Tämä omahoitomateriaali on suunnattu translasten, muunsukupuolisten ja sukupuoltaan pohtivien lasten vanhemmille ja läheisille. Materiaalia voi hyödyntää elämäntilanteissa, joissa haluaa tutkailla omia tunteita, lisätä itsetuntemusta, arjessa jaksamista ja voimavaroja.

Osa tästä omahoitomateriaalista perustuu Sense of Belonging -hankkeen (2023–2026) ja Maria Akatemian Vankemmaksi -hankkeen (2024–2026) yhteistyössä pitämään Tunne tunteesi -vertaistukiryhmän materiaaleihin.

Tässä omahoito-osiossa pääset tutustumaan erilaisiin tunteisiin, niiden käsittelyyn ja voimavarojen lisäämiseen arjessa, vanhempien näkökulmasta. Saat työkaluja, joiden tavoitteena on lisätä ymmärrystä itseäsi ja lastasi kohtaan. Voit tehdä omahoito-ohjelmaa järjestyksessä, yksi osio kerrallaan tai löytää sivuilta harjoitukset, jotka tuntuvat sinulle ajankohtaisilta juuri nyt. Omahoito-osiossa on vanhemmille suunnattua tietoa ja näkökulmia, sekä erilaisia kirjallisia tehtäviä sekä kehollisia harjoituksia.

Omahoito-ohjelman sisällysluettelo

1. Pohdintatehtävä vanhemmuudesta
2. Vanhemmuuteen kuuluvat moninaiset tunteet
3. Vanhemman vaikeaksi koetut tunteet
4. Vähemmistöstressi koskettaa myös vanhempia
5. Huolet vaikuttavat mieleen ja kehoon
6. Tunnesäätely
7. Mitkä ovat vanhemmuuden arvosi?
8. Moraalisten vaurioiden tutkiminen

Vanhemmalle

Kenties olet Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen nettisivuilla siksi, että lapsesi on voinut kertoa olevansa epävarma sukupuolestaan tai ettei hän tunne olevansa sitä sukupuolta, mihin hänet on syntymässä määritelty. Lapsesi on voinut kertoa olevansa transsukupuolinen, muunsukupuolinen, sukupuoleton tai esimerkiksi transvestiitti.

Vanhempana voit kokea iloa ja helpotusta siitä, että lapsesi on oivaltanut itsestään tärkeän asian. Voi olla, että oma tunteesi vanhempana saa jonkun selityksen, kun vaistosi on kertonut, että lapsellasi on jotain tärkeää kerrottavaa itsestään sinulle.

Jos lapsen identiteetti tulee sinulle yllätyksenä, ei kannata ajatella, että olisit tehnyt mitään väärin. Lapsen identiteettiprosessi voi joskus olla pitkä ja kaikki lapset eivät osaa sanallistaa kesken olevaa itsetutkiskelua.

Lisääntyvä ymmärrys auttaa usein vanhempia tukemaan lasta paremmin. Lapsen identiteetin ymmärrys ja sopeutuminen siihen, mitä kaikkea se voi tarkoittaa edellyttää useimmiten vanhemmalta omaa prosessointia, jossa on erilaisia vaiheita. Tämä aika voi olla monellakin tavalla polveilevaa, jossa erilaiset ajatukset ja pelot voivat muuttua myös lapsen oman prosessin tahdissa.

On myös tärkeää antaa itsellesi arvostusta ja pitää huolta omasta jaksamisesta. Toisinaan lapset odottavat vanhemmiltaan paljon, eivätkä osaa huomioida aikuisten sopeutumisen vaiheiden etenemistä tai tarpeellisuutta. Muistuta itseäsi aina välillä siitä, miten olet edennyt jo omassa prosessissasi ja anna sille arvoa.

Pohdintatehtävä vanhemmuudesta

Monenlaiset asiat vaikuttavat vanhemman tunnekokemuksiin suhteessa lapseensa. Saamme omilta vanhemmiltamme sisäistetyn mallin vanhemmuuteen, jonka pohjalta saatamme asettaa odotuksia itsellemme ja lapsillemme. Juuri odotusten kohtaamattomuus on omiaan synnyttämään meissä haastavia, mutta hyvin inhimillisiä ja vanhemmuuteen kuuluvia tunnekokemuksia, kuten syyllisyyttä, riittämättömyyttä tai keinottomuutta.

Tunnesäätelytaitojemme kehittymiseen on vaikuttanut se, kuinka omat vanhempamme ovat pystyneet kohtaamaan meidät vaikeina hetkinä. Saatamme herkästi toistaa myös vanhempiemme tapoja asettaa rajoja ja puhua itsellemme ja muille. Omat lapsuudenkokemukset eivät kuitenkaan määrää omaa vanhemmuutta. Omista kokemuksista tietoiseksi tuleminen auttaa erottamaan sen, mikä on opittua ja hyväksi koettua, sekä sen, mikä oli haavoittavaa ja missä haluaa itse toimia vanhempana toisin. Omien tunteiden tunnistamiseen voi vaikuttaa myös se, onko lapsen sukupuoliristiriita tullut vanhemmalle yllätyksenä vai oletteko kasvaneet siihen yhdessä lapsen kanssa.

Vanhemmuuden tunnekokemuksiin vaikuttavat omista kokemuksista suhteessa ympäristöön syntyvien odotusten, toiveiden ja mielikuvien lisäksi myös kunkin lapsen kanssa koettu matka vanhemmuuteen (esim. Oliko lapsi toivottu/odotettu, miten synnytys ja mahdollinen imetysaika sujuivat ja miten vanhempana oleminen juuri tälle lapselle on koettu). Myös lapsen piirteiden ja tarpeiden samanlaisuudella tai erilaisuudella suhteessa omaan itseen ja itse koettuun vanhemmuuteen on merkitystä. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen yksilönsä temperamenttinsa, persoonansa ja muiden piirteidensä suhteen. Koettu samanlaisuus usein helpottaa lapsen asemaan asettumista. Erilaisuus taas saattaa haastaa lapsen tarpeiden ja tunnekokemusten ymmärtämistä. Toisinaan meidän voi olla vaikeaa sietää lapsessa juuri niitä tunteita tai piirteitä, joita omat vanhempamme eivät meissä pystyneet kohtaamaan.

Pohdi ja voit kirjoittaa huomioitasi paperille, kun kysyt itseltäsi seuraavia kysymyksiä:

• Millaisen vanhemman/äidin/isän mallin olet saanut lapsuudenkodistasi? Missä asioissa olet ottanut vanhemmiltasi mallia vanhemmuuteesi, ja missä asioissa toiminut toisin?
• Millaisia sukupuoleen liittyviä ajatuksia, arvoja ja kasvatusperiaatteita sinulla on ollut? Uskotko lapsesi hyötyneen joistakin näistä?
• Millaisia toiveita ja mielikuvia sinulla oli vanhemmuudesta ja perhe-elämästä ennen vanhemmaksi tuloa? Millaisia odotuksia sinulla on nyt itsellesi vanhempana? Entä suhteessa lapseesi?
• Millainen matkasi vanhemmuuteen on ollut juuri tämän lapsen kanssa? Millaiseen elämäntilanteeseen hän syntyi, miten yhteinen matkanne alkoi, ja miten se on sujunut tähän päivään asti?
• Millaiset lapsen piirteet ja toimintatavat koet helppoina, ja mitkä ehkä haastavina? Millaisia tarpeita ajattelet liittyvän näihin lapsesi piirteisiin?
• Mitä kuvittelin vanhemmuudesta ennen kuin lapseni kertoi sukupuolestaan? Mikä asia on muuttunut ja mikä ei?
• Millaista on perheesi arki tällä hetkellä? Mikä kuormittaa sinua erityisesti? Entä mistä asioista saat voimaa?

Vanhemmuuteen kuuluvat moninaiset tunteet

Vanhemmuus itsessään herättää moninaiset tunteet. Arki voi olla monella tavalla kuormittavaa ja kun perheessä on lapsi tai lapsia, joilla on jotain erityisyyttä, on hänen tarpeensa huomioitava yksilöllisesti.

Kuormitus ei välttämättä liity lapseen tai hänen ominaisuuksiinsa itsessään, vaan esimerkiksi siihen, kuinka paljon arki vaatii vanhemmilta suunnittelua, ennakointia, joustavuutta ja jatkuvaa tilanteisiin mukautumista niin fyysisesti kuin tunnetasolla.

Vanhempi saattaa joutua käyttämään paljon aikaa esimerkiksi palveluiden selvittämiseen, terveydenhuollon tai muiden ammattilaisten kanssa asiointiin sekä lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen arjessa. Myös tavalliset perheen tilanteet, kuten koulu- tai päiväkotipäivät, siirtymät, harrastukset ja sosiaaliset tilanteet, voivat vaatia enemmän valmistautumista ja tukea.

Kuormitus voi heijastua myös koko perheen toimintaan. Vanhemman voimavarat voivat vähentyä, jolloin aikaa ja energiaa jää vähemmän mahdolliselle parisuhteelle, sisaruksille, työlle, vapaa-ajalle ja omalle palautumiselle. Toisaalta perheen kokemukseen vaikuttavat merkittävästi myös ympäristön tarjoama tuki, palveluiden saatavuus sekä se, tuleeko perhe kohdatuksi ja ymmärretyksi.

Usein vanhemmat kertovat, ettei ole aikaa eikä resursseja pohtia omia asioita tai käsitellä omia tunteita, kun vanhempana keskittyy lapsen tai muiden perheenjäsenten tunteisiin. Myös se, millaisia ennakko-odotuksia ja oletuksia ympärillä oleva yhteisö asettaa esimerkiksi muunsukupuolisten, translasten tai sukupuoltaan pohtivan perheille. Psyykkisesti oireilevan lapsen vanhemman kokemusmaailmaa saattaa puolestaan värittää jatkuva huoli, pelko lapsen kunnosta ja toimintakyvystä sekä tunne omasta riittämättömyydestä.

Lapsen oireillessa psyykkisesti, tuntee vanhempi usein syyllisyyttä. Hän saattaa pohtia sitä, olisiko voinut tunnistaa tilanteen aiemmin tai onko saattanut jopa omalla toiminnallaan aiheuttaa nuoren oireilun. Syyllisyys tunteena voi ajaa vanhempaa korjaamaan lapsen pahaa oloa. Syyt lapsen psyykkiselle oireilulle ovat kuitenkin usein moninaiset, eikä vanhempi pysty poistamaan kaikkea lapsensa elämässä olevaa kuormitusta, vaikka kuinka yrittäisi. Alun syyllisyyden tunteen ja murehtimisen jälkeen onkin tärkeää pysähtyä omien vaikutusmahdollisuuksien ääreen – mihin asioihin voin vanhempana vaikuttaa?

Vanhempien välille voi tulla ristiriitoja, koska jokaisella on erilainen rytmi omaksua esimerkiksi lapsen sukupuoliristiriitaa. Kun huomaat perheessä tai ihmissuhteissasi kiristynyttä ilmapiiriä, erimielisyyksiä ja stressiä, on tärkeää, että juuri silloin huolehdit itsestäsi ja omista voimavaroistasi.

Tunteet ja niiden tarkoitus

Tunne on lyhytkestoinen, spontaani ja ohimenevä reaktio johonkin itsestä tai ympäristöstä kumpuavaan ärsykkeeseen. Tunne ei ole hyvä eikä paha, se on tunne. Tunteiden kokemisen pohja muodostuu yksilöllisestä temperamentista eli synnynnäisistä taipumuksista reagoida ja käyttäytyä.

Tunteet ovat välttämättömät eloonjäämisen kannalta ja heräävät siksi nopeasti. Ne saavat meidät hakeutumaan hyvinvointia tukevien asioiden äärelle tai välttelemään vahingollisia asioita. Tunteet auttavat huomaamaan ympäristön vaaroja, ja ovat usein lyhytkestoisia eli noin 90sek. – 8 minuuttiin.

Kuvassa näet jäälohkareen, joka on vedessä. Osa jäälohkareesta on veden alla, ja osa veden pinnan päällä. Kuvan tarkoituksena on havainnollistaa ihmisen erilaisia tunteita, reaktioita ja tarpeita. Pinnan alla on usein tarpeita ja tunteita kuten pettymystä, pelkoa, häpeää, arvottomuutta, oman ajan ja tilan puutetta. Nämä ovat ensisijaisia, usein piilossa olevia tunteita, jotka ovat luonnollisia tapoja reagoida asioihin. Pinnan alla näkyy toissijaiset tunteet, jotka ovat usein toimintaa. Nämä ovat usein ensisijaisia tunteiden tai ajatustemme tuotoksia.  Kuvan lähde: Maria Akatemia. 

Tunteet voidaan jakaa pinnalla oleviin suojatunteisiin ja pinnan alla oleviin syvempiin tunteisiin. Ärtymyksen ja ahdistuksen alla on usein haavoittuvampia tunteita, kuten riittämättömyyttä, kokemusta siitä, ettei ole tärkeä tai pelkoa ettei tule hyväksytyksi.

Toivottomuus on esimerkiksi yleensä toissijainen tunne, joka koostuu ensisijaisesta surusta tai pettymyksestä sekä ajatuksesta, että asiat eivät voi muuttua paremmiksi.

On tärkeää muistaa, kuinka tunteet siirtyvät ja tarttuvat. Vanhempana on tärkeää virittäytyä lapsen monenlaisten tunteiden äärelle, mutta jos vanhempi tuntee lapsen tunteita liiaksi, se uuvuttaa. Erilaisten tunnekokemusten tiedostaminen ja pyrkimys ymmärtää niitä auttaa ymmärtämään mistä toisen reaktio kumpuaa. Joskus vanhemman on vaikeaa ymmärtää lapsen dysforiaa tai sukupuoliristiriitaa. Vaikkei toisen kokemusta voi koskaan täysin ymmärtää, empaattinen suhtautuminen on mahdollista myös silloin kun itse ei tavoita toisen olotilaa tai täysin ymmärrä sitä. Nuori tarvitsee toivoa, että hän voi nyt ja tulevaisuudessa elää omana itsenään ja tulla oikein nähdyksi.

Seuraavassa harjoituksessa voit samaistua lapsesi kokemuksiin, mutta myös pohtia omaa rooliasi ja ympäröivän yhteiskunnan asettamia odotuksia itseäsi kohtaan.

Harjoituksen avulla voit saada mielikuvan siitä, mitä lapsesi saattaa kokea ja miltä se voi tuntua, kun joutuu tarkkailemaan omaa puhetta, olemusta, pukeutumista ja käyttäytymistä, jotta vastaisi muiden oletuksiin.

• Kuvittele, että näyttelet elämässäsi itseäsi. Joudut esittämään itseäsi töissä, harrastuksissa, kotona, suvun ja ystävien joukossa. Voit ehkä kuvitella, kuinka paljon se vie energiaa ja miten paljon psyykkistä kestävyyttä se vaatii.
• Vääränkokoiset kengät. Kuvittele, että joutuisit kävelemään joka päivä kaksi numeroa liian pienissä kengissä. Ne puristavat ja tekevät kipeää joka askeleella, etkä vaan voi päättää olla välittämättä kivusta, koska se on läsnä koko ajan.
• Pysähdy miettimään, millaisia odotuksia muut ihmiset ovat asettaneet sinulle siitä, millainen sinun pitäisi olla vanhempana, puolisona, lapsena tai läheisenä. Mitä sinussa tapahtuu, kun huomaat yrittäväsi täyttää näitä odotuksia ja miltä tuntuisi, jos sinun ei tarvitsisi täyttää niitä?

Vanhemman vaikeaksi koetut tunteet

Kun oma lapsi kertoo olevansa trans-, muunsukupuolinen tai pohtivansa sukupuoltaan voi vanhemmassa herätä monenlaisia tunteita.  Mukana voi olla rakkautta ja iloa lapsen kyvystä luottaa sinuun, mutta omaan tunnerepertuaariin voi liittyä myös hämmennystä, pelkoa, surua, syyllisyyttä tai häpeää. Vaikeiden tunteiden kokeminen ei tee vanhemmasta huonoa vanhempaa vaan tärkeää on pysähtyä niiden äärelle ja yrittää ymmärtää, mistä ne kertovat, jotta lapsen ei tarvitse kantaa vanhemman tunteista vastuuta.

Hankalatkaan tunteet eivät tee kenestäkään huonoa vanhempaa, sillä tunne ja toiminta ovat eri asioita. Vanhempi voi kokea surua, pelkoa, hämmennystä, huolta tai jopa häpeää ja silti rakastaa lastaan syvästi ja tukea häntä. Haastavissa tilanteissa keskustelu ammattilaisen tai vertaisen kanssa on paikallaan, sillä lapsen ei koskaan tulisi joutua kannattelemaan vanhempiensa tunteita.

Joskus tunnekokemukset haastavat ristiriitaisuudellaan. Vanhempi voi yhtä aikaa olla helpottunut siitä, että nuori pystyy olemaan enemmän oma itsensä, ja peloissaan hänen puolestaan. Ristiriitaisuus on usein osa sopeutumisen prosessia. Turvallisen ja hyvän vanhemmuuden ehtona ei ole haastavista tunteista irti pääseminen, vaan lapsen kokemus vanhemman tuesta, ymmärryksestä ja hyväksynnästä.

Vanhempi miettii luontaisesti lapsen tulevaisuutta ja sitä, miten hän löytää oman paikkansa maailmassa. Lapsen kokema sukupuoliristiriita voi paljastaa yhteiskunnasta, itsestä, omasta lähipiiristä sekä historiasta hyvin normatiivisia puolia siitä, mitä sukupuoleen ja sen ilmaisuun liitetään. Sukupuolen ilmentämisellä tai ilmaisulla tarkoitetaan esimerkiksi vaatetyyliä ja muita tyyliin liittyviä asioita, kehon kieltä, äänenkäyttöä ja muuta kehollista ilmaisua. Jos ympäristö, kuten esimerkiksi oma perhe, koulu, kaverit tai työpaikka, reagoi kielteisesti siihen, että kokee ja ilmaisee sukupuolta eri tavalla kuin on oletettu, se voi herättää vanhemmassa häpeän tunteita.

Vanhempi voi kokea häpeää pohtiessaan, mitä muut ajattelevat hänestä, hänen lapsestaan tai koko perheestä. Mieleen voi nousta kysymyksiä: Mitä sukulaiset ajattelevat? Mitä muut vanhemmat ajattelevat lapsestani? Ajatellaanko, että olen epäonnistunut vanhempana?

Häpeä ei välttämättä kerro siitä, että lapsessa olisi jotain hävettävää. Se voi kertoa pelosta tulla itse tuomituksi tai siitä, että vanhempi kantaa mukanaan ympäristön asettamia odotuksia siitä, millaisen perheen tai lapsen pitäisi olla.

Näitä tunteita voi olla hyödyllistä pysähtyä tutkimaan: Kenen ajatuksia pelkään? Mitä oikeastaan pelkään menettäväni? Ja mitä tarvitsen, jotta voisin hyväksyä lapseni ja perheeni sellaisina kuin ne ovat? Mistä minun on ollut vaikea luopua, ja mitä olen saanut tilalle?

Vanhemmuus ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi ymmärtää heti. Lapselle tärkeintä voi olla kokemus siitä, että vaikka vanhempi vasta opettelee ymmärtämään, hän haluaa kuunnella, oppia ja kulkea lapsen rinnalla.

Lapsen tukeminen voi uuvuttaa

Jos lapsellasi on sukupuolidysforiaa, hyväksy, että se voi rajoittaa hänen elämäänsä tai toimintakykyään jonkin aikaa. Älä vaadi lapseltasi liikaa, vaikka toisinaan hänen kokemustaan voi olla vaikeaa tavoittaa.

Kehodysforiasta voi puhua lapsen kanssa, ja pohtia yhteisesti siitä, millaiset keinot häntä voi auttaa ahdistuskohtauksen aikana. Sinun kykysi pysyä rauhallisena tunteiden vastaanottajana, annat lapselle myös toivoa siitä, ettei henkinen kipu kestä loputtomiin ja siitä on aiemminkin selvitty. Jos lapsellasi on ollut itsetuhoista käytöstä, voit katsoa Mieli ry:n kriisi- ja perhetyöntekijän YouTube-videon aiheesta täällä.

Oma prosessisi hyötyy siitä, että olet välillä ajattelematta ketään tai mitään muuta kuin itseäsi ja hyvinvointiasi. Lapsesi hyötyy siitä, että keskityt välillä itseesi ja omiin tarpeisiisi. Ota aikaa itsellesi ja kun huomaat kuormittuvasi, puhu huolistasi ystäville tai läheiseksi koetulle ihmiselle. Tarvittaessa etsi itsellesi ymmärtävä vertaistukiryhmä tai terapeutti. Pyri järjestämään itsellesi hetkiä, jolloin voit keskittyä juuri niihin asioihin, jotka antavat sinulle voimaa ja mielihyvää.

Tunnepohdinta liittyen lapsen kokemiin tunteisiin

Jokainen meistä kantaa mukanaan lukemattomia tunteita. Lapset, iästään riippumatta usein purkavat stressiään, pelkoa, huolia ja kuormittavia tilanteita vanhempiin. Joillekin lapsille dysforiakohtaus voi olla emotionaalisesti ja fyysisesti raskasta.  Vaikeakin kokemus voi tarjota tilaisuuden oppia jotakin itsestä ja kyvystä selvitä vaikeista tunteista.

• Omien tarpeiden tunnistaminen. Dysforiakohtaus voi tehdä näkyväksi, mikä nuorelle on erityisen kuormittavaa ja millainen tuki juuri silloin auttaa.
• Tunteiden sanoittamisen harjoittelu. Nuori ja vanhempi voivat vähitellen oppia tunnistamaan: Mitä tapahtuu? Mitä tunnen? Mitä tarvitsen juuri nyt?
• Vaikeista hetkistä selviytyminen. Kun nuori huomaa, että vaikeakin tunne voidaan kohdata ilman häpeää tai torjumista, se vahvistaa kokemusta siitä, että myös vaikeat tunteet ovat sallittuja.
• Vanhemman ja nuoren välisen luottamuksen rakentuminen. Kun vanhempi pysyy rinnalla myös voimakkaan dysforian aikana, nuorelle voi välittyä kokemus: “Minun ei tarvitse selvitä tästä yksin.”

Lapsi tai nuori tarvitsee dysforiakohtauksen jälkeen lepohetkiä, jolloin sukupuoleen liittyviä huolia ei tarvitsisi miettiä. Voit miettiä lapsesi kanssa tämän jälkeistä tekemistä, johon uppoutua kuten pelaaminen, musiikin kuuntelu, tai piirtäminen.

Lapsen yksilöllinen persoonan piirre voi määritellä kuinka lapsi näyttää ulospäin tunteitaan. Tunteenpurkaukset voivat olla hyvinkin vahvoja. Jos lapsen tunneilmasto ja tapa reagoida on vanhemman omalle tavalle erilainen, se vaatii vanhemmalta paljon vakautta ja kannattelukykyä. On kuitenkin tavallista, ettei vanhempana useinkaan toimi niin kuin itse toivoisi tai haluaisi. Kun omat vahvat tunteet vanhempana yllättävät, siihen on saatavilla apua Maria Akatemian toiminnasta. 

Kun käsittelet lapsesi tunteita, voit pohtia aihetta esimerkiksi näiden apukysymysten kautta:

• Miten koet lapsen tunteenpurkaukset? Onko niitä helppoa vai haastavaa ottaa vastaan?
• Millaisia keinoja sinulla on vastata lasten tunteisiin provosoitumatta? Onko jokin tietty vaikea tunne tai tilanne hankalampi kuin toinen?
• Miten tuet lasta vaikeiden tunteiden käsittelyssä?
• Kertooko lapsesi transihmisyyteen liittyvistä tunteista? Jos hän ei jaa tunteistaan tai ajatuksistaan juuri mitään, miltä se sinusta tuntuu?
• Mitä toivoisit lapsen jakavan kanssasi? Mitä et toivo lapsesi jakavan?

Harjoitus tunnepurkki

Säilömme ”tunnepurkissa” sellaisia haastavia tunteita, joita meidän on vaikea sietää itsessämme ja joiden ilmaiseminen tuntuu vaikealta. Purkin ulkopuolella elävät vapaammin ne tunteet, joiden ilmaiseminen ja tunteminen on meille helpompaa. Jos purkin kansi on aina auki tunteet “valuvat ulos”. Jos taas purkki on aina kiinni, tulee se ennen pitkää täyteen, paine kasvaa ja lopulta pienikin asia voi saada purkin räjähtämään. Kun kantta raotetaan riittävällä tavalla ja sopivassa suhteessa se säätelee tunteita.

• Millaisia tunteita sinä sijoittaisit purkin sisälle, ja millaisia purkin ulkopuolelle? Pohdi näitä erityisesti vanhemmuuden kontekstista käsin.
• Pohdi seuraavaksi purkin kantta eli sitä, miten olet oppinut hallitsemaan haastavia tunteita. Päästätkö painetta purkista koskaan ulos? Miten ja millaisissa tilanteissa? Miten toivoisit voivasi toimia haastavien tunteiden kanssa?

Kuvassa on hillopurkki, jonka sisällä lukee: haastavat ja vaikeat tunteet sietää ja ilmaista. Purkin ulkopuolelle laitetaan useimmiten helpoimmat ja sallitummat tunteet, joita voi sietää ja ilmaista.  Purkin ulkopuolella on ajatuskupla, joka muistuttaa, että kaikki tunteet sekä purkin sisällä sekä ulkona ovat tavallisia ja inhimillisiä. Kuvan lähde: Maria Akatemia.

Harjoituksen jälkeen maadoita itsesi tähän hetkeen ja itseesi -harjoituksella:

• Ota levollinen ja mukava asento tuolilla, jolla istut. Anna silmien sulkeutua. Hengittele hetken aikaa omaan tahtiisi hitaasti sisään ja ulos.
• Tuo nyt mieleesi joku henkilö elämäsi varrelta, jonka kanssa olet kokenut olevasi turvassa ja jonka seurassa olet voinut olla oma itsesi. Se voi olla, vaikka puoliso, ystävä tai muu läheinen, joka on elämässäsi tällä hetkellä, mutta se voi olla yhtä lailla joku menneisyydestäsi, kuten sinulle tärkeä sukulainen tai vaikka opettaja. Kyseessä voi olla myös jokin eläin, joka on tuonut sinulle iloa, turvaa ja lohdutusta.
• Jos pystyt visualisoimaan, kuvittele miltä tuo henkilö näyttää ja miten hän katsoo sinua? Millä tavoin hän osoittaa välittävänsä sinusta? Haluaisiko hän sanoa tai antaa sinulle jotakin? Voit myös vain keskittyä muistamaan, miltä sinusta tuntuu olla tämän turvallisen ihmisen tai eläimen seurassa. Voit pysytellä tässä mielikuvassa hetken aikaa ja vain tarkkailla, kuinka se elää.
• Huomioi nyt, miltä kehossasi tuntuu. Miltä hengityksesi tuntuu? Huomaatko eroa harjoituksen alkuun? Voit vielä hengittää muutaman kerran omaan tahtiisi, ja kun olet valmis palaamaan tähän hetkeen, voit avata silmäsi.

Vähemmistöstressi koskettaa myös vanhempia

Vähemmistöstressi on stressireaktio, joka aiheutuu asioista, tilanteista, reaktioista, jotka tapahtuvat, tai niiden pelkää tapahtuvan.  Se on stressitila, joka voi kohdistua sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun, seksuaaliseen suuntautumiseen tai ihonväriin, vammaan, toimintakykyyn tai muuhun henkilökohtaiseen ominaisuuteen.

Käsite lähemmistöstressi voi tuntua sinusta kuvaavalta termiltä. Sitä voi kokea vanhempi tai läheinen. Vaikka olisi itse turvatussa asemassa, voi kokea stressiä kuullessaan epäarvostavaa puhetta toisista. Lue vähemmistöstressistä lisää: Vähemmistöstressi lapsilla ja vanhemmilla – Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus

Vähemmistöstressin käsittely

Arjessa vähemmistöstressi voi tarkoittaa esimerkiksi jatkuvaa varuillaan oloa ja ennakointia: Miten lapseni kohdataan koulussa, harrastuksessa, terveydenhuollossa tai sukulaisten luona? Pitääkö perheenjäsenten jälleen selittää lapsen ulkoasua, vaihtunutta nimeä tai muuten puolustaa itseä? Vanhempi saattaa joutua toistuvasti pohtimaan, milloin kannattaa puuttua johonkin lasta koskevaan tilanteeseen. Milloin korjata toisen toimintaa tai milloin suojella lasta mahdolliselta konfliktilta?

Kuormitus voi näkyä myös lapsen puolesta koettuna huolena ja syyllisyytenä: Olenko tehnyt tarpeeksi? Olisinko voinut suojella lastani paremmin? Erityisesti lapsen tulevaisuudesta ja turvallisuudesta huolehtiminen voi viedä paljon voimavaroja.

Harjoitus: miten tunnistan suojakeinoni liittyen vähemmistöstressiin

Muistele jotain tilannetta, jossa olet kokenut vähemmistöön kuuluvan lapsen vanhempana arvostuksen ymmärryksen puutetta, epäreilua kohtelua, leimaamista tai muuta ikävää käytöstä. Tai muistelet, että olit huolissasi sellaisesta käytöksestä.

Ota paperia ja kynä, ja tee iso ympyrä, jonka sisällä on kaksi pienempää ympyrää. Kirjoita joitain esimerkkitilanteita ylös, ja tarkastele niitä sen jälkeen tämän kehäkuvan kautta ja pohdi: mille kehälle tilanne kuuluu, mille kehälle haluaisit sen kuuluvan.

Sisäkehän asioissa voit vaikuttaa ja päättää niistä, jolloin huomaat hyvinvointisi lisääntyvän. Keskikehällä on asioita, joihin voit vaikuttaa itse omalla toiminnallasi, mutta et voi päättää niistä. Ulkokehän asiat ovat sellaisia, joihin et voi vaikuttaa tai päättää, eli niiden pohtimiseen ei kannata käyttää liikaa aikaa.

Kuvassa on kolme kehää, joiden tarkoituksena on hahmottaa sitä, millaisia mahdollisuuksia sinulla on vaikuttaa omaan elämääsi. Sisäkehällä on asiat joihin voit vaikuttaa, ja niihin keskittymällä voit lisätä hyvinvointiasi. Keskikehällä on asiat, joihin voit vaikuttaa omalla toiminnallasi esimerkilläsi, keskustelemalla mutta et voi päättää niistä. Ulkokehällä on asioita, joihin et voi vaikuttaa ja joista et voi päättää. Tunnistamalla elämästäsi näitä asioita, tiedät paremmin millaisiin asioihin liiallisesti keskittyminen kuluttaa liikaa energiaa. Kuvan lähde: Maria Akatemia. 

Huolet vaikuttavat mieleen ja kehoon

Huolet voivat vallata vanhemman mielen nopeasti. Ihmisen mieli on rakentunut ennakoimaan ja varautumaan mahdollisiin uhkiin. Siksi se voi reagoida myös sellaisiin ajatuksiin, jotka eivät tapahdu tässä hetkessä tai joiden toteutumisesta emme voi tietää.

Huolestuminen on inhimillistä. Jos huolet kuitenkin alkavat täyttää suuren osan arjesta, ne voivat vaikuttaa myös kehon toimintaan. Mieli ja keho eivät ole toisistaan erillisiä: ajatukset, tunteet ja tulkinnat vaikuttavat siihen, millaisessa vireystilassa keho on.

Vireystila tarkoittaa kehon ja mielen senhetkistä aktivaatiotasoa. Se vaikuttaa muun muassa sydämen sykkeeseen, hengitykseen, lihasjännitykseen ja tarkkaavaisuuteen. Pitkittynyt huolestuneisuus voi pitää kehoa jatkuvasti valppaana, jolloin palautumiselle ja rauhoittumiselle jää vähemmän tilaa.

Siksi vanhemman hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole lapsen tilanteen vähättelyä tai huolien torjumista. Se on myös oman toimintakyvyn ja palautumisen tukemista. Kun vanhempi oppii huomaamaan, milloin mieli alkaa ennakoida pitkälle tulevaisuuteen ja keho siirtyy ylivireyteen.

Oman synnynnäisen herkkyyden/reagointitavan, ihmissuhteiden laadun ja henkilöhistorian ymmärrys luovat perustan oman vireystilojen vaihtelun ymmärtämiselle.  On olemassa kolme erilaista vaihetta: optimaalitila, ylivireystila ja alivireystila, jotka vaihtelevat päivän tapahtumien mukaan. Normaaliin elämään kuuluu vireystilojen vaihtelut esim. sopiva stressi tai kuormitus ja hermostomme auttaa meitä suoriutumaan näissä tilanteissa nostamalla väliaikaisesti kehon vireystilaa, jolloin meillä on aistit valppaana, jolloin meillä on valmius liikkua ja reagoida.

•  Ylivireydessä aktivoituu taistele ja pakene -reagointi. Siinä kehossa on fyysisisä jännitysoireita ja ylivoimaisen vaikeita tunteita. Tämä voi näkyä nukkumisvaikeuksina, valppautena ja keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmina.
• Sietoikkunan kohdalla tunnet olevasi turvassa, jossa on kiintymistä, tutkimista, kykyä säädellä energiaa, hoivaamista, sosiaalisuutta, leikkiä ja mahdollisuutta toteuttaa seksuaalisuutta.
• Alivireydessä on passiivista puolustautumista, tunteiden turtuneisuutta, tyhjyyden tunnetta, lamaantumista ja uneliaisuutta. Jopa tajunnan menetystä.  Jarruina näiden välillä toimii itsetuntemus, kehotietoisuus, tietoinen hengitys, rauhoittava seura ja tietoisuus sisäisistä sekä ulkoisista tekijöistä.

Järjestelmän toimiessa normaalisti painopiste on optimaalissa vireystilassa, jolloin koemme stressiä, mutta palaudumme siitä ja toimintakykymme säilyy. Jos hermostomme joutuu olemaan pitkäkestoisesti ylivirittyneessä tilassa. Silloin hälytysjärjestelmämme on ikään kuin koko ajan valmiustilassa ja olemme jatkuvasti jännittyneitä, jolloin jo pienikin ärsyke voi aiheuttaa tilanteeseen nähden suuren tunteen ja reaktion.

Hermoston hellimisen harjoitus:

Pohdi, ja kirjoita ylös ajatuksesi liittyen näihin kysymyksiin:

• mistä kaikista asioista saan lohtua?
• mistä kaikista asioista saan mielihyvää?
• miten voin saada itseni tuntemaan oloni turvalliseksi?
• millainen tekeminen johtaa siihen, että rauhoitun tai tunnen iloa?

Miten vaikuttaa omaan vireystilaan? Keholliset ja tiedolliset keinot tasapainon tukena

Vireystilan säätely on avain arjen jaksamiseen ja hermoston tasapainoon. Kun ylivireys tai uupumus yllättää, oloa voi tasoittaa kehon ja mielen keinoilla. Mieti:

• Huomaatko arjessasi vireystilan vaihtelua? Milloin ovat sinulle optimaalisimmat hetket?
• Millainen on sinun tyypillinen vireystila? Oletko aina ollut sellainen? Mistä olet saanut sen?
• Mitkä ovat sinulle toimivia keinoja laskea tai nostaa vireystilaa?

Keholliset keinot rahoittavat hermostoa Keho reagoi usein ajatuksia nopeammin. Fyysiset ja aisteja aktivoivat keinot viestivät aivoille, että hätää ei ole:

• Lempeä liike ja lepo: Rauhallinen liikunta purkaa jännitteitä, kun taas lepo antaa luvan hellittää.
• Hengitys ja ääni: Syvä hengitys, huokailu, hyräily ja haukottelu aktivoivat rauhoittavaa vagushermoa.
• Kosketus ja luonto: Itsen silittäminen, kehon taputtelu, läheisyys sekä luonnossa aistein maadoittuminen tuovat turvaa.

Tiedolliset keinot vahvistavat mielen joustavuutta Ajatusten ja tunteiden työstäminen auttaa hallitsemaan kuormitusta pitkäjänteisesti:

• Tunteiden sanoittaminen: Omien tunteiden tunnistaminen ja niistä puhuminen keventää taakkaa.
• Turva ja hallinta: Turvalliset ihmissuhteet ja oman kontrollintunteen vahvistaminen vähentävät avuttomuutta.
• Itsemyötätunto: Haitallisten ajatusmallien tunnistaminen ja itseensä lempeästi suhtautuminen katkaisevat stressikierteitä.

Kokeilemalla eri keinoja opit tunnistamaan, millaista tukea kehosi ja mielesi kulloinkin tarvitsevat.

Tunnesäätely

Tunnesäätelyn taitoihin kuuluu tunteen havaitseminen ja tunnistaminen, tunteen merkityksen ymmärtäminen (mitä tunne viestittää?) sekä oman suhtautumistavan ymmärtäminen (koenko tunteen hyvänä/pahana ja/tai sallittuna/kiellettynä?). On tärkeää myös ymmärtää tunteeseen sisältyvä toimintaimpulssi (mitä tunne käskee tekemään / jättämään tekemättä) sekä itselle tyypillinen tapa ilmaista tunnetta tai toimia sen vallassa.

Tunnesäätelyssä tärkeää on muistaa, että mikään tunne itsessään ei ole väärä, mutta olemme aina vastuussa siitä, millaisena toimintana tunne tulee meistä ulos! Esimerkiksi pelko, jännittäminen tai viha voivat johtaa esim. lihasjännityksiin, pinnalliseen hengitykseen ja verenpaineen nousuun

Kehotietoisuus on tärkeässä roolissa vaikeiden tunteiden tunnistamisessa ja tunnesäätelyssä. Voimakkaat tunteet kapeuttavat kognitiivisia kykyjämme, jolloin toimintamme voi olla reaktiivista ja tulkintoihin perustuvaa ja uhkaavissa / uhkaaviksi koetuissa tilanteissa syntyvät fyysiset muutokset kehossa valmistavat ihmistä toimimaan (taistele, pakene, jähmety, miellytä –reaktio).

Kuinka rentouttaa kehoa ja helpottaa tunnekuormaa?

Vireystilan tunnistaminen ja tunnesäätely auttavat tekemään parempia valintoja ja hallitsemaan voimakkaita tunteita. TIPP-taidot leikkaavat äärimmäiseltä tunteelta kärjen täyttämällä työmuistin voimakkaammalla kehon ärsykkeellä. Omat tunnesäätelykeinot toimivat myös tärkeänä mallina lapselle.

Lievitä voimakasta tunnetta TIPP-keinoilla:

• Lämpötila (Temperature):
  • Kasvojen upotus kylmään veteen, kylmäpakkaus kasvoilla/niskassa tai kylmä suihku.
  • Jääpalan puristaminen kädessä.
• Intensiivinen liike (Intense exercise):
  • Lyhyt ja kova fyysinen rasitus: sprintit, portaiden juoksu, haarahypyt tai nyrkkeily.
• Kehon jännittäminen ja rentoutus (Paced relaxation):
  • Jännitä koko keho 15–20 sekunniksi samalla hengitystä pidättäen, vapauta rennoksi ja toista.
• Rauhoittava hengitys (Paced breathing):
  • Neliöhengitys (5-5-5-5): hengitä sisään, pidätä, hengitä ulos ja pidätä hengitystä noin 5 sekuntia.

Muita keinoja:

• Vahva makuaisti: Maista jotain erittäin tulista (chili, wasabi), hapanta (sitruuna) tai voimakasta (inkivääri).
• Ota etäisyyttä: Poistu tilanteesta.

Jännitä ja hengitä -harjoitus

Tämä harjoitus hyödyntää kehon lihastyötä ja vastavoimaa tukemaan hermoston säätelyä. Kun lihakset aktivoituvat rauhallisesti ja hallitusti, hermosto saa viestin toimijuudesta, voimasta ja kehon rajoista. Samanaikainen rauhallinen ja syvä hengitys aktivoi parasympaattista hermostoa ja kertoo keholle, ettei ole hätää.

Sama harjoitus voi auttaa purkamaan kehosta ylimääräistä jännitystä eli laskemaan ylivireystilaa, tai lisäämään kehoyhteyttä ja voiman kokemusta alivireydestä palautumiseksi.

Harjoituksesta on monta variaatiota, esim.

• Istu tuolilla ja laita kämmenet yhteen. Sijoita ne polvien väliin niin, että paksuin kohta on polvinivelten kohdalla. Purista sitten polvilla kämmeniä yhteen ja hengitä samalla syvään huokaisten uloshengityksellä.
• Istuen paina ensin oikeaa jalkaa voimakkaasti lattiaan ja hengitä samalla syvään. Rentouta ja vaihda toiseen jalkaan.
• Aseta kämmenet yhteen edessäsi ja työnnä niitä voimakkaasti toisiaan vasten. Hengitä samalla syvään.

Mitkä ovat vanhemmuuden arvosi?

Vanhemmuus on täynnä arjen vaatimuksia, rutiineja ja odotuksia. Kiireen keskellä on helppo suorittaa päivästä toiseen autopilotilla, tai jos arki on kovin kuormittavaa, tuntuu että päivät ovat pelkkää selviytymistä.

Vanhemmuus myös tarjoaa paljon kauniita hetkiä. Yhteistä tekemistä, rakkauden, ylpeyden ja kiintymyksen tunnetta, pyyteetöntä halua olla toisen apuna sekä tukena. Kasvavan ja kehittyvän lapsen seuraaminen tuo merkityksellisyyttä ja aikuisen lapsen elämän polun seuraaminen luo suhteelle jälleen uudenlaisia merkityksiä.

Translapsen vanhemmuus vaatii myös vanhemmalta sitä, että he uskaltavat olla lapsensa puolella. Moni vanhempi kuvaa, että joutuu toisinaan isojenkin arvoristiriitojen keskelle koska esimerkiksi sukupuoliristiriita, transterveydenhuolto, transitioituminen, nimen muutos, sekä muut valinnat, joita vanhempana on tehtävänä, aiheuttaa ympärillä olevissa ihmisissä paljon tunteita ja mielipiteitä. Erityisesti alaikäisten lasten kohdalla, moni vanhempi kaipaisi enemmän sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta tukea ja tietoa, miten toimia parhain päin. Neuvottomuuden ja hädän tunteet vaikuttavat syvästi sinuun vanhempana mutta myös kokemukseesi vanhemmuudesta. Silloin omat arvotkin saattavat olla myllerryksessä.

Joskus vanhemmuuden arvoihin pysähtyminen voi toimia henkilökohtaisena kompassina: se auttaa pysähtymään ja valitsemaan ne asiat, joilla on todella merkitystä sinulle ja perheellesi.

Tämä tehtävä auttaa sinua tunnistamaan omat ydinarvosi, jotta voit elää enemmän itsesi näköistä ja levollisempaa vanhemmuutta. Täydennä lauseet:

• Minulle vanhempana on tärkeää…
• Minua pelottaa, että menetän…
• Yhteiskunta odottaa minulta vanhempana…

Harjoitus: Arvojen vaaliminen

Tarkastele sanalistaa ja valitse siitä 2–4 arvoa, jotka ovat sinulle kaikista tärkeimmät ja jota vaalit.

• mieti, määrittelevätkö nämä arvot sinua.
• auttavatko nämä arvot sinua, kun on vaikeaa?
• mikä merkitys näillä arvoilla on sinulle vanhempana ja kasvattajana?
• onko jokin näistä arvoista kirkastunut tai tullut esille oman lapsen transihmisyyden kautta?

Valitse tärkeimmät arvosi:

rehellisyys

ystävällisyys

järki

huumori

itsenäisyys

aitous

viisaus

luovuus

tasa-arvo

kunnioitus

henkinen hyvinvointi

ahkeruus

haasteellisuus

anteeksianto

auttaminen

turvallisuus

kauneus

vauraus

merkityksellisyys

terveys

rohkeus

järki

valta

ura

hyväksyntä

itsekunnioitus

luottamus

fyysinen hyvinvointi

rakkaus

yhteistyö

henkisyys

nöyryys

järjestelmällisyys

rauha

järjestelmällisyys

kiitollisuus

itsenäisyys

aitous

huumori

ystävällisyys

henkinen hyvinvointi

hauskuus

Valitse sinulle yksi, tärkein arvo:

• näetkö tässä arvossa jotain, mikä on hyvin oleellista itsestäsi
• miten tämä arvo näkyy elämässäsi?
• miten voisit vahvistaa tätä arvoa itsessäsi ja elämässäsi?
• haluatko siirtää tätä arvoa lapsellesi jotenkin?

Moraalisten vaurioiden tutkiminen

Toisen ihmisen, erityisesti oman lapsen, hyvinvoinnin puolustaminen voi haastaa vanhemman voimavaroja syvällisellä, perustavanlaatuisella tavalla.

Moraalisia vauriota tai moraalista kuormitusta syntyy, kun joutuu toimimaan jatkuvassa ristipaineessa suhteessa omiin arvoihinsa, yhteiskuntaan tai palvelujärjestelmiin. Translapsen vanhempana oleminen on usein sitä, että kuljet lapsesi rinnalla ja elät tavallista perusarkea. Mutta se voi tuoda mukanaan myös jotain näkymätöntä maailmankuvan muutosta.

Kun joudut lapsesi rinnalla tai hänen puolestaan navigoimaan palvelujärjestelmissä, sietämään yhteiskunnassa ja sosiaalisissa suhteissa näyttäytyvää transfobiaa ja taistelemaan lapsesi puolesta, nämä vaikuttavat käsitykseesi maailmasta, sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä koulumaailmasta.

Tunnistatko itsessäsi moraalisia vaurioita?

Lue listaus läpi ja pohdi tunnistatko itsessäsi, läheisessäsi tai lapsessasi muutoksia? Tunnistatko missä vaiheessa ne aktivoituvat? Kuinka voit elvyttää uskoasi, ja vähentää moraalisia vaurioita?

• Arvoristiriitoja: Haluat suojella, tukea ja rakastaa lastasi, mutta mielessä saattaa pyöriä kysymys: Mistä tiedän, että teen juuri nyt oikein?
• Syyllisyys ja pelko tulevasta: Päätösten äärellä saattaa herätä epävarmuus ja jopa pelko: Entä jos kadun tätä myöhemmin? Entä jos tein väärän valinnan vanhempana?
• Luottamuksen mureneminen järjestelmiin: Kun terveydenhuolto, koulu tai muut palvelut eivät tunnu toimivan joustavasti, reilusti tai lapsesi parhaaksi, syntyy raskas epäluottamus yhteiskunnan tukiverkkoihin.
• Häpeä ja ulkopuolisuuden tunne: Vanhempi saattaa jäädä yksin kysymystensä kanssa: Mihin porukkaan minä kuulun? Mistä lapseni löytää oman yhteisönsä ja paikkansa maailmassa? Tuomitsevatko muut vanhemmat minut?
• Uupumus ja puolustuskannan koveneminen: Kun lapsen puolesta joutuu taistelemaan jatkuvasti, se voi näkyä kyynistymisen tunteina, jotka kohdistuvat ammattilaisiin, tuki- ja palvelujärjestelmiin ja ympäristöön. Onko sinun vaikeaa luottaa ammattilaisiin, palvelujärjestelmiin, terveydenhuoltoon?
• Eksistentiaaliset kysymykset: Pintaasi saattaa nousta perustavanlaatuisia huolia: Voinko enää uskoa, että maailma on hyvä ja oikeudenmukainen? Miten tämä kaikki kuormitus siirtyy lapseeni, ja kantaako hän sitä edelleen eteenpäin?

Nämä tunteet, pysäyttävät kysymykset ja mahdolliset myöntävät vastaukset niihin eivät tee sinusta huonoa vanhempaa, vaan ne kertovat siitä, miten syvästi välität lapsestasi sekä perheestäsi. On myös raskasta huomata, millaisia kaikenlaisia rakenteellisia haasteita perheesi saattaa joutua kohtaamaan. Oman kuormituksen tunnistaminen ja sanallistaminen on ensimmäinen askel kohti vanhemmuudessa vahvistumista sekä vertaistuen löytämistä.

Harjoitus: Mitä toivot lapsellesi? Mitä lapsesi toivoo itselleen?

Vanhemmalle on kuluttavaa joutua toimimaan omia arvojaan vastaan. Tai päätyä kyseenalaistamaan omaa vanhemmuutta ja perheen parhaaksi tehtyjä ratkaisuja.  Siksi on tärkeää pysähtyä katsomaan itseä ja lasta tulevaisuusorientaation kautta. Mitä sinä toivot lapsellesi? Mitä lapsesi toivoo itselleen?  Vanhempi on nuoren tärkein roolimalli ja aikuinen. Omien arvojen ja toiveiden äärelle pysähtyminen auttaa kirkastamaan sitä, mikä vanhemmuudessa on todella tärkeää. Tämän harjoituksen voi tehdä myös yhdessä nuoren kanssa, voitte oppia toisiltanne paljon uutta.

Miten teet harjoituksen?

Valitse: Valitse alla olevista teemoista yhteensä 3–5 sinulle tärkeintä asiaa nuoresi elämässä. Nuori valitsee itselleen tärkeimmät teemat.

Pohtikaa: Mitä voit tehdä jo tänään kulkeaksesi kohti näitä tavoitteita?

Vertaile (yhdessä nuoren kanssa): Eroavatko ajatuksenne? Mistä hyvistä asioista haluatte pitää kiinni ja mitä muutoksia toivotte? Mihin voi itse vaikuttaa? Mitä konkreettista toive sisältää?

Valitse tärkeimmät asiat näistä teemoista:

 Itsetunto ja hyvinvointi

• • Kasvaa onnelliseksi ja huolehtii hyvinvoinnistaan

• • Näkee vahvuutensa ja hyvän itsessään

• • Saa olla oma itsensä, on tyytyväinen sukupuoleensa ja/tai menee läpi sukupuolessaan

Taidot ja tunteet

• • Uskaltaa ilmaista tunteitaan, ajatuksiaan ja mielipiteitään

• • Osaa pitää puolensa sekä hakea tarvittaessa apua

• • On luova ja ratkaisuissaan rohkea

• • Hallitsee oman päihteidenkäyttönsä

Ihmissuhteet ja yhteisö

• • Solmii seurustelusuhteita ja ylläpitää ystävyyssuhteita

• • Löytää oman yhteisönsä tai perustaa perheen

• • Käyttäytyy muita arvostavasti ja kunnioittavasti

Tulevaisuus ja yhteiskunta

• • Menestyy elämässään ja saa hyvän koulutuksen

• • Löytää paikkansa yhteiskunnassa ja sopeutuu sen sääntöihin

• • Pystyy toteuttamaan niitä asioita, joista itse jäit paitsi

Muokattu lähteestä: MLL, Epätäydellisten vanhempien lapset -opas. Opas ladattavissa täältä.

Kuvan otsikkona on: Näkökulman vaihto. Voit miettiä sitä, mitkä ovat oman nuoren vahvuudet. Missä hän on hyvä ja millaisista asioista saa nautintoa? Miten pienillä asioilla voisit lisätä hänen hyvinvointiaan? Toisessa laatikossa on kysymyksiä liittyen sinun vahvuuksiin vanhempana. Mitkä asiat tuovat sinulle iloa ja hyvää oloa? Miten voit kohdata itsesi lempeämmin vaikeina hetkinä? Kuvan lähde: Maria Akatemia. 

Harjoitus: Elämäsi kannustus- ja lannistusjoukot

Kun pohdit elämääsi lapsesi kanssa, tunnistatko elämäsi kannustus- ja lannistusjoukot?

 

Kuvassa on urheiluareenan katsomo. Ylhäällä on piippuhylly, jossa ihmiset arvostelevat ja kritisoivat. VIP-aitiossa istuvat stereotypiat ja pelot. Odotukset siitä, “millainen pitäisi olla”. Kausilipun ostavien aitiossa ovat he, jotka vertailevat, ja pitävät kiinni jostain vanhasta, eivätkä kannusta muutokseen. Alhaalla, kentän reunalla on tukijoukot, joilta saat kannustusta, itsemyötätuntoa ja ymmärrystä. Harjoitus mukailee Riikka Seppälän Kutsu rohkeuteen  -harjoitusta.

Kirjoita paperille ketkä ovat huutelijoita, kritisoijia ja tukijoukot. Pohdi miltä oma areenasi näyttää, ja miltä harjoituksen tekeminen sinusta tuntui?

Harjoitus: Huomaa trans- ja sateenkaarivahvuudet

Sateenkaarevuus tai trans- tai muunsukupuolisuus voi tuoda elämään myös erityisiä vahvuuksia. Lopuksi onkin aika pysähtyä ajattelemaan, mitä mahdollisuuksia erityinen sukupuoli tuo lapsen elämään. Ja miten haasteet voivat vahvistaa lasta, pidemmän ajan kuluessa.

Voit pohtia ja kirjoittaa lapsellesi, vaikka kirjeen tai postikortin, jossa pohdit näitä asioita. Voit itse valita, haluatko antaa sen hänelle vai et.

• Mitä eniten arvostat omassa lapsessasi?
• Ajattele oman lapsen vahvuuksia. Onko jokin niistä yhteydessä sukupuolen erityisyyteen?
• Voiko jokin haaste, jonka lapsi käy nyt läpi, johtaa tulevaisuudessa hänen vahvistumiseensa tai johonkin hyvään asiaan?
• Mitkä lapsen ominaisuudet auttavat häntä selviytymään, oli maailma menossa mihin suuntaan vaan.
• Mitä asioita eniten olet arvostanut sateenkaarikulttuurissa tai julkisuuden trans- tai muunsukupuolisissa henkilöissä? Pohdi mitä resursseja lapsesi saa elämäänsä, jos hän haluaa nyt tai tulevaisuudessa osallistua sateenkaarikulttuuriin.