Sukupuoliristiriita tarkoittaa sitä, että ihmisen sukupuoli-identiteetti eli tunne siitä, mitä sukupuolta on sisäisesti, on ristiriidassa hänen syntymässä määritetyn sukupuolensa kanssa. Sukupuoliristiriita voi aiheuttaa dysforiaa, joka ilmenee myös lapsilla yksilöllisesti eri tavoin.

Mitä dysforia tarkoittaa?

Sukupuolidysforia tarkoittaa sukupuoliristiriidan aiheuttamaa kokonaisvaltaista pahan olon tunnetta, joka eritellään usein kehodysforiaksi ja sosiaaliseksi dysforiaksi. Sukupuolidysforian ydin on tunne siitä, että oma sukupuoli-identiteetti ei vastaa muiden ihmisten itsessä näkemää sukupuolta. Jos sukupuolidysforia on voimakasta, se voi aiheuttaa merkittävää psyykkistä kärsimystä ja heikentää hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.

Kehodysforialla tarkoitetaan vierauden, ahdistuksen ja inhon tunteita, jotka kohdistuvat kehon sukupuolitettuihin piirteisiin. Tämä voi tarkoittaa ihmisellä hyvin yksilöllisiä asioita kehosta ja sen osista, ääneen tai kasvojen piirteisiin.

Sukuelindysforialla tarkoitetaan vierauden, epämukavuuden ja inhon tunteita liittyen omiin sukuelimiin. Omat sukuelimet voivat tuntua vääränlaisilta suhteessa omaan sukupuoli-identiteettiin.

Sosiaalinen dysforia kuvaa sosiaalisissa tilanteissa ilmenevää ahdistusta ja pahan olon tunnetta, joka liittyy sosiaalisiin tilanteisiin ja niissä tapahtuviin väärinsukupuolittamisiin. Väärinsukupuolittaminen tarkoittaa, ettei henkilö tule nähdyksi eri tilanteissa omana itsenään ja oman sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti.

Trasek Ry:n puheenjohtaja (2024) Kasper Kivistö kuvailee videolla kehodysforiaa ja miltä se voi tuntua.

Kehodysforian kokeminen on yksilöllistä

Kaikki transsukupuoliset eivät koe dysforiaa tai se on niin lievää, että ihminen pärjää sen kanssa. Toiset kärsivät siitä hyvinkin voimakkaasti ja se vaikuttaa ihmisen jokaiseen elämän osa-alueeseen jollain tasolla. Dysforia voi vaihdella iän ja elämäntilanteiden mukaan.

Joillakin ihmisillä ei ole laisinkaan kehodysforiaa, mutta heillä on sosiaalista dysforiaa. Seurauksena siitä, ettei henkilö tule nähdyksi sosiaalisesti omana itsenään, voi tarkoittaa että ihminen eristäytyy ja vetäytyy sosiaalisista ympäristöistä, harrastuksista ja omasta lähipiiristä. Sosiaalinen dysforia lisää vähemmistöstressiä, joka heikentää lapsilla ja nuorilla sekä psyykkistä että fyysistä terveyttä.

Moni onkin kokenut esimerkiksi verkkoyhteisöjen tarjoavan paikan, jossa tulee nähdyksi omana itsenään. Niissä voi tehdä itselleen “oman näköisen” hahmon, käyttää omaa valittua nimeä ja elää omaa sukupuoltaan monella tavalla todeksi. Joillekin verkkoyhteisöihin vetäytyminen on ratkaisu kestää dysforiaa. Mediaa voi käyttää myös omaa sukupuolta vahvistavana tapana, kun katsoo esimerkiksi queer-elokuvia tai sarjoja. Vanhempi voi tukea lastaan myös niin, että on lapsen seurana ja osoittaa kiinnostustaan ohjelmiin ja sen kuvioihin.

Myös ei-binäärit ihmiset (muunsukupuoliset, sukupuolettomat, genderqueerit jne.) voivat kokea dysforiaa. Erityisesti sosiaalinen dysforia voi olla hyvinkin voimakasta jatkuvan väärinsukupuolittamisen vuoksi, jos ympäristö ei tunnista tai ymmärrä ei-binäärisyyttä. Ei-binäärit voivat ilmaista sukupuoltaan millä tavalla tahansa, jolloin feminiinistä henkilöä saatetaan tämän perusteella olettaa tytöksi ja maskuliinista henkilöä pojaksi. Verkkoyhteistöt ovat myös ei-binääreille lapsille ja nuorille tärkeitä ympäristöjä, joista löytää ihmisiä joihin samaistua.

Sukupuoliristiriidan aiheuttamaa dysforiaa, joka näyttäytyy ahdistuksena ja pahana olona, voidaan lievittää yksilötasolla sukupuolta vahvistavilla lääketieteellisillä hoidoilla, kuten hormonihoidolla, kosmeettisilla hoidoilla ja kirurgialla sekä muilla keinoilla, kuten psykoterapialla ja fysioterapialla. Lasten kokemaa dysforiaa voidaan hoitaa ikätasoisesti kansainvälisten suositusten mukaan. Sosiaalista dysforiaa voidaan lievittää yhteiskunnallisella tasolla kehittämällä ympäristöjä ja käytänteitä sukupuolisensitiiviksi sekä lisäämällä eri alojen ammattilaisten osaamista sukupuolen moninaisuudesta.

Kehodysforian ilmeneminen

Kehodysforia lapsella voi tuntua psyykkisenä kipuna, vierauden tunteina kehoa kohtaan, inhona, vastenmielisyytenä, outouden ja/tai irrallisuuden tunteina kehon sukupuolitettuja piirteitä kohtaan.

Kehodysforiaa kokeva lapsi voi kuvailla oloaan esimerkiksi siten, että kokee olevansa naamiaisasussa eikä kukaan näe häntä todellisesti. Nuorella tai lapsella voi myös olla tunne siitä, ettei hän löydä omaa paikkaansa tai oikeanlaista tapaa olla oma itsensä arjessa tai ylipäätään maailmassa. Hän voi kokea, että myös muut näkevät kehon samalla tavalla vieraana kuin mitä hän kokee, ja se lisää ahdistusta. Monet dysforiaa kokevat tuntevat inhoa tai surua, ja heillä on hyvinkin tarkkarajaisia ajatuksia siitä, millainen heidän kehonsa pitäisi olla tai millainen he haluaisivat sen olevan.

Kehodysforia voi kohdistua miltei mihin tahansa osaan kehoa: sukuelimiin, kehon muotoon, rintoihin tai rinnattomuuteet, karvoihin ja karvattomuuteen, kengän kokoon, kulmakarvoihin, silmäripsiin tai leukalinjaan.

Sukuelindysforia tarkoittaa sitä, että henkilö kokee voimakkaasti tunnetta siitä, että hänellä kuuluisi olla rinnat, vulva, penis tai/ja kivekset. Sukuelinfysforiaa voivat lievittää tuoda erilaiset tuotteet, kuten penisproteesit, litistävät tai topatut alushousut, rintakehän tasoittamiseen tarkoitetut binderit tai silikoniset rintaproteesit.

Dysforian lievittyminen eri keinoilla tuottaa sukupuolieuforiaa, joka on dysforian vastakohta. Ne, jotka ovat kokeneet kehodysforiaa, on myös kertoneet asian tuoneen jotakin hyvää omaan elämään. Kehodysforian kokemukset on sukupuoli-identiteetin, kehosuhteen ja sukupuolidysforian käsittelyn tuoneen itselle syvällistä itsetuntemusta, joka on ollut hyödyksi elämän muilla osa-alueilla, kuten esimerkiksi ihmissuhteissa ja työelämässä. Sukupuolidysforian kanssa eläminen on voinut vaatia erilaisten, monipuolisten selviytymiskeinojen opettelua ja sitkeyttä. Osa on oppinut kanavoimaan sukupuolidysforian aiheuttamia hankalia tunteita ja olotiloja esimerkiksi taiteeseen. Moni sukupuolidysforiasta kärsivä ihminen on saanut apua vertaistuesta, ja haluaa tukea myös muita oman tilanteen helpottuessa.

Videolla psykofyysinen fysioterapeutti, ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja ja seksuaalineuvoja Heta Eskelinen avaa mikä voi vahvistaa kehodysforian kokemuksia ja miten kehodysforiaa voi helpottaa.

Tärkeää on se, että vanhempi antaa lapsen päättää mistä puhuu ja milloin. Voi myös kysyä, että onko tämä asia, josta lapsi haluaa puhua jonkun muun kuin huoltajan kanssa. Toisinaan sanoja ja olotiloja on vaikeaa pukea sanoiksi, joten ei kannata olettaa että lapsi haluaa tai voi kertoa kaikesta heti. Monessa kohtaa, hyödyllinen kysymys on: “Haluatko, että kysyn tästä vielä jatkossa vai odotanko, että otat itse puheeksi?”

Nettisivuillamme on kehodysforian omahoito -osio, jonka voit antaa täysi-ikäistyvälle lapselle tehtäväksi tai jos sinulla on nuorempi lapsi, ehkä voit löytää sieltä harjoituksia tai vinkkejä, joilla tukea lasta tai pohtia asiaa yhdessä.

Pienen lapsen dysforia

Pienten lasten dysforiasta voi olla vaikeaa löytää asiallista ja monipuolisesti tietoa. Kyseessä on tutkimustiedon vähyys. Kuitenkin, tekemämme tarvekartoituksen mukaan (N=74) reilusti yli 40% lapsista on kertonut sukupuolesta huoltajalleen 13 ikävuoteen mennessä. Miltei 13 % vastaajista kertoi lapsen ilmaisseen sukupuoliristiriitaa 4-7 -vuotiaana ja 10% alle 3-vuotiaana. Varhainen tiedostaminen ja asian käsittely onkin hyväksi, niin perheelle kuin lapselle itselleen. Näin vähennetään lapsen huonovointisuutta liittyen hämmennykseen, sanallistamattomaan vierauteen, salaisuuden kantamisen taakkaan ja pahaan oloon omassa kehossa.

Sukupuoliristiriita ja siihen liittyvä dysforia-oireilu, voi olla vahvasti arkielämässä kiinni olevaa. Lapsi on voinut hyvinkin selkeästi erimieltä, jos aikuinen on tytötellyt tai pojitellut lasta. Lapsi on saattanut sukupuolitettujen tekemisten kohdalla (pojat tuohon jonoon, tytöt jumppasaliin, sukupuolitetut vessat), toimia oman sukupuolikokemuksen mukaan. Kehodysforia voi näkyä vahvoina tunteina, jos vaatteet on erityisen sukupuolitettuja, puheet tai oma kosketus esimerkiksi omia sukuelimiä kohtaan voi olla rajuakin.

Joskus lapsi voi piirtää ihmishahmoja, joilla on muiden mielestä sekaisin sukupuolitettuja piirteitä, tai omakuvissa on jotain sellaista, mikä voi viitata sukupuoliristiriitaan. Leikeissä lapsi toteuttaa omaa sukupuoltaan. Osalla lapsista kehodysforia aiheuttaa voimakasta vastenmielisyyttä, inhoa, epämukavuutta, kehollista epäluontevuutta, jähmeyttä. Osalla dissosiaatiota: ei ole läsnä kehossaan, koska se tuottaa niin suurta tuskaa. Monelle pienelle ihmiselle, tätä on vaikeaa sanoittaa.

Kun pieni lapsi sanallistaa kehodysforiaa, on vanhemman tärkeää olla vakaana läsnä ja kuulla lasta. Vanhempi ja lapsi voi yhdessä etsiä tapoja, joilla helpottaa kehollista pahaa oloa. Joskus se voi olla tilanteita, joissa vahvistetaan sukupuolta erityisesti pukeutumisen tai tekemisen kautta. Mietitään lapsen kanssa, missä ja miten hänellä on erityisen hyvä olo itsensä kanssa. Joskus oman kehon vahvuus ja hyvien kohtien miettiminen voi auttaa lasta. Tekeekö hyvää saada keho liikkeelle vai voisiko painopeitto helliä hermostoa. Joskus lapsi voi etsiä tai löytää kuvan tai hahmon, jona näkee itsensä. Tätä hahmoa voi pitää mukana vaikka puhelimessa tai vaikka teetättää t-paidan tai vaikka ison kuvan, jonka laittaa paikkoihin, mistä lapsi näkee sen. Tai ehkä lapsi voi piirtää itseänsä sellaisena, kuin näkee ja kokee itsensä. Jos lapsi rakastaa jotain satuhahmoa, koska samaistuu siihen, näiden tuotteiden hankkiminen voi vahvistaa lasta.

On myös muistettava, että kaikki lapset eivät osoita tai koe sukupuoliristiriitaa.

Vanhemman rooli dysforian lievittämisessä

Vanhempana oman lapsen kipuilu, epävarmuus ja ahdistuneisuus voivat tuntua pahalta erityisesti silloin, kun sen syytä ei itse aivan tavoita tai ymmärrä.

Vanhempi voi pohtia, miksi lapsi keskittyy kehossaan juuri niihin kohtiin, jotka tuottavat pahoinvointia. Onkin ymmärrettävää, että sellaisessa tilanteessa haluaa kannustaa lasta olemaan huomioimatta niitä kehonosia, jotka aiheuttavat negatiivisia tunteita. Kuitenkaan ihmiselle, joka kokee kehodysforiaa, asia ei ole niin yksinkertainen.

Kehodysforia ei ole sama asia kuin cisihmisen (henkilö, joka ei ole transsukupuolinen) tyytymättömyys omaan ulkonäköönsä. Vaikka kehodysforiaa kokevaa haluaisi lohduttaa esimerkiksi sanomalla, että “kaikillahan meillä on välillä päiviä, kun olemme tyytymättömiä ulkonäköömme” tai “kyllä minunkin on vaikea hyväksyä omasta kehostani tätä ja tuota osaa…”, on dysforiaa kokevan lapsen tai nuoren kokemus toisenlainen eivätkä nämä lauseet tavoita sitä.

Lapselle ja nuorelle voi viestiä, ettei hänen kasvussaan ja kehityksessään ole mennyt mikään väärin, vaikka keho tuntuisi vääränlaiselta. Hänen kehonsa on ainutlaatuinen arvokas, ja syntymässä hänelle on määritetty väärä sukupuoli. Lapselle ja nuorelle voi kertoa, että näitä tunteita ja kokemuksia omasta kehosta voidaan lievittää monella tavalla tulevaisuudessa ja hän voi saada siihen niin lääkkeellistä kuin leikkauksin apua.

Videolla Trasek Ry:n puheenjohtaja Kasper Kivistö (2024) avaa kehodysforian kokemuksia ja sitä, miten vanhempi voi tukea lastaan siinä.

Kehodysforian kokeminen ei myöskään tarkoita, että koko keho koetaan vääränlaiseksi, vaan siinä voi olla hyvin tarkkarajaisia kohtia kuten tietyn muotoinen leukalinja, ripset tai vaikka sormien pituus. Lapsi voi keksiä myös itse tapoja, joilla kehodysforia helpottuu. Se voi olla vaikka lantiolla roikkuvaa huppari, joka peittää lantion muotoa tai kerrospukeutumisella voi saada turvan ja hallinnan tunnetta.

Vanhempi voi tukea lasta löytämään kehostaan asioita, jotka tuntuvat oikealta ja hyvältä. Nuorelle myös vertaistuen merkitys voi olla tärkeä oman kehon “sietämisen” opettelussa ja sieltä voi saada hyviä käytännön vinkkejä aiheisiin, joka lasta mietityttää. Myös vanhemmat hyötyvät vertaistuesta, kun saavat kuulla toisten vanhempien kokemuksia oman lapsen dysforian kokemuksista ja miten niitä on käsitelty perheissä.

Vanhempana voit vahvistaa lasta vaikka käyttämällä tällaisia lauseita:

“Sun ei tarvitse selittää sun kehoa kellekään.”
“Haluan auttaa sua tuntemaan olos turvalliseksi sun kehossa – mitä tarvitsisit just nyt?”
“Sun keho ei määritä sun arvoa. Sulla on monella tavalla toimiva keho ja olet tärkeä kokonaisena.”
“Mä tuun mukaan, jos haluat käydä ostamassa jotain, mikä helpottaa oloa.”

Sosiaalista dysforiaa lievitetään parhaiten kohtelemalla lasta hänen sukupuolensa mukaisesti ja kehittämällä hänen elinympäristöään sukupuolisensitiiviseksi.

Vinkkejä dysforian käsittelyyn

Riippuen lapsen iästä, kehodysforiaa voidaan käsitellä myös yhdessä lapsen tai nuoren kanssa. Lapsen kanssa voi vaikka kirjoittaa paperille havainnointeja siitä, minkälaisissa tilanteissa dysforian kokemuksia tulee, minkälaisia ajatuksia nousee dysforian tullessa pintaan ja miltä silloin tuntuu kehossa. Monet lapset ja nuoret on keksineet ja kehittäneet itselleen tapoja, joilla kestää taio selvitä näistä haastavista tilanteista tai tunteista. Niitäkin on hyvä listata ylös, jolloin ne konkretisoituvat. Nuori voi myös miettiä toivetapoja, joilla reagoida vaikeisiin hetkiin.

Yhtä tärkeää on myös huomata tilanteita, joissa dysforiaa ei ole. Eli nuori voi havainnoida ympäristöjä, ihmisiä, omia tai muiden tekemisiä tai käyttämiä sanoja miettiä, missä tilanteissa dysforia on vähimmillään tai sitä ei ole.

On kuitenkin hyvä, jos sopivissa, kohtuullisissa määrin myös kohdataan dysforian tuomia tunteita, kunhan niitä käsittelee tavalla joka ei ole itselle vahingollista. Keinoja voi olla esimerkiksi puhuminen dysforian tunteesta jonkun kanssa, kirjoittaminen, piirtäminen tai maalaaminen, tai ihan vain keskittyminen tuntemaan, miltä tuo epämukava tunne tuntuu. Joskus, vaikka se vaikeaa onkin, sen hyväksyminen että paha olo tulee ja selviää siitä, auttaa. Useimmiten paha olo helpottaa noin 20-30 minuutin kuluttua.

Koska dysforia voi vaikeuttaa suihkussa käyntiä tai kehon koskemista, kylpyhuoneessa voi esimerkiksi laittaa pyyhkeen tai lakanan peilin ja peilaavien ovien eteen, käyttää himmeää valoa pesuhuoneessa, käyttää kuulokkeita tai laittaa musiikkia soimaan, kun pesee kehoa jotta keskittyminen siirtyy pois kehosta. Uni voi myös auttaa pahimpien hetkien yli, jos suinkin pystyy nukahtamaan. Joillekin toimii se, että katsoo joitain sarjoja putkeen, tai pelaa, jotta voi unohtaa olonsa. Toisille isojen, pehmeiden pehmolelujen halaaminen tai puristaminen helpottaa oloa. Myös suuren tyynyn halaaminen sängyssä, voi auttaa dysforian tunteisiin, jotka heräävät illalla tai yöllä.

Vanhemman on myös hyvä tarkastella omaa käyttämäänsä kieltä ja sitä, miten puhuu kehosta tai kehonosista. Joskus lasta voi helpottaa se, että kehon osia uudelleen nimeää vaikka suurpiirteisimmäksi. Esimerkiksi ettei puhuta rinnoista vaan ylävartalosta ja sukuelinten alueesta voi puhua alavartalona.

Joskus on hyvä keksiä keinoja, jotka eivät rajoita nuoren elämää vaikka ne tuntuvatkin vaikeilta. Omasta hygieniasta on tärkeää pitää huolta, ja osalle kehodysforia aktivoituu suihkutilanteissa. Silloin ratkaisuna voi olla suihkuun meneminen pimeässä tai vaikka alusvaatteet/ binderi /proteesi päällä. Ja riisua ne sitten kun on peseytynyt muualta tai yrittää pestä esimerkiksi keskikeho ja sukuelimet kerran viikossa.

Jos lapsen on hankalaa mennä uusiin tilanteisiin tai paikkoihin, voi miettiä voiko samalla kuunnella lempimusiikkia, pukeutua vaatteisiin jossa on mahdollisimman hyvä ja itsevarma olo, tai keksii jonkun muun tavan jolla olla mukana ja sietää epämukavuutta. Joskus epämukavaa oloa voi helpottaa vaikka pieni esine taskussa, jota koskea tai pyöritellä, jos tulee epävarma tai vaikea olo. Toisille kynsien lakkaaminen, sukkamyttyjen pitäminen alushousuissa tai lempiparfyyminen / dödön tuoksun laittamista nenän alle 2-3 tunnin välein luo sukupuolieuforiaa, joka auttaa myös dysforian kestämisessä. Myös tietoisesti hauskojen videoiden katsominen voi auttaa, kun kehoon tulee nauramisen myötä hyviä hormoneja.

Jotkut myös oppivat dissosioimaan eli tietyllä tapaa vieraannuttavat itsensä ajatuksen tasolla kehostaan. Tällöin henkilö voi tuntea turtuneisuutta ja tunnottomuutta keho-mieliyhteydessä. Jotkut kuvailevat sitä niin, että ikään kuin seuraavat itseään ulkopuolelta tai ovat kuin kolmas henkilö, joka katsoo elämää jonkun aikaa vierestä. tai mutta se auttaa kestämään dysforian aiheuttamaa epämukavuutta ja kipua. Dissosiaation tarve voi vähentyä, mitä autenttisemmin saa elää elämäänsä tai kun saa sukupuoliristiriitaan apua kuten hormonihoitoa.

Useille dysforia helpottuu lopullisesti hormoni- ja/tai kirurgisten hoitojen jälkeen. Monelle vanhemmalle, oman lapsen leikkaushoidot voivat tuntua pelottavilta, mutta tutkimusten mukaan transterveydenhuollon toimenpiteet ovat vähiten katumusta aiheuttavia leikkauksia. On myös totta, että transhoidot eivät automaattisesti selvitä ihmisen ongelmia, mutta niiden hyöty voi näkyä kasvavana motivaationa ratkaista niitä.

Koko perhe voi joskus kokea sukupuoli-identiteetin näkökulmien pohtimisen ja vähemmistöstressin kokemukset raskaina. Siksi on hyvin tärkeää varata aikaa itsestä huolehtimiselle, niin yksilöinä kuin perheenäkin. Itsehoitolistauksen tekeminen voi auttaa koko perhettä pohtimaan asioita, jotka tuottavat itselle rentoutumisen ja palautumisen tunteita. Mikä toimisi sinulle, lapsellesi ja teidän perheelle? Tässä joitain ehdotuksia: