Sukupuolen moninaisuus voi koskettaa lapsia sukupuoli-identiteetin kautta ja/tai kehollisen sukupuolipiirteiden variaation eli intersukupuolisuuden kautta. Lue lisää intersukupuolisuudesta intersukupuolisuus-tietosivuiltamme.

Suomalaisessa sateenkaarinuorten hyvinvointitutkimuksessa (Alanko 2013) transnuorilta kysyttiin, minkä ikäisenä he olivat tulleet tietoisiksi sukupuolestaan. Vastaajista 4 % kertoi, että 0–3-vuotiaana, 18 % 4–6-vuotiaana, 29 % 7–11-vuotiaana, 28 % 12–15-vuotiaana, 11 % 16–18-vuotiaana, 2% 19–25-vuotiaana. 8 % ei osannut tai halunnut sanoa.  Transvestisuuteen liittyvät tunteet ja kokemukset lapsen tiedostamina, muistikuvia tuottavina, alkavat keskimäärin usein alle 13-vuotiaana.

Lapsen kasvu sukupuoleen on pitkälti sisäsyntyistä eikä sukupuoli-identiteettiä voida muuttaa kasvatuksen keinoin. Lapsen sukupuolen erityisyys on siis usein pysyvää, mutta se voi saada eri merkityksiä eri ikäisenä. Lapsen kannalta tärkeintä on kuitenkin se, että kyseessä on lapsen sen hetkinen kokemus itsestään, ja siksi sitä tulee kaikin tavoin kunnioittaa. Lapsen on myös tärkeä voida kokea tulleensa nähdyksi oikein. Tämä tukee lapsen positiivisen minäkuvan ja identiteetin kehitystä sekä vaikuttaa positiivisesti mielenterveyteen.

Transihmisyys ei ole häiriö eikä sairaus

Suomessa elää poikatyttöjä ja tyttöpoikia ja myös ”näkymättömiä lapsia”, joilla on omaan sukupuoleen liittyvää hämmennystä ja sisäistä kokemusta, jota ympäristö ei havaitse. Lapsi voi samaistua täysin tai osittain toiseen sukupuoleen, kuin mikä on hänen syntymän yhteydessä määritetty sukupuolensa. Osalla lapsista voi olla ohimenevä tyttökausi tai poikakausi. On myös poikia, jotka on omalta peruspersoonaltaan feminiinisiä tai androgyynejä.  Androgynialla tarkoitetaan maskuliinisten ja feminiinisten piirteiden ja ominaisuuksien yhdistymistä samassa henkilössä. Osa lapsista voi olla feminiinisiä mutta silti samaistuvat pojiksi. Samoin osa tytöistä on hyvin poikamaisia persoonaltaan ja silti tuntevat olevansa tyttöjä. Kuitenkin osalla lapsista ristiriita oman minäkuvan ja sosiaalisten sukupuoliodotusten välillä on vahvaa ja se voi jatkua aikuisuuteen asti.

Sukupuolen moninaisuudesta voidaan puhua yksilötasolla eri tavoin: voidaan ajatella, että jokaisen ihmisen sukupuoli koostuu ainutlaatuisista ja yksilöllisistä piirteistä ja on täten moninainen. Toisaalta voidaan ajatella, että sukupuolen moninaisuus tarkoittaa jotakin ominaisuutta, joka on sukupuolivähemmistöille tyypillinen. Pyrkimys muuttaa lasta ja normalisoida lapsen sukupuolen kehitystä suuntaan, joka ei ole lapselle ominaista saattaa vahingoittaa lasta.  Transihmisyys ei ole häiriö eikä sairaus, vaan joidenkin ihmisten omaa ominaislaatua ja ihmisenä olemassaolon tapa.

Sukupuolen moninaisuus ja seksuaalinen suuntautuminen ovat eri asioita

Seksuaalisessa suuntautumisessa kyse on siitä, keihin ihminen tuntee vetovoimaa emotionaalisesti ja/tai eroottisesti. Seksuaaliselta suuntautumiseltaan voi olla esimerkiksi  hetero, bi- tai panseksuaali, homo tai lesbo. Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa ihmisen omaa kokemusta sukupuolestaan, sukupuolettomuudesta tai muunsukupuolisuudesta.

Sukupuolivähemmistöön kuuluva voi olla seksuaaliselta suuntautumiseltaan esimerkiksi hetero, homo, bi- tai panseksuaali. Hän voi myös olla aseksuaali, joka kuvaa ihmistä, joka ei koe seksuaalista vetovoimaa muihin ihmisiin tai kokee sitä hyvin vähän. Aseksuaalisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi olla kiinnostunut toisesta ihmisestä esimerkiksi romanttisessa mielessä tai toivoa itselleen seurustelusuhdetta.

Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus on tavallista ja jokaisella on oikeus määritellä itseään sanoilla, jotka kuvaavat häntä juuri sillä hetkellä parhaiten. Voi olla, että lapsesi myötä pääset oppimaan erilaisia sukupuolen moninaisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä määrittelyjä ja käsitteitä. Voit tutustua niihin hiljalleen vaikka Setan nettisivujen sateenkaarisanaston kautta.

Lapsen ja nuoren kokemus on totta

Lapsesta tai nuoresta ei tarvitse olla huolissaan erityisesti siksi, että hän on trans.  Sukupuolivähemmistöön kuuluminen voi korreloida myös tosi monen hyvän asian kanssa, kuten itsetuntemuksen lisääntymisen, yhteisön ja yhteisöllisyyden löytämisen, oikeudenmukaisuuden tunnon ja resilienssin lisääntymisenä.  Vanhemman on ehkä eniten kaikkea osattava olla roolimalli, hyvän arjen ja tulevaisuuden rakentaja ja toimia niin, että lapsella on sellainen olo, että olet hänen puolellaan.  Lapsen kertomasta ei ole pakollista kertoa kenellekään, jos lapsi niin toivoo. Lapset ovat usein hyviä kertomaan, että millaisia muutoksia he mahdollisesti toivovat esimerkiksi sosiaalisissa ympäristöissä, jotta he tulevat kohdatuksi täsmällisemmin tai mikä helpottaisi heidän arkeaan esimerkiksi vessa- tai pukeutumistilanteissa. 

Terveyskirjaston (2024) mukaan sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan ihmisen peruskäsitystä siitä, mihin sukupuoleen hän kuuluu. Nuoruusiän yhtenä tehtävänä on identiteetin kehittyminen, ja sen prosessi on monitahoinen. Siihen kuuluu fyysinen, psyykkinen sekä sosiaalinen aspekti. Identiteetin kehittymiseen vaikuttavat fysiologiset tekijät, genetiikka ja hormonitoiminta. Tiedetään, että mikään yksittäinen tekijä ei määritä sitä, millaiseksi kukin meistä oman sukupuolensa kokee. Osa ihmisistä ei siis koe olevansa sen paremmin miehiä kuin naisiakaan, vaan jotain näiden väliltä tai ulkopuolelta.

Sense of belonging -hankkeen valmentajan Osma pohtii videolla yleisimpiä vanhempien pelkoja.

Joskus vanhempi miettii, onko lapsen kertoma ja kokemus totta. Lapsi on lapsi, olkoon hänen yksi ominaisuutensa transihmisyys tai ei. Vanhempi voi aina oppia ja opetella yhdessä lapsen kanssa. Tärkeintä on hyvä ja avoin kommunikaatiosuhde, jossa lapsen ajatuksista ja tunteista ollaan kiinnostuneita. Kun lapsi kertoo olevansa sukupuoleltaan moninainen, asiaan voi suhtautua kunnioitettavasti. Ja aika kertoo,  mitä se tarkoittaa sinun lapselle nyt ja tulevaisuudessa. Lapsen kanssa voi taittaa yhteistä kasvumatkaa rauhallisesti ja lämmöllä.

Katso video, jossa 25-vuotias Alex kertoo kasvustaan nuoreksi mieheksi.

Jos vanhemmat eivät hyväksy lapsen tai nuoren ominaislaatua, lapsi voi alkaa sisäistämään vanhempiensa torjuntaa sekä muun ympäristön paheksuntaa sisäiseksi mielikuvakseen itsestään. Tämä voi aiheuttaa lapsessa ja nuoressa häpeää, itsevihaa sekä itsensä, tunteidensa ja tarpeidensa piilottamista. Ja jos lapsi tai nuori ei saa apua aikuisilta, hän joutuu yksin käsittelemään ja jäsentämään liian vaikeita ja hämmentäviä tuntemuksia. Nuoren on raskas kantaa omaa salaisuuttaan, jos hänellä ei ole ketään, jonka kanssa puhua sukupuolen kokemisestaan.

Katso Sukupuolen monianisuuden osaamiskeskuksen sosiaaliohjaaja Elina Sorsan video siitä, mitä nuoret vanhemmiltaan kaipaavat. Videoon pääset tästä. 

Lisätietoa

Translasten ja nuorten perheet ry:n ylläpitämä lista translapsia ja -nuoria koskevasta tutkimuksesta

Sares-Jäske L, Jehkoi A, Rantanen E, Lehtonen J. (2024) Transnuorten tyytyväisyys elämään – voimavaratekijät liittyvät hyviin ihmissuhteisiin ja arvostavaan vuorovaikutukseen. Tutkimuksesta tiiviisti 5/2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.