Yle julkaisi lokakuun lopussa kaksi artikkelia transnuorten terveydenhuollosta. Toisessa kerrotaan nuoresta ja hänen äidistään, jotka kokivat kohtelun Tampereen sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla vähätteleväksi ja nuoren yksityisyyttä loukkaavaksi. Toisessa artikkelissa käsitellään nuorten ulkomaisilta verkkoklinikoilta hankkimia hormonireseptejä ja niihin liittyviä huolia.
Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen nuorten kanssa työskentelevä sosiaaliohjaaja Elina Sorsa (kuvassa oikealla) ja perhetyön suunnittelija Sari Hälinen (vasemmalla) nostavat Ylen artikkeleista esiin kohtia, jotka kaipaavat heidän mukaansa lisää näkökulmia ja kontekstia.
Ensimmäisessä jutussa Antakaa minun olla poika nuori kertoo kokeneensa sukupuoli-identiteetin tutkimusjakson kysymykset tunkeilevina. Jutussa käsitellään sitä, miksi nuorelta kysytään seksuaalisuudesta ja itsetyydytyksestä. TAYSin ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala perustelee kysymyksiä seksuaalisen kehityksen arvioinnilla.
Elina Sorsa painottaa, ettei kysymysten aihe itsessään ratkaise sitä, kuinka nuori kokee kohtaamisen.
”Seksuaalisuudesta ja esimerkiksi sooloseksistä ei tarvitse puhua kohtuuttoman yksityiskohtaisesti, vaan nuorten kanssa voi keskustella kunnioittavasti, hellävaraisesti ja ikätasoisesti. Nuoren kanssa on hyvä sopia keskustelun syistä, rajoista ja sisällöistä. Nuoret kykenevät pohtimaan omaa identiteettiään ja seksuaalisuuttaan monipuolisesti, jos heidän rajojaan ei loukata ja kohtaaminen on asiakaslähtöistä. Ammattilaisen ei ole tarpeen arvailla nuoren identiteettiä tai epäillä nuoren kokemusta itsestään.”
Ylen haastattelema sosiaalityön professori Joa Hiitola tuo jutussa esiin saman ongelman toisesta näkökulmasta: arvioinnissa olevat nuoret ovat haavoittuvassa asemassa eivätkä välttämättä koe voivansa jättää vastaamatta liian intiimeiksi kokemiinsa kysymyksiin.
Sari Hälisen mukaan huonon kohtelun ääneen sanominen tai epäkohtien ilmaiseminen trans- tai sateenkaariasioissa teilataan usein sillä, että taustalla olisi ideologia.
”Mutta jos tämänkaltaiset kokemukset siirrettäisiin johonkin muuhun terveydentilaan tai terveyspalveluun, johon asiakas toivoo hoitoa, miten siihen silloin suhtauduttaisiin?”, Hälinen kysyy.
Huonoa kohtelua ei pidä selittää vain hoitoihin kohdistuvilla odotuksilla
Ylen jutussa haastateltu ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala toteaa, että jos nuori pettyy siihen, etteivät asiat etene hänen toivomallaan tavalla, koko tutkimusprosessi voi muodostua nuorelle epämiellyttäväksi.
Sari Hälinen pitää tärkeänä erottaa toisistaan pettymys hoitopäätökseen ja kokemus epäasiallisesta kohtelusta.
”Jutussa äidin esimerkit näyttäytyvät sellaisina, että hoitohenkilökunta on puhunut lapsesta alentavasti ja yrittänyt kyseenalaistaa perheen valintaa hakeutua transterveydenhuollon palveluiden pariin. Nuoren kehosta on artikkelin perusteella puhuttu epäkunnioittavasti, ja sellaiseen kohteluun saa olla pettynyt ja tässä tapauksessa kauhuissaan.”
Hänen mukaansa hoitoon hakeutuvat nuoret ja heidän perheensä ovat usein hyvin tietoisia ja suhtautuvat realistisesti siihen, ettei hoitojen tai diagnoosin saaminen ole itsestään selvää. Hän toivoo, ettei kohtaamisissa vietäisi tulevaisuuden toivoa.
”Nuorilla on harvinaisen hyvin tiedossa, kuinka vaikeaa transpolille pääseminen on, ja että prosessin lopuksi voi tulla pettymys. Heillä on varmasti tiedossaan myös monien vertaisten kokemuksia, ja usein negatiiviset tarinat korostuvat. Asian ilmaisemisen luulisi kuitenkin olevan mahdollista niin, että nuorelle jää olo, että hänellä voi olla mahdollisuus hoitoihin tulevaisuudessa. On myös onnistunutta terveydenhoitoa, kun hoitoprosessista jää olo siitä, että on tullut kohdatuksi hyvin ja oikein.”
Ylen jutussa kyseinen nuori sai tutkimusjakson loppuarvion, jonka mukaan hänen transidentiteetistään ei ollut epäilystä, mutta hän ei silti saanut hormonireseptiä. Tämän jälkeen nuori hankki reseptin ulkomaiselta verkkoklinikalta.
Moni ulkomailta hormonireseptin saanut hakeutuu täysi-ikäisenä Suomessa sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin, jotta voi aikanaan siirtyä suomalaisen hoitojärjestelmän piiriin.
Väitteet ulkomaisista klinikoista eivät vastaa todellisuutta
Toisessa jutussa Transnuoria hoitava lääkäri huolestui: Osa potilaista ei edes tiedä, mitä hormonia on tilannut nettiklinikalta HUSin nuorisogynekologi Elina Holopainen nostaa esiin huolen ulkomaisilta verkkoklinikoilta hankittujen hormonihoitojen turvallisuudesta ja seurannasta. Artikkelissa kuitenkin täsmennetään, että siinä mainitulta Imago-klinikalta hormonireseptiä ei saa ilman laboratoriokokeita.
”Näillä verkkoklinikoilla hoito tapahtuu kansainvälisten Standards of Care -hoitosuositusten mukaisesti lääkärin seurannassa. Hoito perustuu tietoiseen suostumukseen, ja lääketieteelliseen kartoitusprosessiin kuuluu erityisesti alaikäisten kohdalla myös mielenterveyden arviointi. Klinikoilta saa myös muuta tukea mielenterveyteen, ja ne tekevät tarvittaessa yhteistyötä kotimaisten omalääkärien kanssa”, Elina Sorsa oikaisee.
Sari Hälinen puolestaan korostaa, ettei ulkomaisen terveydenhuollon puoleen kääntyminen välttämättä tarkoita sitä, että perhe suhtautuisi hormonihoitoihin kevyesti.
”Vanhemmat punnitsevat hormonihoitojen aloittamista äärimmäisen pitkään. He tutkivat asioita ja keskustelevat vertaisten kanssa. Erilaisista hoitoihin liittyvistä riskeistä ja kehon muutoksista puhutaan myös suoraan lasten kanssa. Myös aikuisten lasten vanhemmat haluavat olla tietoisia hormonihoitojen vaikutuksista. Vanhemmathan eivät haluaisi joutua tekemään tätä valintaa ja huolellista selvitystyötä itse, vaan he haluaisivat apua ja tukea tähän kotimaiselta terveydenhuollolta mutta nyt se ei vaikuta olevan mahdollista.”
Hormonihoito ei aina tarkoita elinikäistä hoitoa
Ylen jutussa Holopainen toteaa myös: ”Toisaalta hormoneja pitää käyttää koko loppuelämän ajan, jolloin myös riskit kasvavat.” Jutussa ei kuitenkaan avata tarkemmin, mitä riskien kasvamisella tässä tarkoitetaan.
Väite hormonien välttämättömästä elinikäisestä käytöstä antaa Elinan Sorsan mukaan liian yksinkertaisen kuvan:
”Moni ei käytä hormoneja loppuelämää. Osa haluaa vain tietyt muutokset, jonka jälkeen hoidon voi lopettaa. Nuoret myös tauottavat hoitoja esimerkiksi seksielämään tai elämäntilanteeseen liittyvistä syistä. Kaikki nuoret eivät kiirehdi hoitoihin, vaan jarruttelevat hormoni- ja leikkaushoitojen kanssa omasta halustaan. Harvemmin nuorilla on myöskään epärealistisia odotuksia siitä, että lääketieteelliset sukupuolta vahvistavat hoidot ratkaisisivat kaikki heidän ongelmansa.”
Myös hormonien vaikutukset vaihtelevat yksilöllisesti. Esimerkiksi estrogeenin vaikutukset seksuaaliseen haluun tai erektiokykyyn eivät ilmene kaikilla samalla tavalla eivätkä vaikutukset ole välttämättä pysyviä.
Artikkelissa nostetaan esiin myös testosteronihoidon mahdolliset vaikutukset hedelmällisyyteen. Holopainen toteaa, ettei pitkäaikaisen testosteronihoidon vaikutuksista munasolujen laatuun ole riittävästi tietoa.
”Suomessakin on useita esimerkkejä siitä, että transmiehet ovat keskeyttäneet hormonihoidot raskauden vuoksi”, Elina Sorsa lisää.
Viittaukset:
