Perheeltä ja läheisiltä saatu hyväksyntä ja tuki, edistää lapsen hyvinvointia aikuisuuteen saakka.  Monille vanhemmille oman lapsen kuuluminen sukupuolivähemmistöön voi olla vaikea tai hämmentävä asia. Miten heidän lapsensa sukupuoli voisi olla eri, kuin mitä perheessä on ajateltu? Tämä on kuitenkin mahdollista.

Kun oma lapsi tulee kaapista ja vanhempi kokee alkujärkytyksen tai hän reagoi kielteisesti tai epäuskoisesti, lapsi saattaa päätellä, että tämä on vanhemman lopullinen ja aito reaktio eikä häntä tulla koskaan hyväksymään. Lasten ja nuorten on usein vaikea hahmottaa, että vanhemmillakin voi olla omia prosesseja, he tarvitsevat aikaa sisäistää asioita ja vanhempien ensireaktio ei ole lopullinen suhtautuminen johonkin asiaan.

Vanhemman omaan kasvuprosessiin kuuluu tavallisia vaiheita. Ensin voi syntyä yllätys tai järkytys, mutta myös voimakas rakkauden tunne lasta kohtaan. Tämän jälkeen tulee epäilyn ja ihmettelyn vaihe, seuraavaksi kasvava sopeutuminen ja lopulta voimaantuminen, jossa lapsen identiteetin myönteiset puolet kirkastuvat. Vanhempi joutuu prosessin aikana usein etsimään uutta tietoa, jotta voi tukea lastaan.

Joskus vanhemman on vaikea sovittaa transihmisten olemassaoloa yhteen oman maailmankuvansa kanssa tai lapsen sukupuolen ilmaisussa tuntuu olevan jotain, mikä tuntuu väärältä tai hankalalta.  Osa vanhemmista kuvaa sisäistä ristiriita – on halu tukea omaa lasta, mutta kuitenkin itsellä saattaa olla kielteinen kuva sukupuolen moninaisuudesta tai lapsen tavasta toteuttaa sitä. Kun kokee näin vahvoja tunteita omaa lasta kohtaan, se on vanhemmalle kuluttavaa. Silloin vanhempi joutuu pohtimaan omia käsityksiään hyvinkin syvällisesti ja asian työstämiseen voi mennä pitkäkin aika. Yleensä on kuitenkin mahdollista löytää tapa tukea lasta luopumatta itselle tärkeistä arvoista. Kunnioita lapsesi maailmankuvaa silloinkin, jos se eroaa sinun omista näkemyksistäsi.

Vanhempi voi tuntea surua siitä, että hän menettää tyttären tai pojan. Usein tunne tyttären menetyksestä huolettaa äitiä ja pojan menetyksestä isää, vaikka tämä on yksilöllistä. Kaikki vanhemmat eivät koe menetyksen tuntoja, mutta ne ovat yleisiä. Vaikka vanhempi ei menetä lasta, hän menettää oman mielikuvansa lapsestaan ja lapsen tulevaisuudesta. Jotkut vanhemmat kokevat rankkoja tunteita, kuin oma lapsi olisi samaan aikaan kuollut ja olemassa. Se on hyvin erityinen tunne, josta puhuminen muille voi olla vaikeaa. Moni translapsen vanhempi kokee samaa, joten et missään nimessä ole yksin.

Saatat huomata seilaavasi tunteiden kirjossa. Toisaalta kokea suurta läheisyyttä lapseesi, tai välillä ärsyyntyvän lapseen  ja siihen, että on opeteltava uusia asioita. Muutos on usein työlästä.   Vanhempien välille voi tulla ristiriitoja, koska vanhemmilla on erilainen rytmi omaksua asiaa. Aika on usein vanhemmille stressaavaa.

Vanhemman on hyvä vahvistaa omaa itseluottamustaan ja itsearvostustaan trans- tai seksuaalivähemmistölapsen vanhempana. On tärkeää muistaa ajatella usein sitä, mistä on ylpeä omassa toiminnassaan vanhempana, mitä vahvuuksia lapsella on sekä harjoittaa itsemyötätuntoa.

Jos sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudessa on jotain itselle vierasta tai vaikeaa, voi itseään muistuttaa siitä, että jokaisella on oikeus kaikkiin omiin tunteisiinsa ja omaan kasvuprosessiinsa vanhempana.

Translapsen vanhemman vaikeat tunteet voivat loukata lasta. Toisaalta, jos lapsesi on jo riittävän vanha ja hänen henkinen hyvinvointi on hyvä, voi vaikeista tunteista kertominen myös auttaa teitä lähentymään uudella tavalla. Mutta lapsi ei ole vanhemman tukihenkilö, eikä häntä tarvitse sellaiseen asemaan asettaa.

 

 

Jollekin transaiheet ovat tuttuja, ja siksi esimerkiksi oman lapsen transihmisyys tai sukupuolen moninaisuus voi olla asia, joka ei aiheuta suuria tunteita. Toiselle vanhemmalle asia voi olla täysin uusi, ja sen vuoksi aiheesta on etsittävä tietoa ja pohdittava asiaa pidempään. On myös mahdollista, että se vanhempi, joka on uusien asioiden edessä muutenkin hitaampi, voi tarvita enemmän aikaa. Kuitenkin aikuisena on tärkeää, että pystyy nousemaan omien tunteiden ääreltä, osoittamaan ilmeillä, eleillä, katseilla ja sanoillaan tukeaan ja ymmärrystään lapselle.

Rohkaisevia lauseita, joita voi käyttää kotona:

• “Rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet.”

• “En vielä ymmärrä kaikkea, mutta haluan oppia.”

• “Saa kertoa, jos kutsun sinua väärin – haluan tehdä oikein.”

Vanhemman kyky rauhoittaa itseään, uusien asioiden äärellä on tärkeää. Monille saattaa myös tulla nopeaa kysymyksiä siitä, että mistä transihmisyys johtuu tai onko itse jotenkin vaikuttanut siihen? Sukupuolta ei voi väärin kasvattaa, mutta perheen haastavat sisäiset tunteet ja negatiivinen suhtautuminen, voi olla erityisen vahingollista. Ja kun lapsi on kertonut omasta sukupuolestaan, vanhemman tai perheen ei automaattisesti heti tarvitse tehdä jotain. Voi rauhassa lukea tietoa, pohtia vaikka yhdessä lapsen kanssa sitä, mitä sukupuolen moninaisuus hänelle nyt tarkoittaa ja millaisia vaikutuksia sillä on arkeen, minkä lapsi toivoisi olevan toisin vai onko juuri nyt ihan hyvä näin. Perheen ja läheisten erilaiset lähestymistavat voi pahimmillaan aiheuttaa ristiriitoja perheessä.

Tämä ilmapiiri voi jäädä lapsen kannettavaksi, joka ei ole oikein. Mutta tähänkin on mahdollista saada apua ja tukea muun muassa Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukselta sekä sateenkaari-ihmisten perhesuhdekeskuksesta.

Anna omalle surulle tilaa, hyväksyntää ja käsittele sitä ymmärtäväisen läheisen, osaavan ammattilaisen tai vaikka vertaisryhmän parissa.

Vanhempi voi tarvita aikaa muistella mennyttä

Vanhempi voi tuntea tarvetta muistella menneitä ja lapsen elämänvaiheita. Pidä huolta, ettei muistelu vahingoita suhdettasi nykyhetken lapseesi. Lapsi ei ehkä halua ottaa vastaan hellyyden tunteitasi, jos ilmaiset näkeväsi hänet väärässä sukupuolessa tai lapsi ei halua nähdä kuvia lapsuudesta tai valmistujaisistaan. Muisto, joka on sinulle herkkä ja kaunis, voi olla lapsellesi traumaattinen. Pidä kauniit muistosi, mutta ota vakavasti asian merkitys lapsellesi.

Jos vanhemmalla on muita isoja huolia elämässään, lapsen sukupuoli-identiteetin esiintulo voi tuntua mahdottomalta kohdata. Voimavarat eivät kerta kaikkiaan enää riitä. Silloin voit tuntea halua syyttää lastasi siitä, että koet hänen takiaan tuskaa tai olet äärirajoillasi. Jos olet tässä tilanteessa, etsi omaan prosessiisi ammattiauttajan tukea.

Joskus suruprosessi on itkua, vanhojen valokuvien tai videoiden katselemista, lapsen toisen vanhemman kanssa lapsuusaikojen ja juhlapäivien muistelua, vanhojen lastenvaatteiden hypistelyä. Luvan antamista omille tunteille ja sille, että tässä tilanteessa lapsesi tuntee itsensä parhaiten. Lähes jokainen vanhempi haluaa olla ylpeä lapsestaan. Siksi voi olla hyvin epämukavaa, jos vanhempi hetkellisesti tuntee häpeää lapsen sukupuolen takia. Tämä voi ilmetä suuttumuksena lasta kohtaan tai vaikeutena hyväksyä asian olemassaolo. Sukupuolen moninaisuuteen on liitetty kielteisiä ennakkoluuloja, siksi häpeän tunteet ovat yleisiä. Mutta häpeän tunne ja muut vaikeat tunteet yleensä menevät ohi, kun vanhempi saa lisää tietoa ja alkaa ymmärtää asiaa syvemmin.

Kriisi voi myös vahvistaa perhettä

Vanhempien tai muiden läheisten kuten bonusvanhempien, isovanhempien, läheisten sisarusten reaktiolla, on lapselle tärkeä merkitys. Pitkäkestoinen lapsen kokemuksen kieltäminen, kritisointi tai vihamielinen ilmapiiri vaikuttaa lapseen haitallisesti. Joskus perheissä tai suvussa on henkilöitä, joiden aktiivinen läsnäolo voi vaikuttaa lapsen turvalliseen kasvuun ja kehitykseen. Tällöin yhteydenpito kokonaan tai tauon pitäminen tällaisen henkilön tai henkilöiden tapaamisesta, on perusteltua.

Kriisit ovat myös mahdollisuuksia. Ne voivat kasvattaa meitä ihmisinä, kumppanuksina, vanhempina, perheen jäseninä, perheenä ja yhteisönä. Usein asia, joka tulee suurena yllätyksenä, herättää monenlaisia tunteita. Erilaiset kriisitilanteet mukailevat kaavaa, jossa ensin tulee shokkivaihe, jossa helposti kieltää sen, mitä on tapahtunut. Reaktiovaiheessa hiljalleen totuttaudutaan vallitsevaan tilanteeseen ja muodostetaan käsitystä siitä, että mitä on tapahtunut ja millainen on sen merkitys. Kriisin käsittelyvaiheessa tapahtumaa ei enää kielletä, vaan sen käsitetään että se on totta ja siihen sopeudutaan. Kriisin uudelleen suuntautumisen vaiheessa asia alkaa hiljalleen muuttua osaksi elämää ja se jäsentyy osaksi itseä.

 

Translapsia on monenlaisissa perheissä, ja jokaisessa on omanlaisensa kulttuuri puhua ja käsitellä erilaisia aiheita. Toiselle perheelle lapsen moninainen sukupuoli ei aiheuta sen ihmeempiä tunteita, mutta toisessa taas, se voi vaikuttaa perhedynamiikkaan monin tavoin.

Moni pelkää saavansa osakseen enemmän torjuntaa kuin todellisuudessa sitten tapahtuu. Lähes jokainen joutuu kuitenkin joskus kohtaamaan myös ikäviä tilanteita ennakkoluulojen takia. Silloin on tärkeää muistaa, että ennakkoluulot kertovat toisesta ihmisestä ja yhteiskunnan tiedon tasosta. Ne eivät kerro lapsestasi tai sinusta. Älä suostu siihen, että sinua tai lastasi leimataan asian takia. Löydä oma tapasi puolustaa itseäsi ja lasta tarvittaessa.

Ennakkoluulot voivat vääristää todellisuutta niin, että omaksut lapsestasi kielteisiä näkemyksiä. Älä esimerkiksi suostu uskomaan, että lapsesi ei voisi toteuttaa omia unelmiaan elämässä sukupuoli-identiteettinsä takia, vaan rohkaise ja kannusta häntä etsimään omien tavoitteidensa mukaista elämää.

Usein itsestään kertova lapsi kokee olevansa sama ihminen kuin ennenkin, hän on elossa ja menossa hyvään suuntaan elämässään. Koeta palauttaa tätä uskoa myös itseesi, ja lapseesi silloin, kun sen usko on koetuksella.

Translasten vanhempien vinkit

Kuuntele lastasi ja luota häneen. Kunnioita lapsen sukupuoli-identiteettiä ja ota se vakavasti.

Luota siihen, että olet antanut lapsellesi riittävät valmiudet. Ota aikaa oppia ymmärtämään sukupuolen moninaisuutta ja luota siihen, että lapsen vahvuudet ja saama rakkaus kantavat häntä ja auttavat häntä rakentamaan elämäänsä. Sinulla on oikeus omiin muistoihisi, mutta prosessin edetessä alat iloita siitä todellisesta lapsesta, joka sinulla on.

Tutustu transihmisten tarinoihin elokuvien ja kirjojen avulla ja totuta itsesi sukupuolen ilmaisun eri tapoihin.

Ota puheeksi omat huolesi avoimesti ja kunnioittavalla tavalla. Usko sitä, mitä lapsesi kertoo sinulle sukupuolestaan.

Etsi tietoa sukupuolen moninaisuudesta. Vahvista itseäsi ja lastasi suojautumaan ennakkoluuloilta.

Kunnioita lapsesi rajoja ja hänen päätöksiään. Älä yritä muuttaa lapsesi tapaa kokea tai ilmaista sukupuolta.

Anna lapsesi elää omaa elämää, tehdä omia ratkaisuja ja ottaa riskejä. Pidä huolta omista voimavaroistasi.

Hyväksy itsesi ja lapsesi sellaisena kuin olette. Muista, että lapsesi sukupuoli-identiteetti ei liity siihen, millainen sinä olet ollut vanhempana.

Jos lapsesi kokee sukupuolidysforiaa, selvitä tarvitseeko hän lääketieteellistä apua. Kannattele samalla lastasi.

Suojaa itseäsi ja lastasi vähemmistöstressin vaikutuksilta. Ilmaise rakkautta ja hyväksyntää suoraan ja lämpimästi lastasi kohtaan.

Teksti on kirjoitettu 21.11.2024

Anna vanhempien sivuista palautetta ja kerro, mistä kaipaisit lisää tietoa?