Ennakkoluuloja ja syrjintää kohtaavat vähemmistöryhmät voivat psyykkisesti keskimäärin muuta väestöä heikommin. Myös transnuorten psyykkinen hyvinvointi on monella mittarilla heikkoa, ja esimerkiksi masennus ja ahdistuneisuus ovat heillä kolme kertaa yleisempiä kuin muilla nuorilla (Jokela ym., 2020). Heikompi psyykkinen hyvinvointi näkyy myös kohonneena riskinä itsetuhoisuuteen.
Itsetuhoisuus voidaan hahmottaa jatkumona, joka alkaa kuolemantoiveista ja voi edetä kohti itsemurha-ajatuksia, konkreettista itsemurhasuunnitelmaa, itsemurhayritystä ja aina toteutuneeseen itsemurhaan saakka (Marttunen, Huurre, Strandholm & Viialainen, 2013).
Itsemurhayrityksiä ilmenee toteutuneisiin itsemurhiin nähden moninkertainen määrä ja itsemurhaan liittyviä ajatuksia taas paljon yrityksiä enemmän. Kaikki itsetuhoiset ajatukset eivät siis suoraan johda itsemurhayritykseen, mutta ne ovat yhteydessä korkeampaan itsemurhariskiin. Itsemurhariski muodostuu useista tekijöistä Transnuoria koskevat samat riskitekijät kuin muitakin nuoria, mutta lisäksi he kokevat erityisiä transihmisyyteen liittyviä haasteita. Yksilötasolla merkittävimmät riskitekijät itsemurhayrityksille ovat mielenterveyshäiriöt sekä päihdeongelmat (Duodecim, 2022.)
Vähemmistöstressin vaikutukset mielenterveyteen
Transnuorten kohonnutta itsemurhariskiä voidaan selittää erityisesti vähemmistöstressin käsitteen avulla. Vähemmistöstressillä viitataan sellaisiin stressitekijöihin, joille yksilö altistuu juuri vähemmistöasemansa vuoksi eläessään ympäristössä, jossa hänen vähemmistöryhmäänsä suhtaudutaan kielteisesti. Ympäristön kielteiset asenteet voivat altistaa transnuoren esimerkiksi
syrjinnälle ja kiusaamiselle. Suorien syrjintäkokemusten ohella stressiä lisäävät syrjinnän ennakoiminen ja valppaus, jonka avulla vähemmistöön kuuluva ihminen pyrkii suojelemaan itseään esimerkiksi muiden ihmisten reaktioiden korostuneella tarkkailulla tai välttelemällä uhkaavaksi kokemiaan ympäristöjä. Ympäristön negatiiviset asenteet voivat lopulta sisältyä osaksi yksilön minäkuvaa esimerkiksi arvottomuuden tunteena tai häpeänä, ja heikentää näin psyykkistä hyvinvointia. (Meyer, 2003; Tebbe & Moradi, 2016.)
Transnuori voi kohdata kaikilla näillä tasoilla vaikeuksia, mutta toisaalta jokaisella
tasolla on mahdollisuus myös transnuorten hyvinvoinnin tukemiseen. Yksilöpsykiatristen hoitojen ohella transnuorten itsemurhien ehkäisyssä onkin huomioitava perheet, koulut, terveydenhuolto sekä lainsäädäntö ja yhteiskunnallisiin asenteisiin vaikuttaminen useissa eri konteksteissa. Ideaalitilanteessa transnuorten kohtaamia vaikeuksia voitaisiin ennaltaehkäistä niin, että psykiatrisen hoidon tarve ei korostuisi alun alkaenkaan.
Perheellä on merkittävä rooli nuoren sosiaalisessa transitiossa ja eheytyspyrkimyksiltä
suojaamisessa. Kuitenkin kaksi viidestä suomalaisesta transnuoresta on kokenut henkistä väkivaltaa vanhempiensa taholta ja fyysistä väkivaltaa on kokenut joka viides (Jokela ym., 2020). Perheen taholta koettu torjunta ja väkivalta ovat transnuorilla yhteydessä itsetuhoisiin ajatuksiin ja itsemurhayrityksiin (Grossman & D’Augelli, 2007; VanBergen & Love, 2021), kun taas vanhempien tuki on merkittävä mielenterveysongelmilta ja itsetuhoisuudelta suojaava tekijä (McKay, Berzofsky, Landwehr, Hsieh & Smith, 2019; Tankersley ym., 2021).
Katso Mieli Ry:n itsemurhien ehkäisykeskuksen kriisityöntekijä, perheterapeutti Juha Metelisen alustus vanhemmille (2026), jossa hän kertoo työstään, taustatietoa itsemurhayrityksistä ja siitä, miten perheissä voidaan ylläpitää itsemurhayrityksen jälkeen yllä keskusteluyhteyttä.
Transnuorten hyvinvointia on siis mahdollista edistää tukemalla heitä mahdollisuudessa elää oman sukupuoli-identiteettinsä mukaista elämää. Tämä edellyttää erityisesti heidän perheidensä ja arjen ympäristöjen tukemista tässä tehtävässä. Tärkeää on myös kiinnittää huomiota riskiin, joka transnuorille voi aiheutua lähiaikuisten taholta näiden kieltäessä nuoren identiteetin tai pyrkiessä muuttamaan sitä.
Lähteet ja lisälukemista
Duodecim, Itsemurhien ehkäisy ja itsemurhaa yrittäneen hoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, 2022.
Jokela, S., Luopa, P., Hyvärinen, A., Ruuska, T., Martelin, T., & Klemetti, R. (2020). Sukupuoli-ja
seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi: Kouluterveyskyselyn tuloksia 2019.
Marttunen, M., Huurre, T., Strandholm, T. & Viialainen, R. (toim.) (2013). Nuorten
mielenterveyshäiriöt. Opas nuorten parissa työskenteleville aikuisille. Terveyden ja hyvinvoinnin
laitos.
Meyer, I. H. (2003). Prejudice, social stress, and mental health in lesbian, gay, and bisexual populations: Conceptual issues and research evidence. Psychological Bulletin, 129(5), 674–697.
McKay, T., Berzofsky, M., Landwehr, J., Hsieh, P., & Smith, A. (2019). Suicide etiology in youth: Differences and similarities by sexual and gender minority status. Children and Youth Services Review, 102, 79-90.
Grossman, A. H., & D’Augelli, A. R. (2007). Transgender youth and life-threatening behaviors. Suicide and life-threatening behavior, 37(5), 527-537.