Koen olevani jotain naisen ja miehen väliltä, mutta enemmän maskuliiniseen suuntaan, feminiininen puoleni on hyvin piilossa. Päädyin vaihtamaan nimeni ja maistraatin päätös uudesta Kuisma-nimestä tuli Pride-viikolla.
Koululaisena en ollut koskaan kuullut sanoja homoseksuaali, biseksuaali tai lesbo. 60-luvun oululaisessa tyttölyseossa sellaisia sanoja ei käytetty. Miksi olisi puhuttukaan asiasta, joka oli rikos, mielisairaus ja Oulussa lisäksi synti. Sukupuoli-identiteetistä ei myöskään puhuttu. Oltiin sitä mitä syntymähetkellä oli määritelty. Kun ihastuin 13-vuotiaana tyttönä toiseen tyttöön olin korkeintaan hiukan hämmästynyt mutta älysin olla hiljaa asiasta. Kun myöhemmin ihastuin vuorotellen tyttöihin ja poikiin ajatteli, että sellainen kuuluu ikään.
Menin naimisisiin, saimme viisi lasta ja koko ajan mietin mikä minussa on vikana. Vasta 80-luvun lopulla ymmärsin olevani kiinnostuneempi naisista. Siitä alkoi pitkä tie. Sain kerrottua puolisolle etten ole hetero vasta paljon myöhemmin. Luulin, että siitä alkaisi tasainen elämänvaihe
Muutamia vuosia sitten aloin miettiä sukupuoli-identiteettiäni. Minua luultiin usein pojaksi kun olin nuori ja yhtä usein koin olevani ulkopuolinen tyttöjen ja naisten joukossa. Pari kuukautta mietin itsekseni asiaa ja muistelin noita ulkopuolisuuden kokemuksia. Sain onneksi apua seksuaalineuvojaksi opiskelevalta tuttavalta. Hän esitteli termin genderfluid ja se tuntui aluksi ihan sopivalta kuvaukselta. Tältä tuttavaltani sai neuvon hakeutua Transtukipisteelle (nyk. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus) ja pääsin aika nopeasti keskustelemaan työntekijän kanssa. Samaan aikaan aloin käydä kahvi-illoissa ja muunsukupuolisten ryhmässä.
Yksilökeskustelut, vertaisryhmät ja vertaiskeskustelut ovat auttaneet minua löytämään oman identiteettini. Transmaskuliini on sana, jolla määrittelen itseni. Käytän myös sanaa muunsukupuolinen. Koen olevani jotain naisen ja miehen väliltä, mutta enemmän maskuliiniseen suuntaan, feminiininen puoleni on hyvin piilossa. Päädyin vaihtamaan nimeni ja maistraatin päätös uudesta Kuisma-nimestä tuli Pride-viikolla.
Sain terveyskeskuslääkäriltäni lähetteen Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle ja siellä sain lisävahvistusta identiteetilleni. Muunsukupuolisena minulla on ollut mahdollisuus saada toivomani hormonihoidot ja mahdollista olisi ollut päästä mastektomiaan. Jälkimmäisestä luovuin mutta testosteroni on ollut käytössä pari vuotta. Testosteronin tuomat muutokset ovat olleet toivottuja paitsi hiustenlähtö, joka ei juurikaan miellytä minua.
Muutos naisesta transmaskuliiniksi on uskomaton kokemus. Olen saanut valtavasti rohkeutta ja itseluottamusta. Uskallan kertoa kokemuskouluttajana elämäntarinani vieraille kuulijoille. Ystäväni sanoi minun muuttuneen ulkonäöltänikin. Minut nähdään nykyään miehenä ja se miellyttää minua. Totta kai hämmennän joitakin sivullisia, kun kaivan bussissa laukusta neuletyön. Pienen hämmennyksen aiheuttaminen on aika hauskaa.
Kokemuskouluttajana olen vieraillut peruskouluissa, ammattioppilaitoksissa ja työpaikoilla kertomassa omaa tarinaani. Toiveeni on, että minun kokemukseni rohkaisisi sellaisia nuoria ja aikuisia, jotka pohtivat sukupuoli- ja/tai seksuaali-identiteettiään. Koskaan ei ole liian myöhäistä päästä alkuun muutoksessa. Oman identiteetin löytäminen on tärkeää.