Sense of  Belonging -hankkeessa tehtiin kysely, jonka kohderyhmänä oli translasten perheiden sisarukset. Tässä tekstissä perhetyön suunnittelija Sari Hälinen käy läpi tuloksia ja sisarusten ajatuksia.

Transihmisten sisarusten tilanteesta on ylipäätään vähän tutkimustietoa, joten jännityksellä odotimme löytääkö kohderyhmä kyselyn. Yllätykseksemme saimme kyselyyn 86 vastausta, ja huomasimme kuinka tärkeää perheitä kohtaavissa palveluissa on huomioida myös sisarukset.

Valtaosa kyselyyn vastanneista sisaruksista oli täysi-ikäisiä, isosisaruksia. Miltei 30 % vastaajista kertoi kuulleensa sisaruksensa muunsukupuolisuudesta tai transihmisyydestä silloin, kun pikkusisarus on ollut teini-iässä. Vastausten perusteella sisarukselle on kerrottu joko vanhempien toimesta tai sisarus on kertonut itse sukupuoliristiriidastaan.

Sisarusten rooli perheessä on merkittävä

Kyselyssä annoimme sisaruksille mahdollisuuden kuvailla itselleen sopivan roolin. Vaihtoehtoina oli muun muassa vanhempien tuki, reipas ja kiltti, perheen roolimalli, perheen sisäinen tulkki, sisaruksen kanssa seikkailija.

Valtaosa vastaajista kuvaili itseään olemalla transtaustaisen sisaruksen tukija ja hänen puoliaan pitävä. Vastaajista noin kolmasosa tunnisti, että on joutunut toimimaan perheen sisäisenä tulkkina esimerkiksi silloin, kun vanhemmalla tai vanhemmilla on ollut vaikeaa. 27 % vastaajista kertoi olevansa salaisuuksien pitäjä sekä huolehtiva tukipilari.  Puolustajan rooli näkyi muun muassa käytöksessä, jossa sisarus oli vaatinut vanhempaa tai vanhempia käyttämään sisaruksen itse valittua nimeä tai he olivat päätyneet pehmittäneet ristiriitaisia tilanteita, myös kodin seinien ulkopuolella.

”Olin ensimmäinen ihminen, jolle sisarus kertoi transihmisyydestään, ja tämä johti kuvailemiini rooleihin. Myöhemmin vanhempiemme tietäessä koin olevani läheisin tukija heille, ja yritin selittää asioita niin, ettei sisarukseni tarvitsisi selittää kaikkia asioita vanhemmille itse.”

Tämä herättääkin kysymyksen siitä, kuinka paljon sisarukset kokevat vähemmistöstressiä niin perheen sisällä kuin sen ulkopuolella? Kysyimme, tunnistavatko sisarukset vähemmistöstressin käsitteen? Vastausten perusteella valtaosa tunnistaa, mutta 22 % vastaajista kertoi, ettei käsite ole tuttu.

Vähemmistöstressi aktivoituu sisaruksilla tilanteissa, jossa he eivät tiedä onko ympärillä oleville ihmisille sisaruksen transtausta tuttu asia tai kun he eivät tiedä miten uudet ihmiset suhtautuisivat asiaan siitä kuultuaan. Sisarukset seuraavat myös sateenkaari- ja transteemoihin liittyvää uutisointia ja tunnistavat julkisessa keskustelussa vellovan transfobian sekä vihamieliset hyökkäykset tai epäasialliset vitsit esimerkiksi julkisilla paikoilla. Näillä kaikilla on vaikutusta myös sisarusten mielialaan ja hyvinvointiin.

”No minä ja kaikki sisarukseni olemme sateenkaari-ihmisiä, joten vähemmistöstressi on tuttua. Yhteiskunta heteronormatiivisuuksineen ja sukupuolibinääreineen sitä aiheuttaa. Esim. kun kuulee uutisissa juttuja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puuttumisesta tai kuulee kadulla homo- tai transfobisia vitsejä, niin silloin koen vähemmistöstressiä.”

Sisaruksilla on erityinen asema perheissä myös siksi, että he tarkastelevat perhetilanteita ikään kuin samalta viivalta transtaustaisen sisaruksensa kanssa. Osa vastaajista koki vaikeaksi tilanteet, joissa ulkomaailma ikään kuin kohtaa perheen maailman. He eivät aivan tienneet millaisia sanoja käyttää kuvatessa sisarussuhteita tai miten puhua heille, jotka ovat tunteneet sisaruksen ennen transitioitumista. Asiasta puhuminen sisaruksen kanssa koettiin myös haastavaksi.

” Pienellä paikkakunnalla tulee aina vastaan ihmisiä, jotka eivät tiedä korjausprosessista eikä heidän tarvitsekaan tietää sisarukseni mielestä. Näissä tilanteissa saa aina olla varovainen puhuessaan. Toki myös kaikki vähemmistöihin kohdistuva vihapuhe ja kiristynyt asenneilmapiiri tulee henkilökohtaisesti lähemmäs ja aiheuttaa stressiä sen vuoksi.”

Muutokset perhesuhteissa

Kysyttäessä kuinka suku suhtautui sisaruksen kertomaan, 45 % vastasi suvun suhtautuneet ystävällisesti ja ymmärtäväisesti. 47 % kertoi suvunjäsenten olleen hämmentyneitä eivätkä he aivan tienneet, kuinka suhtautua asiaan.

”Kaikki ovat alkaneet käyttämään sisarukseni uutta nimeä. Kaikki eivät välttämättä tiedä tai ymmärrä, miksi sisarukseni vaihtoi nimensä, tiedä hänen olevan muunsukupuolinen tai ymmärrä, mitä se tarkoittaa, mutta he eivät ole tietääkseni sanoneet mitään asiasta. Läheisimmät sukulaiset ovat suhtautuneet varsin positiivisesti. Sekä äidin että isän puolelta löytyy myös yksi transsukupuolinen serkku.”

Yli puolet vastaajista kertoi, ettei sisaruksen muunsukupuolisuus tai transihmisyys vaikuttanut väleihin vanhempien kanssa. Kuitenkin 9 % kertoi vaikutusten olleen vakavia.

Perheet, jossa vanhemmat suhtautuvat kriittisesti sisaruksen identiteettiin, aiheutti vaikeita tilanteita koko perheelle. Moni sisarus kertoi, että oli yrittänyt auttaa vanhempia ymmärtämään transihmisyyttä, tai he ovat toimineet aiheen opettajina, vanhemman huolien sekä pelkojen kuuntelijoina.  Sisarukset ovat kokeneet turhautumista, vihaa ja pettymystä, ettei vanhempi ole pystynyt käsittelemään omia vaikeita tunteitaan ja olemaan sisaruksen tukena. Osalle vastaajista vanhemman vaikea suhtautuminen, on vaikuttanut myös omiin väleihin vanhemman kanssa vaikkakin se on taas saattanut lähentää suhdetta sisarukseen.

”Minun ja isäni välit ovat nykyään hieman etäisemmät. Minusta tuntuu, ettei hän ole vieläkään sinut sisarukseni sukupuoli-identiteetin kanssa, vaikka hänen kaapista tulostaan on nyt jo vuosia. Minua loukkaa, ettei hän (isäni) ole tehnyt tarvittavaa henkistä työtä tukeakseen kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, joten luonnollisesti välimme ovat viilenneet.”

”Yritin ymmärtää eri osapuolien näkemyksiä ja auttaa heitä ymmärtämään toisiaan, jotta perhe ei hajoaisi. Valitettavasti tasapainoilu kahden henkilön välissä ei tuottanut toivottua lopputulosta.”

Yli puolet vastaajista kuitenkin tunnisti, että perheissä oli tapahtunut myös mukavalta tuntuvia muutoksia. Ja nämä liittyivät lähinnä siihen, kuinka sisaruksella oli perheen parissa rennompi, mukavampi ja avoimempi olla.

”Veljeni ei enää ollut vain huoneessaan vaan tuli vuorovaikutukseen kotona. Oli ihanaa nähdä hänessä kasvua ja rohkeutta ilmaista ja olla oma itsensä.”

Sisarukset kuvaavat tilanteita, jossa on kriisin kautta päästy myös tilanteeseen, jossa kaikilla on parempi olla. Vaikka perheissä on saattanut olla vaikeita hetkiä,  sisarukset ovat todistaneet myös perheenjäsenten kykyä kasvaa, oppia, kuunnella ja kuulla. Loppujen lopuksi perheen sisäiset siteet on vahvistuneet, vanhemmat on oppineet sateenkaari- ja transteemoista niin paljon asioita, että sisarukset voivat jopa ylpeillä siitä, miten vanhemmat puolustavat vähemmistöjen oikeuksia myös julkisesti.

”Perheen välit ovat nykyään paremmat ja läheisemmät. Kotona on puhuttu enemmän, ja äidistämme on tullut entistä vahvempi ja kovaäänisempi liittolainen.”

Sisarusten vastauksista myös kuultaa, kuinka ylpeitä ja onnellisia he ovat sisaruksestaan. Sisarukseltaan he kertovat oppineensa itsestään, maailmasta ja sisaruksestaan paljon uutta.  

”Olen oppinut rohkeutta ja rehellisyyttä, näen maailman eri tavalla. Ymmärrän sukupuolta käsitteellisesti paremmin, perehdyin siihen myös akateemisesti viimeisien opiskeluvuosieni aikana. Olen oppinut veljestäni paljon uutta. Ja ymmärtänyt monia asioita lapsuudestamme uudesta näkökulmasta. Olen pystynyt itse pohtimaan omaa sukupuoltani ja sitä, miten koen siihen liittyvät oletukset.”

”Sisaruksestani tuli silmin nähden onnellisempi, sosiaalisempi ja puheliaampi. Vanhemmillamme kesti hetken päästä asian kanssa sinuiksi, mutta lopulta meistä tuli entistä läheisempiä.”

Perheiden parissa työskentelevien onkin tärkeää huomioida ja kysyä myös sisaruksista ja heidän tiedon- ja tuentarpeistaan. Myös sisarukset kaipasivat, että ammattilaiset ottavat paremmin koppia tilanteissa, jossa sisaruksen sukupuoliristiriita on aiheuttanut perheissä kriisin.

Vanhemmille suunnattu artikkeli sisarussuhteiden tukemisen mahdollisuuksista on luettavissa täällä. Artikkelissa myös vanhemmille vinkkejä siihen, miten käsitellä vähemmistöstressiä perheessä.

Sisarusten kysely on osa Euroopan unionin osarahoittamaa, Sense of belonging -hanketta. Sitä toteuttavat Diakonissalaitoksen Vamos ja Helsinki Pride -yhteisö. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen hanketyön tavoitteena on mallintaa vertaistapaamismalleja ja kehittää eri vertaistuen muotoja vanhemmille.

Sari Hälinen
perhetyön suunnittelija, Sense of belonging -hanke