Sukupuoliristiriita tarkoittaa sitä, että ihmisen sukupuoli-identiteetti eli tunne siitä, mitä sukupuolta on sisäisesti, on ristiriidassa hänen syntymässä määritetyn sukupuolensa kanssa. Sukupuoliristiriita voi aiheuttaa dysforiaa, joka ilmenee myös lapsilla yksilöllisesti eri tavoin.

Mitä dysforia tarkoittaa?

Sukupuolidysforia tarkoittaa sukupuoliristiriidan aiheuttamaa kokonaisvaltaista pahan olon tunnetta, joka eritellään usein kehodysforiaksi ja sosiaaliseksi dysforiaksi. Sukupuolidysforian ydin on tunne siitä, että oma sukupuoli-identiteetti ei vastaa muiden ihmisten itsessä näkemää sukupuolta. Jos sukupuolidysforia on voimakasta, se voi aiheuttaa merkittävää psyykkistä kärsimystä ja heikentää hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.

Kehodysforialla tarkoitetaan vierauden, ahdistuksen ja inhon tunteita, jotka kohdistuvat kehon sukupuolitettuihin piirteisiin (mm. rinnat ja rintakehä, sukuelimet, karvoitus).

Sosiaalinen dysforia kuvaa sosiaalisissa tilanteissa ilmenevää ahdistusta ja pahan olon tunnetta, joka liittyy väärinsukupuolittamiseen. Väärinsukupuolittaminen tarkoittaa, ettei henkilö tule nähdyksi eri tilanteissa omana itsenään ja oman sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti.

Trasek Ry:n puheenjohtaja (2024) Kasper Kivistö kuvailee videolla kehodysforiaa ja miltä se voi tuntua.

Kaikki transsukupuoliset eivät koe dysforiaa tai se on niin lievää, että ihminen pärjää sen kanssa. Toiset kärsivät siitä hyvinkin voimakkaasti ja se vaikuttaa ihmisen jokaiseen elämän osa-alueeseen jollain tasolla. Dysforia voi vaihdella iän ja elämäntilanteiden mukaan.

Joillakin ihmisillä ei ole laisinkaan kehodysforiaa, mutta heillä on sosiaalista dysforiaa. Seurauksena siitä, ettei henkilö tule nähdyksi sosiaalisesti omana itsenään, on eristäminen tai eristäytyminen sosiaalisista ympäristöistä, harrastuksista ja omasta lähipiiristä. Sosiaalinen dysforia lisää vähemmistöstressiä, joka heikentää lapsilla ja nuorilla sekä psyykkistä että fyysistä terveyttä. Verkkoyhteisöt tarjoavat kuitenkin monille paikan, jossa tulee nähdyksi omana itsenään, ja siksi verkkoyhteisöihin vetäytyminen on joillekin ratkaisu kestää dysforiaa.

Myös ei-binäärit ihmiset (muunsukupuoliset, sukupuolettomat, genderqueerit jne.) voivat kokea dysforiaa. Erityisesti sosiaalinen dysforia voi olla hyvinkin voimakasta jatkuvan väärinsukupuolittamisen vuoksi, jos ympäristö ei tunnista ja ymmärrä ei-binäärisyyttä. Ei-binäärit voivat ilmaista sukupuoltaan millä tavalla tahansa, jolloin feminiinistä henkilöä saatetaan tämän perusteella olettaa tytöksi ja maskuliinista henkilöä pojaksi. Verkkoyhteistöt ovat myös ei-binääreille lapsille ja nuorille tärkeitä ympäristöjä, joista he löytävät ihmisiä, joihin samastua.

Sukupuoliristiriidan aiheuttamaa dysforiaa, joka näyttäytyy ahdistuksena ja pahana olona, voidaan lievittää yksilötasolla sukupuolta vahvistavilla lääketieteellisillä hoidoilla, kuten hormonihoidolla, kosmeettisilla hoidoilla ja kirurgialla sekä muilla keinoilla, kuten psykoterapialla ja fysioterapialla. Lasten kokemaa dysforiaa voidaan hoitaa ikätasoisesti kansainvälisten suositusten mukaan. Sosiaalista dysforiaa voidaan lievittää yhteiskunnallisella tasolla kehittämällä ympäristöjä ja käytänteitä sukupuolisensitiiviksi sekä lisäämällä eri alojen ammattilaisten osaamista sukupuolen moninaisuudesta.

Kehodysforian ilmeneminen

Kehodysforia lapsella voi tuntua psyykkisenä kipuna, vierauden tunteina kehoa kohtaan, inhona, vastenmielisyytenä, outouden ja/tai irrallisuuden tunteina kehon sukupuolitettuja piirteitä kohtaan.

Kehodysforiaa kokeva lapsi voi kuvailla oloaan esimerkiksi siten, että kokee olevansa naamiaisasussa eikä kukaan näe häntä todellisesti. Nuorella tai lapsella voi myös olla tunne siitä, ettei hän löydä omaa paikkaansa tai oikeanlaista tapaa olla oma itsensä arjessa tai ylipäätään maailmassa. Hän voi kokea, että myös muut näkevät kehon samalla tavalla vieraana, mikä lisää ahdistusta.

Kehodysforia voi kohdistua miltei mihin tahansa osaan kehoa: sukuelimiin, kehon muotoon, rintoihin tai rinnattomuuteet, karvoihin ja karvattomuuteen, kengän kokoon, kulmakarvoihin, silmäripsiin tai leukalinjaan.

Sukuelindysforia tarkoittaa sitä, että henkilö kokee voimakkaasti tunnetta siitä, että hänellä kuuluisi olla rinnat, vulva, penis tai/ja kivekset. Sukuelinfysforiaa voivat lievittää tuoda erilaiset tuotteet, kuten penisproteesit, litistävät tai topatut alushousut, rintakehän tasoittamiseen tarkoitetut binderit tai silikoniset rintaproteesit.

Dysforian lievittyminen eri keinoilla tuottaa sukupuolieuforiaa, joka on dysforian vastakohta. Ne, jotka ovat kokeneet kehodysforiaa, on myös kertoneet asian tuoneen jotakin hyvää omaan elämään. Kehodysforian kokemukset on sukupuoli-identiteetin, kehosuhteen ja sukupuolidysforian käsittelyn tuoneen itselle syvällistä itsetuntemusta, joka on ollut hyödyksi elämän muilla osa-alueilla, kuten esimerkiksi ihmissuhteissa ja työelämässä. Sukupuolidysforian kanssa eläminen on voinut vaatia erilaisten, monipuolisten selviytymiskeinojen opettelua ja sitkeyttä. Osa on oppinut kanavoimaan sukupuolidysforian aiheuttamia hankalia tunteita ja olotiloja esimerkiksi taiteeseen. Moni sukupuolidysforiasta kärsivä ihminen on saanut apua vertaistuesta, ja haluaa tukea myös muita oman tilanteen helpottuessa.

Videolla psykofyysinen fysioterapeutti, ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja ja seksuaalineuvoja Heta Eskelinen avaa mikä voi vahvistaa kehodysforian kokemuksia ja miten kehodysforiaa voi helpottaa.

Pienen lapsen dysforia

Pienten lasten dysforiasta voi olla vaikeaa löytää asiallista ja monipuolisesti tietoa. Kyseessä on tutkimustiedon vähyys. Kuitenkin, tekemämme tarvekartoituksen mukaan (N=74) reilusti yli 40% lapsista on kertonut sukupuolesta huoltajalleen 13 ikävuoteen mennessä. Miltei 13 % vastaajista kertoi lapsen ilmaisseen sukupuoliristiriitaa 4-7 -vuotiaana ja 10% alle 3-vuotiaana. Varhainen tiedostaminen ja asian käsittely onkin hyväksi, niin perheelle kuin lapselle itselleen. Näin vähennetään lapsen huonovointisuutta liittyen itsehämmennykseen, sanallistamattomaan vierauteen, salaisuuden kantamisen taakkaan ja pahaan oloon omassa kehossa. 

Sukupuoliristiriita ja siihen liittyvä dysforia-oireilu, voi olla vahvasti arkielämässä kiinni olevaa. Lapsi on voinut hyvinkin selkeästi erimieltä, jos aikuinen on tytötellyt tai pojitellut lasta. Lapsi on saattanut sukupuolitettujen tekemisten kohdalla (pojat tuohon jonoon, tytöt jumppasaliin, sukupuolitetut vessat), toimia oman sukupuolikokemuksen mukaan. Kehodysforia voi näkyä vahvoina tunteina, jos vaatteet on erityisen sukupuolitettuja, puheet tai oma kosketus esimerkiksi omia  sukuelimiä kohtaan, voi olla rajuakin.

Joskus lapsi voi piirtää ihmishahmoja,  joilla on muiden mielestä sekaisin sukupuolitettuja piirteitä, tai omakuvissa on jotain sellaista, mikä voi viitata sukupuoliristiriitaan. Leikeissä lapsi toteuttaa omaa sukupuoltaan. Osalla lapsista kehodysforia aiheuttaa voimakasta vastenmielisyyttä, inhoa​, epämukavuutta, kehollista epäluontevuutta, jähmeyttä. ​Osalla dissosiaatiota: ei ole läsnä kehossaan, koska se tuottaa niin suurta tuskaa​. Monelle pienelle ihmiselle, tätä on vaikeaa sanoittaa. 

On myös muistettava, että kaikki lapset eivät osoita tai koe sukupuoliristiriitaa.

Vanhemman rooli dysforian lievittämisessä

Vanhempana oman lapsen kipuilu, epävarmuus ja ahdistuneisuus voivat tuntua pahalta erityisesti silloin, kun sen syytä ei itse aivan tavoita tai ymmärrä.

Vanhempi voi pohtia, miksi lapsi keskittyy kehossaan juuri niihin kohtiin, jotka tuottavat pahoinvointia. Onkin ymmärrettävää, että sellaisessa tilanteessa haluaa kannustaa lasta olemaan huomioimatta niitä kehonosia, jotka aiheuttavat negatiivisia tunteita. Kuitenkaan ihmiselle, joka kokee kehodysforiaa, asia ei ole niin yksinkertainen.

Kehodysforia ei ole sama asia kuin cisihmisen (henkilö, joka ei ole transsukupuolinen) tyytymättömyys omaan ulkonäköönsä. Vaikka kehodysforiaa kokevaa haluaisi lohduttaa esimerkiksi sanomalla, että “kaikillahan meillä on välillä päiviä, kun olemme tyytymättömiä ulkonäköömme” tai “kyllä minunkin on vaikea hyväksyä omasta kehostani tätä ja tuota osaa…”, on dysforiaa kokevan lapsen tai nuoren kokemus toisenlainen eivätkä nämä lauseet tavoita sitä.

Lapselle ja nuorelle voi viestiä, ettei hänen kasvussaan ja kehityksessään ole mennyt mikään väärin, vaikka keho tuntuisi vääränlaiselta. Hänen kehonsa on ainutlaatuinen arvokas, ja syntymässä hänelle on määritetty väärä sukupuoli. Lapselle ja nuorelle voi kertoa, että näitä tunteita ja kokemuksia omasta kehosta voidaan lievittää monella tavalla.

Videolla Trasek Ry:n puheenjohtaja Kasper Kivistö (2024) avaa kehodysforian kokemuksia ja sitä, miten vanhempi voi tukea lastaan siinä.

Kehodysforian kokeminen ei myöskään tarkoita, että koko keho koetaan vääränlaiseksi, vaan siinä voi olla hyvin tarkkarajaisia kohtia kuten vaikka tietynmuotoinen leukalinja, ripset tai vaikka sormien pituus. Vanhempi voi tukea lasta löytämään kehostaan asioita, jotka tuntuvat oikealta ja hyvältä. Vertaistuen merkitys voi olla tärkeä oman kehon “sietämisen” opettelussa. Myös vanhemmat hyötyvät vertaistuesta, kun saavat kuulla toisten vanhempien kokemuksia oman lapsen dysforian kokemuksista ja miten niitä on käsitelty perheissä.

Sosiaalista dysforiaa lievitetään parhaiten kohtelemalla lasta hänen sukupuolensa mukaisesti ja kehittämällä hänen elinympäristöään sukupuolisensitiiviseksi.

Vinkkejä dysforian käsittelyyn

Riippuen lapsen iästä, kehodysforiaa voidaan käsitellä myös yhdessä lapsen tai nuoren kanssa. Lapsen kanssa voi vaikka kirjoittaa paperille havainnointeja siitä, minkälaisissa tilanteissa dysforian kokemuksia tulee, minkälaisia ajatuksia nousee dysforian tullessa pintaan ja miltä silloin tuntuu kehossa. Monet lapset ja nuoret on keksineet ja kehittäneet itselleen tapoja, joilla kestää taio selvitä näistä haastavista tilanteista tai tunteista. Niitäkin on hyvä listata ylös, jolloin ne konkretisoituvat. Nuori voi myös miettiä toivetapoja, joilla reagoida vaikeisiin hetkiin. 

Yhtä tärkeää on myös huomata tilanteita, joissa dysforiaa ei ole. Eli nuori voi havainnoida ympäristöjä, ihmisiä, omia tai muiden tekemisiä tai käyttämiä sanoja miettiä,  missä tilanteissa dysforia on vähimmillään tai sitä ei ole.

On kuitenkin hyvä, jos sopivissa, kohtuullisissa määrin myös kohdataan dysforian tuomia tunteita, kunhan niitä käsittelee tavalla joka ei ole itselle vahingollista. Keinoja voi olla esimerkiksi puhuminen dysforian tunteesta jonkun kanssa, kirjoittaminen, piirtäminen tai maalaaminen, tai ihan vain keskittyminen tuntemaan, miltä tuo epämukava tunne tuntuu. Joskus, vaikka se vaikeaa onkin, sen hyväksyminen että paha olo tulee ja selviää siitä, auttaa. Useimmiten paha olo helpottaa noin 20-30 minuutin kuluttua. 

Joskus on hyvä keksiä keinoja, jotka eivät rajoita nuoren elämää vaikka ne tuntuvatkin vaikeilta. Omasta hygieniasta on tärkeää pitää huolta, ja osalle kehodysforia aktivoituu suihkutilanteissa.  Silloin ratkaisuna voi olla suihkuun meneminen pimeässä tai vaikka alusvaatteet/ binderi /proteesi päällä. Ja riisu ne sitten kun on peseytynyt muualta.  Jos lapsen on hankalaa mennä uusiin tilanteisiin tai paikkoihin, voi miettiä voiko samalla kuunnella lempimusiikkia, pukeutua vaatteisiin jossa on mahdollisimman hyvä ja itsevarma olo, tai keksii jonkun muun tavan jolla olla mukana ja sietää epämukavuutta.  Joskus epämukavaa oloa voi  helpottaa vaikka pieni esine taskussa, jota koskea tai pyöritellä, jos tulee epävarma tai vaikea olo.

Koko perhe voi joskus kokea sukupuoli-identiteetin näkökulmien pohtimisen ja vähemmistöstressin kokemukset raskaina. Siksi on hyvin tärkeää varata aikaa itsestä huolehtimiselle, niin yksilöinä kuin perheenäkin. Itsehoitolistauksen tekeminen voi auttaa koko perhettä pohtimaan asioita, jotka tuottavat itselle rentoutumisen ja palautumisen tunteita. Mikä toimisi sinulle, lapsellesi ja teidän perheelle? Tässä joitain ehdotuksia: 

• päiväkirjan kirjoittaminen 
• luova kirjoittaminen
• värittäminen
• valokuvaus
• musiikin kuunteleminen
• soittimen soittaminen
• laulaminen 
• palapelien tekeminen
• lempileffan katsominen
• lempisarjan katsominen
• käveleminen
• juokseminen
• kuntosalitreeni
• pyöräily
• tanssiminen 
• ASMR (asmr.fi)
• rukoileminen
• mantran lausuminen
• hengitysharjoituksen tekeminen 
• spoken wordin kuunteleminen
• lemmikkien kanssa ajan viettäminen
• leipominen tai ruuanlaitto muille
• roolipelaaminen
• hieronta
• kallion tai mäen päälle kiipeäminen
• ajan viettäminen luonnossa
• ajelulle lähteminen
• lempipaikassa käyminen 

 

Lue myös

Astetta kamalammat menkat – transnuoren tukeminen kuukautisten aikana

Artikkelissa: “Transsukupuolisuus” on avattu kehodysforiaa yleisellä tasolla

Yle Areenan uutisvideo: Transsukupuoliset ansaitsevat terveydenhuoltoa yhtä lailla kuin muutkin

Yle Areenan dokumenttisarja: Mitä on olla nainen

 

Teksti on kirjoitettu 4.8.2024