohjausta saanut sai keskimäärin 4.8. ja vertaisryhmässä kävijä keskimäärin 7.6.myönteistä hyvinvointivaikutusta. Hyvinvointivaikutuksia arvioi vastaaja itse. Yksilöohjauksessa oli enemmän uusia asiakkaita, joiden prosessi oli vasta alussa tai syrjäytymistä kokeneita kuin ryhmissä. Kaikilla SMOKin tukimuodoilla oli todennettuja hyvinvointivaikutuksia, myös palveluohjauksella ja sähköpostineuvonnalla.

Esimerkiksi vertaisryhmissä kävijöillä 52 % itsetunto ja itsearvostus paranivat ja 50 % ylpeys omasta trans-/muun-/intersukupuolisesta identiteetistä vahvistui ja 64 % yksinäisyys katosi, 57 % toiveikkuus kasvoi. Yksilöneuvonnassa puolestaan 56 % ymmärrys sukupuolen moninaisuudesta tai intersukupuolisuudesta kasvoi ja 48 % avoimuus ja identiteetin esiintuonti kasvoivat ja 46 % sisäistetty transfobia lieveni.