• Hyppää pääsisältöön

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus

LAHJOITA
  • Ajankohtaista
    • Palvelutiedotteet
    • Ryhmät ja tapahtumat
    • Koulutukset ja teemaillat
    • Uutiskirjeet
  • Palvelut
    • Vertaisryhmät
      • Ryhmäkalenteri
      • Etäryhmien ohjeet ja periaatteet
      • Transihmisten ja muunsukupuolisten ryhmät
      • Avoimet kahvi-illat
      • Vertaisryhmät intersukupuolisille
      • Läheisten vertaisryhmät
    • Chatit
    • Vertaiskeskustelijat
    • Ajanvaraus
    • Yksilö-, pari- ja perhepalvelut
      • Etävastaanotto
      • Lähivastaanotto
      • Tukijaksot
        • Oman sukupuolen pohtiminen
        • Dysforia parempaan hallintaan
      • Puhelinneuvonta
      • Sähköpostituki
    • Pukeutumistila
    • Kenelle?
      • Aikuisten ja seniorien tuki
      • Lasten ja nuorten tuki
      • Läheisten tuki
      • Pariskuntien ja monisuhteisten tuki
      • Perheiden tuki
    • Muiden tarjoamat palvelut
      • Akuutissa kriisissä
      • Palvelut intersukupuolisille ja heidän läheisilleen
      • Oikeudellinen neuvonta
  • Omahoito
    • Sukupuolidysforian omahoito
    • Sukuelindysforian omahoito
    • Vähemmistöstressin omahoito
    • Oma sukupuoli: pohdintatehtäviä
    • Transitio psykososiaalisesta näkökulmasta
    • Transitiotarpeiden pohtiminen
    • Intersukupuolisuus ja kehon kirjo: itsehoitotehtäviä
    • Rentoutusharjoituksia
  • Sukupuolen korjaus
    • Sukupuolen korjaaminen
    • Alaikäisten tutkimukset ja hoito
    • Nimen muuttaminen
    • Translaki ja asetus
    • Palkon hoito-ohjeistus
    • Detransitio
  • Sukupuolen moninaisuus
    • Sanasto
    • Transsukupuolisuus
    • Muunsukupuolisuus
    • Transvestisuus
    • Sukupuolen moninaisuus lapsuudessa
    • Sukupuolen moninaisuuden historia
    • Tutkimuskatsaukset
    • Tasa-arvolaki ja syrjintäsuoja
    • Tietoa transihmisille
      • Aikuisille
      • Lapsille
      • Nuorille
        • Vanhemmille ja läheisille kertominen
        • Tehtäviä nuorille
        • Nuoret ja seksuaalisuus
        • Nuoret ja seksi
        • Nuoret ja seksuaalinen suuntautuminen
      • Senioreille
    • Tietoa transihmisten läheisille
      • Transihmisten lapsille
      • Vanhemmille
      • Kumppaneille
  • Intersukupuolisuus
    • Tietoa intersukupuolisille
    • Intersukupuolinen keho
    • Olenko intersukupuolinen?
    • Intersukupuoliselle nuorelle
    • Tietoa vanhemmille
    • Palvelut intersukupuolisille ja heidän läheisilleen
    • ETENE:n hoitosuositus
    • Intersukupuolisuus taiteessa ja kulttuurissa
    • Lapsille
    • Intersukupuolisuus-materiaalit
  • Materiaali
    • Oppaat ja esitteet
    • Kokemustarinoita
    • Materiaalia nuorille
    • Sadut ja tarinat
    • Intersukupuolisuus-materiaalit
  • Nuoret
    • Lasten ja nuorten tuki
    • Materiaalia nuorille
    • Materiaalia lapsille
    • Intersukupuoliselle nuorelle
    • Ammattilainen nuoren tukena
    • Nimen muuttaminen
  • Ammattilaisille
    • Sukupuolen moninaisuus asiakastyössä
    • Asiantuntija- ja koulutuspalvelut
    • Vertaiskeskustelijapalvelu ja ohjaus vertaisryhmiin
    • Hyvän hoidon suositus
    • Suositukset psykologeille
    • Translasten ja -nuorten hyvä hoito ja tuki
    • Intersukupuolisten lasten hoito ja tuki
    • Tutkimuskatsaukset
    • Uutiskirje
  • Osaamiskeskus
    • Yhteys
    • Toiminnastamme
    • Medialle
    • Lahjoita
    • Vapaaehtoiseksi?

07.08.2020

”Elämän lahja” – transnuoren vanhempana

Pinnalla

Tässä kirjoituksessa kokemuksistaan haluaa kertoa vanhempi, jonka lapsista toinen on transpoika.

Olen saanut elämältä aivan erityisen lahjan. Olen saanut kaksi lasta, jotka ovat opettaneet minulle enemmän kuin mikään muu. Esikoiseni kertoi minulle 2,5 vuotta sitten, että hän on poika. Siihen saakka olimme luulleet häntä tytöksi. Ensireaktioni tuli selkärangasta: selvä, miten voin auttaa sinua? En tiennyt asiasta mitään, mutta hän kertoi minulle, mitä tarvitsee, ja sen jälkeen olen ottanut asioista selvää. Vieläkään en tiedä kaikkea, mutta aika paljon enemmän kuin 2,5 vuotta sitten.

Matkan varrella on muun muassa selvinnyt, että Suomen valtio edellyttää transihmisiltä melkoisia juttuja ennen kuin tunnustaa heidän sukupuolensa. Heidän täytyy todistaa lääketieteen asiantuntijoille että he tuntevat pysyvästi kuuluvansa muuhun sukupuoleen kuin syntymässä määriteltyyn. Tämä prosessi kestää vähintään pari vuotta, joskus pidempäänkin. Heidän täytyy myös olla lisääntymiskyvyttömiä. Tämä oli minulle ehkä se suurin järkytys: Suomen valtion mielestä transihmiset eivät kelpaa vanhemmiksi. Sukupuolen korjaukseen liittyvät hoidot tekevät suvullisen lisääntymisen transihmiselle yleensä (eivät aina) mahdottomaksi, mutta sukusoluja voisi ottaa talteen myöhempää käyttöä varten. Onneksi näin nykyään kuulemma toimitaankin, lain kirjauksesta huolimatta.

Olen joutunut kohtaamaan myös ihmisten ennakkoluuloja ja suoranaista vihaa transihmisiä kohtaan. Olen saanut kuulla olevani lasten hyväksikäyttäjä, joka on hämmentänyt oman lapsensa mielen, ja jolta pitäisi ottaa lapset pois. Olen saanut lukea, että lapseni tekee varmasti itsemurhan. Minun ja lapseni yksityisyyden suojaa on uhattu. Olen kuullut suomalaisen kansanedustajan suusta, että lapseni on ”sairas paska”. Olen todistanut maailmanlaajuista sateenkaari-ihmisten ihmisoikeuksien vastaista liikettä, joka vetoaa konservatiivisiin arvoihin ja leimaa minun lapseni ja muut sateenkaari-ihmiset ideologian viemiksi hulluiksi, suorastaan salaliitoksi, joka rajoittaa sananvapautta, uhkaa demokratiaa, ja romahduttaa perhekäsityksen ja yhteiskunnat siinä samalla.
Olen pohtinut näitä paljon. Onko todella niin? Olenko rikollinen? Vahingoittaako lapseni itseään? Onko tämä kaikki vain salaliittoa? Absurdeja ajatuksia. Olen lukenut niin paljon päinvastaisia tutkimustuloksia ja kansainvälisten järjestöjen ja asiantuntijoiden kannanottoja ja suosituksia, että olen vakuuttunut olevani oikealla tiellä. Vielä enemmän olen pohtinut, mistä tällainen vastustus oikein kumpuaa. Pelkäävätkö ihmiset muutosta tosiaan niin paljon, että tällaiseen vihakampanjaan oikeasti käytetään valtavasti aikaa ja huimia rahasummia?

Olen kuitenkin kiitollinen ja toiveikas, koska translakia ollaan uudistamassa. Sen hyväksi kampanjoivat monet järjestöt ja yhdistykset, jotka tekevät uskomattoman hienoa työtä. Emme ole yksin! Ennakkoluuloja vastaan taistellaan paitsi lakeja uudistamalla, myös monilla muilla tavoilla kampanjoiden. Oikea tieto ja ihmisten omat tarinat ovat avainasemassa tässä työssä, ja olen ylpeästi siinä mukana omalla pienellä panostuksellani.

Saan olla kiitollinen ja toiveikas myös siksi, että minun ja lapseni taival kohti sukupuolen korjausta on tähän mennessä sujunut niin hyvin kuin se tällä hetkellä Suomessa voi sujua. Taival on ollut hidas ja turhauttava, mutta se on sentään käynnissä. Monella muulla samassa tilanteessa olevalla nuorella asiat eivät ole yhtä hyvin. Jotta sukupuoli-identiteetin tutkimukset voidaan aloittaa, nuoren tilanteen on oltava vakaa ja mielenterveys hyvässä kunnossa tai sen hoito järjestettynä. Masennus, ahdistus, itsetuhoisuus ja ADHD- tai autismin kirjon diagnoosi tai niiden epäily saattavat muodostua esteeksi tutkimusten aloittamiselle. Sukupuolidysforia voi olla mielenterveydelle erittäin haitallista, ja sen käsittelyyn on saatava asiantuntevaa apua, jota voi olla vaikea löytää, varsinkin jos ei asu ruuhka-Suomessa.

Sukupuolidysforian lieventämiseksi myös yhteiskunnan ja läheisten asenteet ovat merkittävässä roolissa. Yleisimpiä ennakkoluuloja, joita sukupuoleltaan moninaisen lapsen tai nuoren vanhempi kohtaa, ovat esimerkiksi 1. alaikäinen ei voi vielä tietää olevansa trans, 2. se on ohimenevä vaihe ja siksi sitä on vahingollista tukea, ja 3. lapsille ja nuorille ei pidä ”tuputtaa” seksuaalisuutta ja sukupuolen moninaisuutta, koska se hämmentää heitä.

Minulla on näin ajatteleville ihmisille viesti: ymmärrän teitä. Ajattelin itsekin pääasiassa samoin, ennen kuin perehdyin tarkemmin. Pyydän teitä kuuntelemaan avoimin mielin:

1. Alaikäinen voi hyvinkin tietää olevansa eri sukupuolta kuin syntymässä määritettiin. Ihmisen biologia on monimutkaisempaa kuin meille on koulussa opetettu. Ihmisen sukupuoli määrittyy aivojen harmaassa aineessa, ei jalkojen välissä. Transihmisiä on ollut aina olemassa ja he kuuluvat ihmisen normaaliin biologiseen vaihteluun; hekin ovat biologisesti totta. Jotkut tietävät jo lapsena, jotkut huomaavat sen murrosiän tuomien kehon muutosten aikana, jotkut vasta aikuisena. Ihmisen käsitys omasta sukupuolestaan voi myös vaihdella elämän aikana.

2. Se voi tosiaan olla vaihe, tai voi olla olematta. Tutkimusten mukaan murrosiässä ilmennyt sukupuolidysforia on useammin pysyvä kuin ohimenevä. Vaikka se olisi ohimenevä, nuori tarvitsee ymmärrystä, rakkautta ja tukea omalle identiteetilleen ja sen rakentamiselle, ei hylkäämistä, kauhistelua ja ehtojen asettamista.

3. Ikätasoinen seksuaalikasvatus ja opetus sukupuolen moninaisuudesta ei hämmennä lapsia, vaan opettaa heille tärkeitä itsensä arvostamisen ja hyväksymisen taitoja, jotka suojaavat heitä hyväksikäytöltä, ja antavat sanoja ja samaistumiskohteita omalle identiteetilleen, auttaen heitä löytämään paikkansa maailmassa. Se auttaa myös erottamaan toisistaan sukupuolen ilmaisun ja sukupuoli-identiteetin: kukaan ei halua, että poikamaisesti sukupuoltaan ilmaisevat tytöt, ”tomboyt” eli poikatytöt, transitioituvat pojiksi (tätä väitettä näkee usein). Sukupuolen moninaisuus saattaa hämmentää aikuisia, jotka eivät ole asiaa vielä omaksuneet.

Translain uudistamisen kynnyksellä yhteiskunnallinen keskustelu transihmisistä on vilkasta, ja se on synnyttänyt myös vastareaktioita. Siitä huolimatta koen, että olemme menossa parempaan suuntaan transihmisten oikeuksien ja yleisen ilmapiirin suhteen. Uskallan toivoa, että lapsellani tulee olemaan hyvä elämä transsukupuolisuudesta huolimatta, tai ehkä jopa sen ansiosta. Kun hän uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä ja elää todeksi omaa identiteettiään, se tuo varmasti aitoutta ja hyvyyttä hänen elämäänsä.

Anne M / Translasten ja -nuorten perheet ry
Kirjoittaja on äiti, jonka 17-vuotias lapsi tuli kaapista transpoikana 2,5 vuotta sitten.

Jaa
Twiittaa

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus tarjoaa tukea ja tietoa kaikille, joita sukupuolen moninaisuus koskettaa. Meitä ylläpitää ihmisoikeusjärjestö Seta ja rahoittaa STEA Veikkauksen tuella.

 

Setan y-tunnus: 0661747-4

Seta ry / Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus / TIKA-hanke

Pasilanraitio 5, 2 krs.
00240 Helsinki

 

Toimiston ja pukeutumistilan aukiolo:
maanantai-torstai
klo 10–15.

 

Toimiston sijainti GOOGLE-KARTALLA.

TUKI- JA NEUVONTAPALVELUT

 

VERTAISTUKIPALVELUT

 

TYÖNTEKIJÖIDEN
YHTEYSTIEDOT

 

TIETOSUOJASELOSTE (INFORMOINTIASIAKIRJA)

Tilaa Sukupuolen moninaisuus tänään -uutiskirje

Sivustomme käyttää evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseen. Oletamme tämän sopivan sinulle, mutta voit halutessasi päättää mitä evästeitä laitteellesi tallennetaan evästeaseuksista. KYLLÄ Ei
Yksityisyysasetukset
Yksityisyysasetukset

Privacy Overview

This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary
Always Enabled
Välttämättömät evästeet ovat oleellisia, jotta sivustomme toimii tarkoitetulla tavalla. Tässä luokassa on vain sivuston tekniseen toimintaan ja turvallisuuteen liittyviä evästeitä. Nämä evästeet eivät sisällä mitään henkilötietoja.
Non-necessary
Käytämme Google Analyticsia sivuston käyttäjätietojen seurantaan ja Facebookin sekä Twitterin jakotoiminnot mahdollistavia evästeitä.
SAVE & ACCEPT