Äskettäin julkaistu suomalainen rekisteritutkimus transnuorten mielenterveydestä on herättänyt voimakasta arvostelua niin Suomessa kuin Norjassa. Tutkimuksesta ei voi tehdä johtopäätöstä, että sukupuolta vahvistava hoito transnuorilla heikentäisi mielenterveyttä tai ei parantaisi sitä.

Acta Paediatrica -lehdessä julkaistu tutkimusraportti, jonka ovat laatineet Sami-Matti Ruuska, Katinka Tuisku, Timo Holttinen ja Riittakerttu Kaltiala, pyrkii osoittamaan, ettei lääketieteellisillä sukupuolen korjaushoidoilla ole myönteistä vaikutusta sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin ja hoitoihin hakeutuvien nuorten mielenterveyteen. Tutkimus kattoi vuosina 1996–2019 sukupuoli-identiteettinsä vuoksi erikoissairaanhoitoon hakeutuneet suomalaisnuoret.

Sekä Suomessa että Norjassa alan asiantuntijat ovat huomauttaneet tutkimuksen puutteista ja perusteettomista johtopäätöksistä, ja kehottavat suhtautumaan siihen kriittisesti. Asiantuntijat pitävät tutkimuksen menetelmävalintoja puutteellisina ja johtopäätöksiä harhaanjohtavina. Myös yhdysvaltalainen toimittaja Erin Reed käy läpi artikkelissaan tutkimuksen lähtökohtien ja johtopäätösten ongelmallisuutta.

Kuten rekisteritutkimuksen tekijät itsekin analyysissään huomauttavat, tutkimuksen rajoituksena on, ettei potilaiden psykiatristen palvelujen käytön syitä koskevaa yksityiskohtaisempaa tietoa voitu analysoida.

Puutteita tutkimusasetelmassa

Terapiatalo Quu -palvelussa julkaistussa analyysissa “Heikosti tehty tutkimus on heikko lyömäase” Maarit Grönroos, Laura Blomqvist ja Outi Olakivi nostavat esiin tutkimusasetelman ongelmia.

Tutkimuksessa laskettiin psykiatriset käynnit alkaviksi kaksi vuotta nuoren ensikäynnin jälkeen, vaikka varsinainen hormonihoito ei useinkaan ala vielä tässä aikataulussa. Asetelma siis virheellisesti liittää odotusajan käynnit hormonihoidon vaikutuksiin, mikä vääristää tuloksia.

“Ensimmäisestä poliklinikkakäynnistä alkaa jonotus ja pitkä arviointiprosessi, jonka aikana nuori ei vielä ole saanut hormonihoitoa. Silti tutkimuksessa alettiin laskea psykiatrisia käyntejä tästä ajankohdasta ikään kuin ne olisivat hoidon jälkeisiä,” he huomattavat.

Toisena puutteena Grönroos, Blomqvist ja Olakivi mainitsevat seurantaharhan tutkimuksen tulkinnoissa. Tutkimus määritteli mielenterveyden ongelmat sillä perusteella, oliko nuorella yksikin psykiatrinen erikoissairaanhoidon kontakti seurantajakson aikana. Asiantuntijoiden mukaan tämä on karkea mittari: pelkkä käyntimerkintä ei kerro nuoren mielenterveyden tilasta.

Suomessa sukupuoltaan korjaavia hoitoja saavat transnuoret kuuluvat automaattisesti nuorisopsykiatrian seurantaan, mikä tuottaa väistämättä kirjauksia psykiatrisista kontakteista tiheään – vaikkei nuorella olisi varsinaista psykiatrista sairautta.

“Jokainen rutiinikäynti tai arviointi nuorisopsykiatrilla näkyy erikoissairaanhoidon käyntinä tilastoissa. Se, että transnuorella on enemmän psykiatrian kontaktimerkintöjä kuin verrokeilla, johtuu osin siitä, että heidät sijoitetaan hoitopolulla psykiatrian piiriin – ei välttämättä siitä, että heidän mielenterveytensä olisi huonompi.”

Tutkijoiden mielestä on selkeä virhe tulkita hoitojärjestelmän rakenteen tuottamat käynnit lääketieteellisen hoidon epäonnistumiseksi.

Kolmantena keskeisenä kritiikin kohteena on tutkimuksen kontekstin sivuuttaminen. Suomalaisessa sukupuoli-identiteetin arviointi- ja hoitoprosessissa transnuori kohdataan lähtökohtaisesti psykiatrisena potilaana, mikä itsessään voi lisätä stressiä ja käyntejä. Arviointijaksojen kuomittavuus ja mahdolliset vähemmistöstressin vaikutukset nuoriin on jätetty tutkimuksessa huomiotta.

“On perusteltua kysyä, voiko hidas ja kyseenalaistava arvioprosessi itsessään tuottaa potilaalle merkittävää stressiä ja oireilua”.

Tutkimus ei myöskään mittaa esimerkiksi nuorten elämänlaatua tai subjektiivista hyvinvointia lainkaan – ainoastaan diagnooseja ja sairaalakontakteja. Asiantuntijoiden mukaan rekisteriaineisto ei voi osoittaa syy–seuraussuhdetta hoidon ja mielenterveyden muutosten välillä, ainoastaan yhteyksiä. Saman havainnon teki myös Lääkäri-lehti, joka korjasi tutkimusta koskevaa uutisotsikkoon kritiikin tullessa ilmi.

Miksei ulkoisia tekijöitä huomioida?

Myös norjalaiset asiantuntijat ja tutkijat ovat huomauttaneet, ettei pelkkien tilastomerkintöjen perusteella voida väittää, että sukupuolta vahvistava hoito olisi tehotonta nuorten mielenterveydelle. Norjalaisten tutkijoiden Ketil Slagstan ja Atle Fretheimin Aftonpostenissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa todetaan, että tutkimuksen tuloksia on ylitulkittu julkisessa keskustelussa. Kirjoittajien mukaan tutkimus ei osoita sitä, mitä sen on väitetty osoittavan, koska käytetty mittaristo on rajallinen ja tuloksista on tehty liian pitkälle meneviä päätelmiä.

Kirjoittajat korostavat, ettei rekisteritutkimuksen perusteella voida päätellä hoitojen aiheuttavan psykiatrisia ongelmia – aineistosta puuttuu kokonaan tieto esimerkiksi nuorten kokemasta vähemmistöstressistä tai ympäristön tuen määrästä. Tämän vuoksi tutkimuksen informaatioarvo mielenterveyden muutoksista on rajallinen.

“Kun tutkitaan vain erikoissairaanhoidon tilastoja, jää huomaamatta, voivatko nuoret itse paremmin”, he huomattavat.

Toisessa mielipidekirjoituksessa jatketaan samalla linjalla ja kontekstualisoidaan suomalaislöydöksiä. Lapsi- ja nuorisopsykiatrian asiantuntija Knut Mork Skagen muistuttaa, että Suomen hoitojärjestelmä itsessään selittää osan tutkimuksen havainnoista.

“Kun transnuoret on meilläkin ohjattu psykiatrisen erikoissairaanhoidon piiriin, on odotettavissa, että heillä on enemmän psykiatrisia käyntejä – se kuuluu hoitopolkuun”, hän kirjoittaa.

Kirjoittajan mukaan on harhaanjohtavaa tulkita tämä hoidon epäonnistumiseksi, kun kyse on hoitojärjestelmän rakenteesta. Lisäksi hän kysyy, miksi tutkimuksessa ei huomioitu sitä, että transnuorten mielenterveyteen vaikuttavat monet ulkoiset tekijät.

Norjalaisten asiantuntijoiden mukaan tällaisiin tuloksiin tulee suhtautua varauksella, etenkin kun niitä käytetään julkisuudessa argumenttina transnuorten hoitoja vastaan.

SMOK: tutkimus kertoo päinvastaista

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen mukaan uutisoitu tutkimustulos on ristiriidassa lukuisien kansainvälisten tutkimusten kanssa, joissa on havaittu sukupuolenkorjausprosessiin osallistumisen parantavan monien transnuorten mielenterveyttä ja hyvinvointia.

Laajojen Yhdysvalloissa tehtyjen kyselytutkimusten (Turban ym. 2020; Tordoff ym. 2022) mukaan hormonihoitoa saaneilla transnuorilla mielialaoireet ja itsetuhoisuus vähenivät merkittävästi verrattuna hoitoja vaille jääneisiin nuoriin.

Osaamiskeskuksen erityisasiantuntija Maarit Huuska peräänkuuluttaa tarkempaa tutkimusta.

“Olemme huolissamme siitä, että suomalainen transnuorten hoitojärjestelmä saattaa tuottaa heikompaa hyvinvointia transnuorille transition aikana kuin esimerkiksi saksalainen tai hollantilainen hoitopolku. Jos näin on, se voi liittyä siihen, että Suomessa ei painoteta tietoon perustuvaa suostumusta riittävästi ja hoitopolku on hitaampi. Transnuorilla on Suomessa paljon käyntejä erikoissairaanhoidossa myös siksi, että lähetettä nuorten transpolille on vaikea saada ja sitä joudutaan yrittämään monta kertaa“, Huuska avaa.