Mitä on lähemmistöstressi ja miten se vaikuttaa transihmisten kumppaneiden elämässä ja parisuhteeseen?  Seksuaalineuvojana, sosionomi AMK:na sekä puolisoiden ja kumppanien ryhmän ohjaaja Ronja Karjalaisen asiantuntijateksti avaa lähemmistöstressin monia ulottuvuuksia.

Trasnsukupuolinen on ihminen, jolla on voimakas sukupuoliristiriita. Hänen sukupuoli-identiteettinsä eli tunne siitä, mitä sukupuolta hän on sisäisesti, on ristiriidassa hänen syntymässä määritetyn sukupuolensa kanssa. Transsukupuolinen ihminen voi olla esimerkiksi transmies, transnainen tai muunsukupuolinen. Kaikki muunsukupuoliset eivät kuitenkaan identifioidu transsukupuolisiksi. (Seta ry, ei pvm) Supuoliristiriidan voimakkuus transsukupuolisilla vaihtelee. Joillekin heidän sukupuoli-identiteettinsä on aina ollut selkeä ja jotkut pohtivat sitä pidempään. (Mielenterveystalo, ei pvm)

Sukupuoliristiriita voi aiheuttaa pahaa oloa, jolloin puhutaan sukupuolidysforiasta, jota ovat kehodysforia ja sosiaalinen dysforia. Kehodysforia tarkoittaa, että oma keho ja sen sukupuolitetut piirteet eivät tunnu oikeilta tai omilta, mistä voi seurata ahdistusta ja inhoa tai vieraudentunnetta omaa kehoa kohtaan. Sosiaalisella dysforialla tarkoitetaan tunnetta, joka syntyy, kun ihmistä sukupuolitetaan väärin tai hänestä tehdään vääriä oletuksia sukupuolen perusteella. Koska sukupuoli on elämässä osana lähes kaikkia tilanteita, sukupuolidysforia voi vaikeuttaa arkea ja lisätä sen kuormittavuutta. (Mielenterveystalo, ei pvm) Sukupuolidysforiaa hoidetaan lääketieteellisesti hormoneilla ja leikkaushoidoilla. Kaikki eivät kuitenkaan koe tarvitsevansa lääketieteellisiä hoitoja. (Mielenterveystalo, ei pvm) Lääketieteellisestä tutkimusjaksosta ja sitä seuraavista hoidoista käytetään usein termiä “transprosessi”.

Transsukupuolisten ihmisten parisuhteita on tutkittu melko vähän (ja monisuhteita vielä vähemmän), varsinkaan kumppanin näkökulmasta. Tilastoissakaan transsukupuoliset ja heidän suhteensa eivät näy. (Keski-Petäjä, 2019) Yhdysvalloissa transsukupuolisia on arvioitu olevan nuorista 1,4% ja aikuisista 0,5%. (Herman, et al., 2022) Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyssä 3% nuorista kertoi kuuluvansa sukupuolivähemmistöön. (Keski-Rahkonen & Jaskari, 2021) Van Ankel ja muut listaavat tutkimuksia, joiden mukaan noin puolet transihmisistä olivat pari- tai monisuhteessa tutkimushetkellä. (Acker, et al., 2023) On tutkittu, että transmiesten avioliitoista noin puolet kestää sukupuolenkorjausprosessin ajan. Eroon päättyneissä suhteissa transsukupuolisuus on ollut eron syynä noin puolessa tapauksista. (Marshall, et al., 2020)

Vähemmistöstressi

“Vähemmistöstressi on kroonista, melko muuttumattomista sosiaalisista ja rakenteellisista olosuhteista johtuvaa kuormitusta. Sen juurisyy on yhteiskunta, jolla on vahvat normit heteroseksuaalisuudesta ja cissukupuolisuudesta”. (Keski-Rahkonen & Jaskari, 2021) Vähemmistöstressin kokemisella on negatiivisia vaikutuksia mielenterveyteen, fyysiseen terveyteen ja koettuun terveyteen. Vähemmistöstressin nähdään koostuvan kolmesta eri osa-alueesta: sosiaaliset olosuhteet ja ympäristötekijät, distaaliset stressitekijät sekä proksimaaliset stressitekijät. (Keski-Rahkonen & Jaskari, 2021)

Sosiaalisiin olosuhteisiin ja ympäristötekijöihin kuuluvat yleiset yhteiskunnalliset oletuskäsitykset kuten heteronormatiivisuus, cisnormatiivisuus ja negatiivinen suhtautuminen vähemmistöihin. (Keski-Rahkonen & Jaskari, 2021) Näistä heteronormatiivisuudelle ja negatiiviselle suhtautumiselle vähemmistöihin kumppani altistuu suoraan, koska tilanteesta riippuen kumppanin on joko oletettu tai oletetaan nyt olevan jossain muussa kuin heterosuhteessa, eli hän kuuluu vähemmistöön. Ulkopuolelta tulevan syrjinnän kannalta ei ole väliä, miten kumppani itse identifioituu, koska yhteiskunnan asenteista kumpuava syrjintä perustuu suureksi osaksi (väärillekin) oletuksille. Cisnormatiivisuudelle kumppani altistuu välillisesti transihmisen kautta, koska hän näkee ja kuulee yhteiskunnan olevan vihamielinen hänen omaa kumppaniaan kohtaan. Cisnormatiivisuutta viestivät myös asenteet “nainen, jolla onkin penis” -järkytyksestä, jolla vitsaillaan, ja jolla myös oikeutetaan väkivaltaa. Transnaisen kanssa suhteessa olevalle kumppanille tämä yhteiskunnan viesti on suora ja henkilökohtainen.

Distaaliset stressitekijöihin kuuluvat seuraavat teot ja asenteet: ennakkoluulot, leimaavat asenteet, syrjintä, ahdistelu, häirintä, uhkailu, vihapuhe, väkivalta, kiusaaminen, kokemuksen mitätöinti ja väärin sukupuolittaminen. (Keski-Rahkonen & Jaskari, 2021) Jos transihminen ja hänen kumppaninsa eivät esimerkiksi saa vuokra-asuntoa syrjinnän takia, vaikuttaa se suoraan molempiin. Ja jos transihmiselle esimerkiksi huudellaan kadulla, on viesti samalla “tuomitseva” kumppania kohtaan, koska hän on valinnut olla transihmisen kanssa suhteessa. Joskus huutelijat myös osoittavat sanansa kumppanille suoraan, jos hän on paikalla. Syrjintää tapahtuu myös muiden vähemmistöjen sisällä, esimerkiksi aiemmin naisparina nähty pari ei ole enää tervetullut lesboyhteisöön, kun toinen on tullut ulos transmiehenä. (Gunby & Butler, 2023)

Proksimaaliset stressitekijät ovat niitä toimia ja ajatuksia, joita vähemmistöön kuuluva henkilö alkaa tehdä ja ajatella, johtuen sosiaalisista olosuhteista ja distaalisista stressitekijöistä: syrjinnän olettaminen ja pelkääminen, varuillaanolo, kokemusten jatkuva toistuminen mielessä, identiteetin salaaminen, sisäistetty itsesyrjintä (sisäistetty transfobia) ja kokemus vähempiarvoisuudesta. (Keski-Rahkonen & Jaskari, 2021) Myös kumppani voi alkaa pelätä syrjinnän kokemuksia, ja myös tilanteissa, joissa transihminen ei ole paikalla. Esimerkiksi työpaikalla saatetaan puhua syrjivästi transsukupuolisista kumppanin ollessa paikalla (distaalinen stressitekijä). Vaikka ennakkoluulot ja vihapuhe eivät sillä hetkellä kohdistukaan suoraan juuri kumppaniin, alkaa hän kenties vältellä suhteensa mainitsemista (proksimaalinen stressitekijä), jotta ei paljastaisi vahingossa mitään syrjintään johtavaa.

Parisuhteen dyad-mallin (“yksikkömallin”) mukaan parisuhde on enemmän kuin vain kahden ihmisen summa. Pari nähdään tiiviinä yksikkönä ja sen toimintaa ja valintoja pidetään yhdessä tehtyinä. Siksi transihmisen kohtaama vähemmistöstressi on samaan aikaan myös kumppanin stressiä. Tiiviissä suhteessa toisen kokemukset vaikuttavat molempiin osapuoliin. (Acker, et al., 2023) (Brauer & Proyer, ei pvm) (Gamarel, et al., 2014) Valitettavasti vastaavaa tutkimusta ei löydy monisuhteista.

Transihmisen kumppanit kokevat vähemmistöstressiä ja sen vaikutuksia eri lailla ja eri määrissä, riippuen heidän omasta taustastaan ja mahdollisesta vähemmistöstatuksestaan sekä siitä, missä vaiheessa transihmisen prosessia ja kuinka kauan he ovat olleet yhdessä. Käytän esimerkkejä suhteista, joissa kumppani on ollut yhdessä transihmisen kanssa jo ennen transihmisen ulostuloa, koska näin vähemmistöstressin laajimmat vaikutukset tulevat näkyviksi. Esimerkit ovat yleisimpiä ja useimmin toistuvia kokemuksia kumppaneilta, jotka ovat osallistuneet vertaistukiryhmiin Sukupuolen Moninaisuuden Osaamiskeskuksella vuosina 2012–2024.

Meidän salainen transprosessi

Tilanteessa, jossa transihminen on suhteessa transprosessinsa alkaessa, kumppani on usein aluksi ainoa, joka tietää transsukupuolisuudesta. Transihminen haluaa pysyä turvassa eikä siksi kerro heti kaikissa yhteyksissä (esim. töissä, omille vanhemmilleen). Tämä voi johtua esimerkiksi halusta edetä transprosessissa ennen kertomista, oman identiteetin etsinnästä ja tarkennuksesta tai siitä, että yhdessä asuessa kumppanille oli ehkä pakko kertoa ennen muita, kun asia tuli jotenkin ilmi. Lähes kaikissa syissä on lisäksi mukana erilaisia vähemmistöstressin osatekijäitä ja vaikutuksia: pelkoa siitä, ettei tulekaan hyväksytyksi cisnormatiivisessa yhteiskunnassa, väkivallan uhkaa tai sisäistettyä itsesyrjintää.

Tästä salailutilanteesta seuraa, että kaikki transihmisen hyvät ja pahat kokemukset, syrjintä, dysforia, vaatekokeilut jne. jaetaan vain kumppanin kanssa. Usein esimerkiksi transnaisille on tärkeää, että he voivat kotona pukeutua naisten vaatteisiin, joita he eivät välttämättä uskaltaisi käyttää heti ulkona epävarmuuden tai syrjinnän pelon takia. Jos kumppani on sitä sukupuolta, jota transihminen on juuri kertonut myös olevansa, saattaa kumppani “opettaa” transihmiselle asioita, kuten esimerkiksi meikkausta, kotona turvallisessa ympäristössä. (Gunby & Butler, 2023)

Tässä salaisessa prosessissa osapuolilla on kuitenkin erilaiset lähtökohdat. Transihminen on tiennyt jo jonkin aikaa, etsinyt tietoa, pohtinut asiaa, ehkä pukeutunutkin jo kokemansa sukupuolen vaatteisiin kumppaniltaan salaa ennen transsukupuolisuudesta kertomista. Kumppanille tieto tulee usein yllätyksenä. Tosin on myös mahdollista, että transsukupuolisuus voi sanana olla kumppanille uusi, mutta hän on jo huomannut, että jotain suurta on tekeillä. Tämä eriaikaisuus voi aiheuttaa haasteita suhteeseen transihmisen alkaessa elää omana itsenään ja iloitessa siitä, mutta kumppanille asiasta kuuleminen on voinut olla suuri kriisi (kriisi neutraalina reaktiota kuvaavana sanana), jonka käsittely hänellä on vielä pahasti kesken. Tämä vaiheiden epäsuhta voi olla sekä positiivista, jolloin kumppani näkee transihmisen ilon ja saa siitä voimaa kriisinsä selättämiseen, että negatiivista, kuten silloin kun kumppani ei ole valmis transihmisen ehdottamaan uudenlaiseen seksielämään.

Suhteen dynamiikan muutokset

Transihmisen ulostulo muuttaa suhteen sisäistä dynamiikkaa. Muutokset voivat johtua esimerkiksi transihmisen kokemasta kehodysforiasta, kumppanin muutoksen käsittelystä tai samaan aikaan vaikuttavista muista syistä. Keskityn kuitenkin kuvaamaan niitä muutoksia, joihin vähemmistöstressi vaikuttaa suorimmin.
Kun transihminen on juuri kertonut asiasta kumppanilleen, kumppanille muodostuu usein isompi rooli ulospäin suuntautuvassa viestinnässä ja kotoa lähtemisessä. Transihminen saattaa kokea, ettei hänelle ole mahdollista lähteä esimerkiksi kauppaan, koska jos hän pukeutuu oikeaksi kokemallaan tavalla hän kohtaa syrjintää tai jopa väkivaltaa (tai sen uhkaa), mutta ei voi dysforian kokemuksen vuoksi myöskään pukeutua kuin ennen. Toinen tilanne, jossa kumppani päätyy usein yhteydenpitovastuuseen, on puhelimen käyttö, koska transihmisen ääni on usein seikka, jonka perusteella heitä sukupuolitetaan väärin puhelimessa. Myös tilanteissa, joissa kumppanilla on mahdollisuus “edustaa molempia” välttääkseen syrjivää kohtelua, hän saattaa usein saapua paikalle yksin. Tyypillinen tällainen tilanne voi olla asuntonäyttö.

Kun transsukupuolisuudesta kerrotaan suhteen ulkopuolisille ihmisille, kumppani saattaa joutua “vastuuseen” omien sukulaistensa reaktioista. Jos joku reagoi negatiivisesti, kumppani voi kokea, että hänen suvaitsevaisuutensa on epäilyksen alla koska hänellä on transfobisia sukulaisia. Tällaisissa tilanteissa kumppani altistuu vähemmistöstressille suoraan, omien sukulaistensa taholta.

Kumppani saattaa ottaa suojelevan roolin suhteessa transihmiseen ja välttää esimerkiksi kertomasta tälle negatiivisia ajatuksiaan tai kohtaamaansa syrjintää. (Gunby & Butler, 2023) Tämä saattaa auttaa transihmistä, jolle transprosessi voi olla henkisesti raskas. Suhteen vastavuoroisuus ja keskinäinen tukeminen kuitenkin kärsii, jos kumppanin omat ongelmat alkavat tuntua “liian pieniltä” transihmisen kohtaaman syrjinnän ja vaikeuksien rinnalla eikä kumppani siksi ota niitä puheeksi eikä siten myöskään saa tarvitsemaansa tukea.

Suhteen dynamiikkaan vaikuttaa paljon myös se, miten paljon transihminen on sisäistänyt vähemmistöstressin proksimaalisia tekijöitä eli kokeeko hän itsensä huonommaksi, vähempiarvoiseksi, tai “syylliseksi”, suhteen ongelmiin ja haasteisiin. Joskus transihminen saattaa “perua” ulostulonsa, koska kokee, että kertomisesta aiheutui liikaa negatiivisia seuraamuksia. Tämä puolestaan aiheuttaa paineita kumppanille olla erityisen hyväksyvä ja kannustava kumppani, jotta ei omilla mahdollisilla stressireaktioillaan vaikuttaisi transihmisen itsetuntoon negatiivisesti.

Kumppanilla voi myös olla tärkeä rooli transihmisen sukupuolen “pönkittäjänä” sanallisesti tai esim. omaa tyyliä muuttamalla. Transihmisen sukupuolen vahvistaminen voi olla keino vähentää dysforian vaikutusta. (Gunby & Butler, 2023) Lisäksi transihmisen oikean sukupuolen korostaminen esimerkiksi niin, että naiskumppani käyttää housuja ja transnainen hametta, on myös taistelua cisnormatiivisuutta vastaan. Samalla siinä hyväksikäytetään oletuksia ja normeja siitä, kuka voi käyttää hametta (yleensä nainen), jolloin transihmisen sukupuoli vahvistuu sekä hänen itsensä, että muiden paikallaolijoiden silmissä.

Kumppanin roolin erityispiirteet

Tilanteessa, jossa transihminen toivoo, ettei hänen sukupuoli-identiteetistänsä puhuta (vielä) ulkopuolisille, kumppanin on vaikea saada tukea omaan prosessiinsa. Usein suhteen ongelmatilanteista puhutaan esimerkiksi ystävien kesken, mutta tämä ei ole kumppanille mahdollista. Toisaalta, harvalla ihmisellä on transasioista ymmärtäviä ystäviä, joiden kanssa asiasta voi keskustella ilman, että kumppani joutuu ensin kouluttamaan ystävänsä sukupuolen moninaisuudesta,
Kumppanin oma prosessi ja omat ongelmat jäävät taka-alalle, koska transihmisen prosessi vaatii paljon. (Gunby & Butler, 2023) (Acker, et al., 2023) Esimerkiksi transmiehillä testosteronihormoni aiheuttaa muutoksia mielialassa. Kumppanit myös kertovat ns. “puolen vuoden sovinismista”, jonka aikana transmies totuttelee elämään miehen roolissa yhteiskunnassa, jossa miehiä pidetään naisia ylempiarvoisina. Tähän vaiheeseen kuuluu usein uuden valta-aseman testaamista esimerkiksi naisia halventavilla vitseillä ja mielipiteen ilmaisuilla, jotka eivät kuitenkaan kuvasta sitä, miten transmies oikeasti ajattelee.

Transihmisen ulostulo vaikuttaa myös kumppanin kokemukseen siitä, kuka hän on ja millaisista ihmisistä hän on kiinnostunut. Kumppanit pohtivat paitsi omaa seksuaalista suuntautumistaan, myös sitä miten se näyttäytyy ja miten sen voi selittää muille. (Acker, et al., 2023) Kumppani saattaa kokea, että vaikka hänelle itselleen olisi riittävää, että hän on edelleen kiinnostunut kumppanistaan eikä hänellä ole tarvetta etsiä sopivaa termiä, on hänen kuitenkin löydettävä jokin termi, jolla selittää itsensä muille. Automaattinen määritys transihmisen todellisen, nyt tiedetyn, sukupuolen perusteella (esim. “olen hetero, koska transihminen on transmies ja minä olen cisnainen”) kuitenkin tekee näkymättömäksi kaiken sen historian, jota heillä on yhdessä ollut ja sen yhteisön ja kulttuurin, johon he ehkä ovat kuuluneet (esim. naisparien yhteisö). Toisaalta transihminen saattaa toivoa, ettei hänen taustaansa kerrota yleisesti, jolloin kumppani voi päätyä kummallisiin tilanteisiin kertoessaan olevansa esimerkiksi lesbo, jolla on aviomies. Näitä cis- ja heteronormatiivisuudesta nousevia hämmentäviä tilanteita varten transihminen ja kumppani yleensä sopivat etukäteen säännöt, joiden mukaan tilannetta selitetään tarvittaessa.

Transihmisen prosessi saattaa saada myös kumppanin pohtimaan omaa sukupuoltaan tai sukupuolen ilmaisuaan. (Lewis, et al., 2023) kumppani on ehkä kieltänyt itseltään sukupuolen moninaisuuden pohdinnan aikaisemmin esimerkiksi syrjinnän pelossa, mutta asian tultua lähelle ei voi enää sysätä sitä syrjään mielestään.
Vähemmistöstressin sosiaaliset olosuhteet ja ympäristötekijät vaikuttavat (alitajuisesti) myös siihen, mitä ennakkokäsityksiä kumppanilla on transsukupuolisuudesta. Länsimaisissa yhteiskunnissa on laaja negatiivinen suhtautuminen sukupuolen moninaisuuteen ja se “tarttuu” myös niiden ihmisten ajatuksiin, joita asia ei koske. Tämän vuoksi kumppani saattaakin huomata ajattelevansa omasta mielestäänkin “outoja” negatiivisia ajatuksia transsukupuolisuudesta transihmisen ulostulon jälkeen. Mahdollisten sisäistettyjen fobioiden käsittely tärkeä osa kumppanin omaa prosessia. (Lewis, et al., 2023) Kumppani saatata pohtia esimerkiksi onko hän transfobinen koska haluaa erota, ja hänen on vaikea erottaa syrjivää ajattelua, tilanteen tuomaa stressiä ja omia halujaan toisistaan. Kumppanin voi olla vaikea huomata kärsivänsä itsekin vähemmistöstressistä sekä suoraan, että välillisesti eikä hän siksi ehkä hae apua pitkittyneeseen stressitilaansa.

Yksi merkittävä osasyy kumppanien kokemaan stressiin ja epävarmuuteen on tiedonpuute transihmisistä, sukupuolenkorjausprosessin kulusta, leikkauksista ja hormoneista. He eivät tiedä mitä odottaa tai miten asiat yleensä tapahtuvat. Heillä ei siksi myöskään ole ymmärrystä siitä, kuinka kauan jokin vaihe mahdollisesti kestää.

Transihmisten kumppaneille on vain vähän tukea tarjolla, koska heidän tarpeitaan vähemmistön laidalla ei useinkaan tunnisteta. Kumppaneille on vertaisryhmä ja keskusteluapua Setan Sukupuolen Moninaisuuden Osaamiskeskuksella. (Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus, ei pvm) (Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus, ei pvm) Monet kumppanit eivät itsekään tunnista vähemmistöasemaansa eivätkä ehkä osaa ajatella, että heille olisi tukea tarjolla samassa paikassa kuin missä transihminenkin käy. Kumppanit etsivätkin useimmiten tukea ns. yleispalveluista kuten julkisen puolen mielenterveyspalveluista.

Julkisessa terveydenhoidossa tunnetaan huonosti sukupuolen moninaisuutta eivätkä kumppanit useinkaan koe saavansa tukea, jos he kertovat tilanteestaan. Yleisestä negatiivisesta suhtautumisesta vähemmistöihin johtuen oletuksena usein on, että kumppani haluaa automaattisesti erota eikä ratkaista suhteen haasteita. Kaikki ongelmat nähdään transsukupuolisuudesta johtuvina, ei esim. syrjinnän aiheuttamina. Kumppaneilla on usein korkea kynnys hakea apua suhteen ongelmiin, koska he eivät halua edesauttaa syrjivää mielikuvaa, jonka mukaan transsukupuolisuus tai transihmisen kanssa suhteessa olo olisi vaikeaa. (Gunby & Butler, 2023) Kumppanit kuitenkin kokevat tarvitsevansa ammattilaisen keskusteluapua, koska vaikka transsukupuolisuus ei itsessään ole ongelma, sillä on suuria vaikutuksia koko suhteeseen. Kumppanien tuen tarvetta kartoittaneessa tutkimuksessa kahdeksan yhdeksästä haastatellusta tarvitsi tukea transihmisen prosessin aikana. Vähän tai ei yhtään tukea tarvitsivat ne, joilla oli ollut jo etukäteen jonkin asteista tietoa transihmisen sukupuolesta eikä asia siksi tullut heille yllätyksenä. (Acker, et al., 2023)

Kumppaneilla ei välttämättä ole varaa hakea apua yksityiseltä terapeutilta, koska transihmisiä syrjitään työelämässä ja heidän joukossaan on siksi enemmän työttömyyttä. (Gunby & Butler, 2023) Lisäksi kumppaneita syrjitään suoraan transihmisen kanssa suhteessa olon takia työelämässä, mm. ohittamalla ylennyksissä, joista on aiemmin ollut puhetta.

Muutokset seksielämässä

Transihmisten seksuaalisuudesta on vaikea löytää asiallista tietoa, mikä vaikuttaa myös kumppanien seksielämään. Suhteen ja seksielämän kannalta hyödyllistä (vs. lääketieteellistä) tietoa hormonien ja leikkausten vaikutuksista haluihin, seksiin ja sukuelinten toimintaan on vain vähän saatavilla ja suuri osa siitä ei ole julkista vaan esimerkiksi transihmisten jaettua tietoa. Kumppanit eivät uskalla etsiä tietoa internetistä, koska siellä transsukupuolisuus ja transihmisten seksuaalisuus näyttäytyy usein väärin sukupuolittamisena, väkivaltana, irvailuna tai vain fetissipornona. Kumppanin on myös usein vaikea ottaa asiaa puheeksi, koska hän haluaa tukea transihmistä ja näyttää, että hyväksyy hänet, ei halua loukata tai vaikuttaa transfobiselta Kuitenkin samaan aikaan transihminen voi kärsiä dysforiasta ja haluta tulla kohdatuksi uudella tavalla, kun taas kumppanin halut eivät välttämättä ole muuttuneet. (RFSU, RFSL, RFSL Ungdom, 2017)

Lopuksi

Ongelma ei ole transsukupuolisuus. Ongelma on vähemmistöstressi ja siitä johtuvat salailu ja häpeä sekä tiedon ja tuen saannin vaikeus.

Lähteet

Seta ry, ei pvm Transsukupuolisuus. [Verkkolähde]
https://seta.fi/sateenkaaritieto/sukupuolen-moninaisuus/transsukupuolisuus/
Haettu 5.6.2024.

Mielenterveystalo, ei pvm Sukupuoli-identiteetti ja transsukupuolisuus. [Verkkolähde]
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/seksuaalisuus-sukupuoli/sukupuoli-identiteetti-ja-transsukupuolisuus
Haettu 5.6.2024.

RFSU, RFSL, RFSL Ungdom, 2017. Seksi ja Trans. 3nd edition toim. s.l.:Trinket.

Keski-Petäjä, M., 2019. Tilastoja naisista, miehistä ja heteropareista? – Miksi moninaisuus jää virallisissa tilastoissa usein piiloon. [Verkkolähde]
https://stat.fi/tietotrendit/blogit/2019/tilastoja-naisista-miehista-ja-heteropareista-miksi-moninaisuus-jaa-virallisissa-tilastoissa-usein-piiloon/
Haettu 3.6.2024.

Gamarel, ym., 2014. Gender minority stress, mental health, and relationship quality: A dyadic investigation of transgender women and their cisgender male partners. J Fam Psychol., 28(4), p. 437+47.

Marshall, ym., 2020. The quality and satisfaction of romantic relationships in transgender people: A systematic review of the literature. International Journal of Transgenderism, Osa/vuosikerta 4, pp. 373-390.

Herman, Flores & O’Neill, 2022. How Many Adults and Youth Identify as Transgender in the United States?. [Verkkolähde]
https://williamsinstitute.law.ucla.edu/publications/trans-adults-united-states/
Haettu 4.6.2024.

Keski-Rahkonen & Jaskari, 2021. Vähemmistöstressi uhkana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveydelle. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 137(17), pp. 1781-8.

Mielenterveystalo, ei pvm Mitä sukupuolidysforia tarkoittaa?. [Verkkolähde]
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/sukupuoli-identiteetin-jasentamisen-omahoito-ohjelma/mita-sukupuolidysforia-tarkoittaa
Haettu 8.6.2024.

Acker, Dewaele, Elaut & Baetens, 2023. Exploring Care Needs of Partners of Transgender and Gender Diverse Individuals in Co-Transition: A Qualitative Interview Study. Healthcare (Basel), 11(11), p. 1535.

Lewis, Barreto & Doyle, 2023. Stigma, identity and support in social relationships of transgender people throughout transition: A qualitative analysis of multiple perspectives. Journal of Social Issues, Osa/vuosikerta 79, pp. 108-128.

Gunby & Butler, 2023. What are the relationship experiences of in which one member identifies as transgender? A systematic review and meta-ethnography. Journal of Family Therapy, Osa/vuosikerta 45, pp. 167-196.

Brauer & Proyer, ei pvm Dyadic Effect. Teoksessa: Zeigler-Hill & Shackelford, toim. Encyclopedia of Personality and Individual Differences. s.l.:Springer.

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus, ei pvm Yksilö- pari- ja perhepalvelut. [Verkkolähde]
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/palvelut/yksilo-pari-ja-perhepalvelut/
Haettu 8.6.2024.

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus, ei pvm Lähesiten vertaisryhmät. [Verkkolähde]
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/palvelut/vertaistukipalvelut/vertaisryhmat-laheisille/
Haettu 9.6.2024.