Kun lapsi pohtii sukupuoltaan tai kuuluu sukupuolivähemmistöön, vanhemmat saattavat tutustua arjessaan uudenlaisiin käsitteisiin ja määrittelyihin. Useimmiten ne koskevat lapsen identiteettiä ja sen ilmaisua mutta on myös aiheita, jotka liittyvät lapseen, vanhempiin, sisaruksiin ja yleisesti läheisiin. Yksi sellainen on käsite on vähemmistöstressi.
Vähemmistöstressi tarkoittaa stressiä ja painetta siitä, että voi kohdata ennakkoluuloja, syrjintää tai vihamielisyyttä vähemmistöön kuulumisen vuoksi. Vähemmistöstressiä aiheuttava toimintavoi kohdistua sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun tai seksuaaliseen suuntautumiseen sekä ihonväriin, vammaan, toimintakykyyn tai muuhun henkilökohtaiseen ominaisuuteen.
Vähemmistöstressiä voi kokea itse sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen, hänen läheisensä tai liittolaisensa. Sitä voi kokea lapsi, nuori, aikuinen ja ikäihminen. Vähemmistöstressiä koetaan sekä silloin, kun toiset tietävät sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta tai kehon sukupuolitetuista piirteistä, että silloin, kun toiset eivät tiedä. Vaikka olisi itse turvatussa asemassa, voi kokea stressiä kuullessaan epäarvostavaa puhetta toisista. Vähemmistöstressi on luonnollinen reaktio ympäröivän yhteiskunnan ennakkoluuloihin, joita on kohdannut tai pelkää kohtaavansa. Vanhempi voi pelätä lapsen joutuvan epäasiallisen käytöksen kohteeksi.
Vähemmistöstressin tunnistaminen itsessä ja lapsessa
On tärkeää oppia huomaamaan ja tunnistamaan vähemmistöstressin tuottamia oloja, kehollisia reaktioita sekä tilanteita, joissa se aktivoituu. Vähemmistöstressiä aiheuttavat ensinnäkin tilanteet, joissa lapsi tai nuori ilmaisee sukupuoli-identiteettiään, mutta häntä ei kuulla eikä oteta vakavasti sekä se, että hän ennakoi väärinsukupuolittamista.
Vanhemmilla vähemmistöstressi voi näkyä huolena, pelkona, ahdistuksen ja turvattomuuden tunteina. Vanhempi voi vältellä joitain tilanteita, tai olla vaikka julkisilla paikoilla erityisen valppaana ja valmiina reagoimaan yllättäviin tilanteisiin. Vanhempana voi valmistautua lapsen kanssa asioidessa erilaisiin skenaarioihin, joilla pelastaa tilanteet jotka saattavat muodostua lapselle tukaliksi. Sosiaalisissa tilanteissa vanhempi voi sensuroida tai kertoa puolittaisia totuuksia perhetilanteesta, jaksamisestaan tai asioista, joita perhe käy läpi. On myös tilanteita, joissa lapsi itse on määrittänyt kenelle ja mitä muille hänestä saa ja voi puhua. Tällöin tätä toivetta on tärkeää kunnioittaa, mutta sitä suuremmalla syyllä vanhemman ja vanhempien on huomioitava se, etteivät he jää ajatustensa, tunteiden tai mahdollisten pelkojensa kanssa yksin.
Videolla Setan sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska pohtii, mitä vanhemman kokema vähemmistöstressi voi olla, ja millaiset tekijät siihen vaikuttavat.
Vähemmistöstressi voi aiheuttaa vanhemmille voimakkaita riittämättömyyden tunteita, varsinkin jos tuntuu, että lapselle oma tilanne on vielä uusi ja hän etsii itseään sekä tapaa olla tässä maailmassa. Jokaisen perheen tilanne on uniikki, ja lapsen sekä nuoren elämän aikana tunteet voivat vaihdella turhautumisen ja vihan tunteista, valtavaan ylpeyteen ja iloon oman lapsen uniikista kasvusta, kehityksestä ja ainutlaatuisuudesta.
Lapsen vähemmistöstressi
Lapsen vähemmistöstressin tunnistaminen ja sen sanoittaminen yhteisesti on tärkeää. Vanhempien on oltava tietoisia siitä, miten sukupuolinormatiivisuus ja transihmisiinkohdistuvat ennakkoluulot ilmenevät lasten todellisuudessa ja miten lapset käsittelevät näitä kokemuksia. Sukupuoli- ja heteronormit vaikuttavat niin lapseen kuin lasten keskinäisiin suhteisiin.
Lasten stressi voi yleisesti ottaen ilmetä levottomuutena, ylivilkkautena, ärtyisyytenä, itkuisuutena, lamaantumisena, kipuna ja särkynä, eroahdistuksena, univaikeuksina, keskittymis- ja oppimisvaikeuksina sekä kieltäytymisenä koulunkäynnistä. Lapsi voi myös kehittää taistelevan asenteen ja hyökätä ensin itse tai tulla varovaisemmaksi ja aremmaksi sosiaalisissa suhteissa.
Nuori voi vertailla itseään epäedullisesti ikätovereihin, jotka tuntuvat pääsevän lähemmäs sukupuolinormeja ja ideaaleja. Jos paine tai kiusaaminen jatkuu kauan, vähemmistöstressi voi saada aikaan itse-epäilyä ja identiteettitunteen heikentymistä. Lapsi voi myös sisäistää itseensä ajatuksen siitä, että on vähempiarvoinen tai huonompi kuin muut.
Lapsen tai nuoren vähemmistöstressi voi näkyä konkreettisesti ympäristössä vaikka niin, että koulusta puuttuu wc- ja pukutilat, joita voisi turvallisesti ja mukavasti käyttää. Lapsen päiväkodissa, koulussa tai harrastuksissa aikuinen voi käyttää väärää nimeä muiden kuullen, joka kiinnittää tarpeetonta huomiota lapseen ja se voi tuntua ikävältä. Lasta voi jännittää, joutuuko hän kohtaamaan näitä tilanteita.
Lapsi voi myös kantaa huolta siitä, että joutuuko hän muuttamaan itseään ja vaikka harrastuksiaan siksi, että kertoo sukupuoliristiriidastaan. Edelleen yhteiskunnassamme on sukupuolitettuja harrastuksia tai tekemisiä, ja vanhemman on tärkeää rohkaista nuorta kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään. Ja muistuttamaan, ettei ole olemassa tyttöjen tai poikien harrastuksia tai tekemisiä.
Videolla Setan sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska kuvailee lapsen vähemmistöstressiä ja sitä, miten vanhempi voi tukea lastaan.
Vähemmistöstressiä voi aiheutua lapselle myös kehonormeista ja-ideaaleista, joihin hän ei vastaa ja voi siksi alkaa kokea erilaisuutta muihin. Lapsi tai nuori, joka koetaan androgyyniksi, voi joutua tuijotusten, uteluiden tai häirinnän kohteeksi olemuksensa ja tyylinsä takia. Jos hän kohtaa kiusaamista arjessaan, hän voi alkaa rakentaa suoja-kuorta, tulla taistelevaksi tai muuttua araksi ja eristäytyväksi. Hän voi kokea kehollisesti ali- ja ylivireystiloja tai kehittää somaattisia ja psyykkisiä oireita.
On tärkeä muistaa, että kaikki eivät koe kiusaamista tai häirintää. Jos sitä ei ole juurikaan koettu, voi lapsi tai nuori myös pyrkiä kieltämään syrjinnän mahdollisuuden
Vähemmistöstressiä purkaa turvallinen, tavallinen arki
Lapsen kokemasta vähemmistöstressistä on tärkeää puhua.
Tärkein suojatekijä lapselle ja nuorelle on vanhemman lämmin, rakastava ja hyväksyvä asenne. Tavallinen hyvä arki, perheen yhdessäolo, koulu ja harrastukset, sisarus- ja kaverisuhteet ovat suojaavia tekijöitä. Pienen lapsen stressiä voi lieventää leikki, jossa hän saa käsitellä kokemuksiaan.
Vähemmistöstressi voi näkyä lapsessa ja itsessä myös kehollisena kokemuksena. Videolla Heta Eskelinen, joka on psykofyysinen fysioterapeutti, ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja ja seksuaalineuvoja kertoo, kuinka vähemmistöstressi tuntuu kehossa.
Uskottu aikuinen, kuten vanhempi, lähisukulainen tai kummi, jonka kanssa lapsi tai nuori voi puhua avoimesti, on merkittävä suojatekijä myös vähemmistöstressin vähentäjänä. Lisäksi kaverit ja ystävät voivat tarjota tukea, kuten myös vertaistuki toisilta lapsilta sekä samaa kokeneilta aikuisilta. Lapselle on ratkaisevaa huomata, ettei hän ole ainoa, joka kokee sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä paineita.
Transilon merkitys voi olla monelle lapselle erityisen merkityksellistä. Transilo parhaimmillaan on sitä, että hänellä on sisäinen kokemus siitä, että riittää, on rakastettava ja hyvä sellaisena kuin on. Hän on löytänyt tai löytämässä itselle sopivia tapoja ilmaista itseään sekä jollain tavalla esitellä itsensä maailmalle. Pienikin lapsi voi saada turvaa sateenkaarisymboleista, kuten sateenkaarilipusta tai trans-lipusta. Pride-tapahtumiin osallistuminen perheenä voi tehdä lapselle näkyväksi, että valtavan monet ihmiset tukevat ja juhlistavat myös häntä ja sateenkaarevia identiteettejä. On myös lapsia, jotka haluavat vain olla tavallisia tyttöjä, poikia, muunsukupuolisia ilman että tuovat identiteettiään tai sukupuoltaan esille.
Avain vähemmistöstressin vähentämiseen löytyykin usein arjesta, pienistä tavallisista hetkistä. Vähemmistöstressin vaikutuksia kehoon voi vähentää pitämällä itsestä hyvää huolta ja täyttää kehon perustarpeet kuten riittävä syöminen, riittävä nesteytys. Riittävä uni ja rentoutuminen. On myös erilaisia kehollisia tekniikoita jotka voi olla hyödyllisiä mutta ne voivat olla haastavia silloin, jos henkilö kärsii kehodysforiasta. Silloin on hyvä keksiä muita keinoja, jolla siirtää huomio pois siitä vähemmistöstressireaktiosta.
Vanhemman osoittama empatia ja kyky kestää ja validoida lapsen tunteita ja huolia on varmasti se tärkein tapa. Kun on läsnä lapsen kokemissa iloissa, suruissa sekä tietoisesti samaan aikaan luoden uskoa ja toivoa tulevaisuuteen. Lapsi itsessään tai hänen perustarpeet eivät ole muuttuneet. Nyt hänellä on enemmän sanoja ja tapoja, joilla kertoa itsestään. Lasta ja nuorta voi hyvin kannustaa luottamaan omiin sisäisiin kokemuksiinsa ja tunteisiinsa, sekä tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja voimansa lähteitä.
Kirjoitettu 13.2.2025
Anna vanhempien sivuista palautetta ja kerro, mistä kaipaisit lisää tietoa?
Lisälukemista
Tunnekokemukset ja vähemmistöstressi translasten ja -nuorten vanhempien puheenvuoroissa, Mattila-Connor, Susanna (2022), kandityö Tampereen yliopisto
Vähemmistöstressi vaikuttaa koko perheeseen -artikkeli, Maarit Huuska (2023)
Vähemmistöstressi uhkana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveydelle, O. Jaskari & A. Keski-Rahkonen (2021), Duodecim
Tutkimus: (PDF) Parental Reactions to Transgender and Gender Diverse Children: A Literature Review
Sukupuoli-identiteetin pohtiminen vaatii turvallisen tilan – mitä aikuinen voi tehdä -artikkeli Unicefin nettisivuilla