Saksan lääketieteellisten yhdistysten liitto (AWMF) hyväksyi maaliskuussa uuden kliinisen hoito-ohjeistuksen nuorten sukupuolidysforian ja sukupuoliristiriidan diagnosointiin ja hoitoon. Ohjeistus parantaa nuorten hoitoon pääsyä.
Nuorten sukupuolidysforian hyvän hoidon ohjeistukset on tulossa käyttöön Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä kuuden vuoden työstämisen jälkeen. Ohjeistus perustuu konsensukseen, sillä näyttöön perustuvia suosituksia ei ollut vielä mahdollista antaa. Suositukset ovat pitkälti samoilla linjoilla kuin kansainvälisen transterveyden järjestö The World Professional Association for Transgender Health (WPATH) suositukset, tai The Endocrine Society järjestön aiemmat suositukset. Sen sijaan Britannian Cassin raportin suosituksiin suhtaudutaan hyvin kriittisesti.
Ohjeistus painottaa nuorten itsemääräämisoikeutta ja tietoon perustuvaa suostumusta. Hoidettavan nuoren kanssa on ohjeistuksen mukaan käytävä avointa dialogia ja arvioitava häntä yksilönä. Lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetin itsemäärittelyä tulee kunnioittaa ja heitä tulee suojata syrjinnältä. Lapsella ja nuorella on myös oikeus vapaaseen persoonallisuuden kehitykseen.
Ohjeistuksessa todetaan, että sukupuoliristiriitaa kokevien lasten sosiaalinen transitio ennen puberteettia on hyödyllistä, eikä siihen liity erityisiä riskejä. Vanhempia on kuitenkin informoitava siitä, että transitio ei välttämättä ole lopullinen.
Ammattilaisia on suosituksen mukaan hyvä osallistaa sosiaaliseen transitioon ja ennen hoitoa tarvitaan psykologinen arviointi, joka voidaan pyrkiä tekemään nopeasti, mikäli huomattavia kehomuutoksia on tapahtumassa osana puberteettia. Ohjeistuksen mukaan hoidossa tulee tunnistaa, että sekä hoidon aloittamisella että sen lykkäämisellä on merkittäviä vaikutuksia.
Alaikäisen omaa hoitotoivetta kunnioitetaan, mikäli hän täyttää hoidon kriteerit ja on kypsä päättämään ja antamaan tietoon perustuvan suostumuksen. Jos nuori ei täysin ymmärrä hoitopäätöksiä, vanhemmilla on oikeus päättää hoidosta ja nuoren toiveita kuunnellaan. Myöskään autismikirjo ei estä sukupuolidysforian hoitoa.
Jarrutushoito katsotaa hyödylliseksi
Ohjeissa hormoniterapian saaminen edellyttää kliinisesti havaittavissa olevaa dysforiaa ja pysyvänä ja vakaana pidettyä sukupuoliristiriitaa. Puberteetin jarrutushoitoa, jota voidaan antaa Tannerin 2-vaiheen jälkeen, pidetään hyödyllisenä hoitona, joka on peruttavissa.
Tietoon perustuva suostumus on mahdollinen, kun hoitava taho antaa riittävästi tietoa hoidon vaikutuksista ja seuraamuksista: Perheiden kanssa on käytävä läpi sekä hoidon aloittamisen mahdollisia seurauksia että hoidon lykkäämisen mahdollisia seurauksia sekä tehtävä riski-hyöty-analyysi ja eettistä arviointia. Nuorelle taas on kuvattava vaikutuksia hänen seksuaalisuuteensa ja hedelmällisyyteensä sekä suhteisiin, kehokokemuksiin ja syrjintään sekä annettava infoa hedelmällisyyden säilyttämisestä.
Hoidon lisäksi ohjeistus kehottaa tarjoamaan ammatillista tukea koko perheelle, ja erityisesti vanhemmille tietoa niin kutsutun eheyttämistoiminnan (sukupuoli-identiteetin tukahduttamiseen, kieltämiseen ja muuttamiseen liittyvät pyrkimykset) vaarallisuudesta.
Mastektomian voi ohjeistuksen mukaan saada ennen täysi-ikäisyyttä, mutta genitaali-kirurgian ikäraja on 18 vuotta. Kirurgia ei edellytä hormoniterapiaa.
Myös ei-binääristen nuorten sukupuoliristiriitaa voidaan hoitaa. Ei-binääreille nuorille ei kuitenkaan suositella puberteetin jarrutushoitoja ja mastektomiassa on heillä binäärisiä nuoria korkeampi ikäraja, 18 vuotta.
Mielenterveyden tukeminen osa hoitoprosessia
Ohjeistus on nuorten mielenterveyden suhteen eri linjoilla Suomen käytännön kanssa. Mielenterveysongelmat eivät ohjeen mukaan estä sukupuolidysforian hoitoa.
Ammatillista mielenterveyshoitoa on ohjeistuksen mukaan tarjottava osana dysforian hoitosuunnitelmaa. Kun nuorella esiintyy psykiatrisia tai psykologisia ongelmia, lasten ja nuorten psykiatrian on diagnosoitava ja psykoterapeuttien on arvioitava ja kirjattava, miten nämä ongelmat ja sukupuoliristiriita saattavat olla yhteydessä.
Psykoterapeuttista tukea on ohjeen mukaan oltava saatavilla avoimeen itsetutkiskeluun, vahvistamaan itseluottamusta, käymään läpi syrjintäkokemuksia sekä psykologisesti valmistautumaan transitioin vaiheisiin. Psykoterapeuttien, jotka tukevat transitiota pohtivia nuoria, tulee olla avoimia kaikille näkökulmille ja heidän tulee pystyä kohtaamaan myös nuoren epäilyjä ja epävarmuuksia.
Ohjeistus ei suosittele pakkoa tai velvoitetta käydä läpi psykoterapiaa saadakseen kehoa muokkaavia hoitoja. Sen todetaan olevan mahdollisesti eettisesti väärin, koska tällöin ei kunnioiteta potilaan autonomiaa ja arvokkuutta.
Suomessa alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos alaikäinen ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa. Potilaslain kohta potilaan itsemääräämisoikeudesta on yhtä pitävä tietoon perustuvan suostumuksen periaatteen kanssa.
Saksassa ollaan siis Suomea edellä nuorten sukupuolidysforian hoidossa. Uudet hoitosuositukset pyrkivät kuvaamaan yksityiskohtaisesti, miten itsemääräämisoikeus ja hoitoturvallisuus varmistetaan samanaikaisesti alaikäisten sukupuolidysforian hoidossa. Saksan ohjeistus tulee helpottamaan transnuorten hoidon saantia, ja ohjeita tulisi soveltaa nuorten hoitoihin myös Suomessa.