Tällä viikolla on käynnissä valtakunnallinen parisuhdeviikko, jonka teemana on Tukea suhteisiin. SMOKissa nostamme esiin translasten ja -nuorten perheiden aikuisten tuen tarpeet.
Perhetyön suunnittelijana saan olla monenlaisten elämäntilanteiden ja kysymysten äärellä. Kun perheissä kohdataan jotain uutta, vaikkapa sitten lapsen identiteetin kautta, se vaikuttaa väistämättä koko perheyhteisön dynamiikkaan, henkilökohtaisesti vanhempaan sekä intiimeihin suhteisiin.
Liian usein vanhemmat, toisilleen rakastavaiset, joutuvat luovimaan perhetilanteita läpi ilman riittävää tukea. Tämä näkyy usein uupumisena, avuttomuuden tunteina ja kokemuksena, ettei perhetilanteita oteta tosissaan.
Ei ole tavatonta, että jompikumpi vanhemmista ottaa roolin, jossa selvittää ja etsii tietoa, pohtii ja punnitsee, kuinka lapsen asioita olisi tärkeää hoitaa. Joillekin perheille tällainen työnjako sopii, jolloin voimavaroja riittää paremmin yleisesti perheiden arkeen. Toisissa perheissä tämä puolestaan herättää vanhempien kesken katkeruutta ja epäreiluuden tunteita, kun transteemojen asiantuntijuus kasaantuu ikään kuin vain toiselle.
Vanhempien eritahtisuus on yleistä
Teimme pari vuotta sitten vanhemmille suunnatun tarvekartoituksen, jossa selvisi parisuhteiden kuormitusta, mutta myös vahvuuksien lisääntymistä. Tulosten mukaan osalla vanhemmista yksinäisyyden ja ahdistuksen tunteet olivat lisääntyneet sen jälkeen, kun lapsi oli kertonut itsestään. Huoli lapseen hyvinvoinnista on asia, joka jättää jäljen vanhempaan.
Vanhempien parisuhteessa eniten ristiriitoja aiheutti vanhempien erilainen suhtautuminen oman lapsen transidentiteettiin. Jos toinen vanhempi on kriittisempi kuin toinen, se aiheuttaa huolta koko perheen henkisestä turvallisuuden tunteesta. Toki myös muita tärkeitä teemoja käsitellään kuten ajatuksia sekä tunteita liittyen lapsen mahdollisiin transhoitoihin sekä omia henkilökohtaisia sopeutumisen prosesseja. On myös vaikeaa sietää pettymystä siitä, että toinen vanhempi, oma kumppani, ei tue lastaan näinkin tärkeässä asiassa. Joskus lapsen identiteetistä tulee salaisuus, jota varjellaan heiltä, joiden reaktiosta ei ole varmuutta.
On tavallista, että vanhempien omat prosessit ovat hyvinkin yksilöllisiä. Siihen vaikuttaa muun muassa se, paljonko vanhemmalla on ennestään tietoa sateenkaari- ja transteemoista, kuinka on käsitellyt omia tunteita lapsen identiteettiin liittyen ja millainen ihminen on persoonaltaan.
On vanhempia, jotka ottavat asiat sellaisenaan kuin ne ovat – eivät murehdi mennyttä, eivätkä huoli tulevaa. Toiset taas kaipaavat yhteistä reflektiota, pohdiskelua ja tunteiden tuuletusta. Erityisesti silloin, kun lapsen identiteetti ja kertoma on aivan uutta, on ymmärrettävää, että vanhemmissa herää monenlaisia tunteita, huolia, ja pelkoja. Tunteiden salliminen silloin onkin tärkeämpää, kuin keinotekoinen samanmielisyys. Tässä nivelkohdassa usein ammattilaisten ja vertaisten tuki on tärkeää. Tuen saaminen ja sen antaminen muille onkin usein tie siihen, että vanhemmat löytävät yhteisen rintaman ja tapoja, joilla kannustaa lasta kasvamaan omaksi itsekseen.
Mutta jos näin ei käy, se usein aiheuttaa etäisyyttä vanhemman ja lapsen välille, sekä muita vaikeita tunteita vanhempien yhteyteen. Kun molemmat sitoutuvat tukemaan lasta hänen sukupuoli-identiteetissään, se tuo pareja yhteen tunnetasolla.
Valtaosa tarvekartoitukseemme vastaajista vanhemmista kertoi, että kun lapsi oli kertonut identiteetistään, parisuhde oli vahvistunut, vanhemmat luottavat toisiinsa enemmän kuin ennen ja vanhemmat olivat oppineet toisistaan uusia asioita.
Usein vanhemmat korostavat sitä, että translapsen kasvattaminen on muuttanut heitä. Moni vanhempi on saanut tutkailla omaa identiteettiään ja taustojaan aivan uudella tavalla. Parhaimmillaan translapsi on tuonut perheeseen syventyneitä ihmissuhteita, maailmankuvan laajentumista.
Kun vanhemmat ovat saaneet riittävästi tukipalveluita, he ovat saaneet tietoa, tapoja ja rohkaisua keskustella lapsensa kanssa vaikeista asioista, ammattilaisen läsnäoloa ja paikkaa, jossa vanhempi saa olla oma itsensä. Nämä seikat ovat vahvistaneet vanhemmuustaitoja, vanhempaa yksilönä sekä lisännyt paljon hyvää myös vanhempien välisiin suhteisiin.
Sari Hälinen
Kirjoittaja on Setan Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen Sense of belonging -hankkeen perhetyön suunnittelija
Hanke tarjoaa translasten vanhemmille ja läheisillä palveluita, vertaistaistukea ja materiaalia. Hankkeen osarahoittajana toimii Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+). Lue toiminnasta lisää täältä.